Tampere
29 Mar, Friday
3° C

Proakatemian esseepankki

Amerikkalainen tehdas



Kirjoittanut: Toni Ryöppy - tiimistä Evision.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 8 minuuttia.

Amerikkalainen tehdas

Esseen tekijät: Iida Koskinen, Jimi Hautamäki, Heidi Hyden & Toni Ryöppy

Johdanto
”Yli 350 miljoonaa ihmistä joutuu etsimään uudenlaista työtä eri alalta, koska koneet vievät ihmisten työt vuoteen 2030 mennessä.”

Eletään vuotta 2008, kun General Motors sulkee ovensa ja tuhannet työntekijät menettävät työnsä, turvallisen ja säännöllisen arjen sekä pohjan elämältään. Mitä tapahtuu, kun kiinalainen miljardööri avaa uuden lasia valmistavan tehtaan Fuyao:n entisen General Motors:in tiloihin ja tuhannet työntekijät saavat uuden mahdollisuuden palata töihin puolet pienemmällä palkalla, täysin uudenlaiseen työympäristöön kulttuurierojen ja kielimuurin värittämänä?

Netflix-dokumentti ”Amerikkalainen tehdas” kertoo suuren kiinalaisen autolasia valmistavan yrityksen Fuyao:n jalkautumisesta Amerikan mantereelle. Yritys satsaa suuresti vanhaan tehdasrakennukseen, joka aiemmin kuului autoteollisuusjätille General Motorsille, joka lakkautti tehtaan muutamia vuosia aiemmin. Yritys toi mukanaan kiinasta yli 200 työntekijää ja insinööriä, jotka kouluttivat ja opettivat amerikkalaisia työhön.

Esseessämme tulemme käsittelemään Fuyao:n tapahtumia, miten sen globalisaation vaikutukset ovat heijastuneet yhteiskuntaan ja kuinka hyvin kaikki onnistui, vai onnistuiko?

Kulttuurillinen törmäys

Yleensä puhutaan kulttuurieroista, kun suunnataan uuteen maahan ja mietitään, että kuinka siellä tulisi käyttäytyä, jotta kunnioittaisi maan tapoja ja perinteitä. Dokumentissa oli nähtävissä suorastaan kulttuurierojen yhteentörmäys tai suorastaan kulttuurierojen ydinpommi. Siinä missä amerikkalaiset tekevät tarkasti ja laatu edellä töitä, kiinalaiset ovat tehneet jo tripla määrän samaa työtä nopeammin ja tehokkaammin.

Kulttuurierot heikensivät yrityksen ketteriä päätöksiä ja työntekijöiden oli haasteita ymmärtää toistensa näkemyksiä. Kiinalaisille järjestettiin sopeutumisluento, mutta amerikkalaisille ei annettu evätä sopeutumiseen.

Amerikkalaiset

Länsimaiseen kulttuuriin kuuluu tietynlainen tyyli tehdä töitä. Töihin tullaan ja siellä tehdään töitä, mutta on tärkeää myös töiden lomassa vaihtaa kuulumisia ja tutustua uusiin ihmisiin. Huumoria ja sananvaihtoa tehdään samalla kun paiskitaan hommia. Työntekijät vaativat tiettyä tasoa työolosuhteilta. Työnteon pitää olla turvallista, mielekästä ja palkan pitää vastata työn vaatimustasoon. Arkaluonteisiin asioihin ei pelätä puuttua ja mielipiteitä ilmaistaan vapaasta tahdosta. Jos jokin asia ei miellytä, siihen vaaditaan muutoksia ja asioille halutaan ratkaisuja. Työajoista pidetään kiinni ja kaksi vapaapäivää viikossa on pidettävä. Amerikkalaiset ovat tottuneet työskentelemään kahdeksan tuntia päivässä ja viisi kertaa viikossa eikä siitä haluta lipsua. Töissä käydään sen takia, että voi elättää perheensä ja turvata lapsilleen koulutuksen.

Kiinalaiset

Itämaissa asiat ovat täysin päinvastaiset kuin länsimaissa. Työtä tehdään tauotta ja pitkiä päiviä, koska heillä ei ole vaihtoehtoja. Normaali työpäivän pituus on vähintään 12 tuntia päivässä. Monet tehdastyöläiset eivät pidä vapaapäiviä juuri ollenkaan vuoden aikana. Dokumentissa kävi ilmi, että osa pääsee kotiin kerran tai kahdesti vuodessa ja ne kerrat ovat ainoita hetkiä, jolloin he näkevät perheensä tai muun suvun. Perheen tärkeyttä painotetaan, mutta koska kotiin työntekijät eivät pääse, niin tehtaasta on rakennettu ikään kuin toinen perhe. Luodaan illuusio siitä, että töissä on hyvä olla, kun se on niin kuin perhe. Juhlat vietetään yhdessä ”perheen” kanssa, työt tehdään yhdessä ”perheen” kanssa ja hyvin usein vapaa-aikakin jaetaan ”perheen” kanssa. On melko yleistä, että työntekijät asuvat myös yhdessä pienissä asunnoissa. Kiinassa ei ole mahdollisuutta lakkoihin, koska jos työtahti tai työn määrä ei miellytä, aina löytyy joku tilalle tekemään työt paremmin ja ilman ongelmia. Kukaan ei ole korvaamaton pätee hyvin kiinalaisten kulttuuriin. Kiinalaisille työntekijöille syötettiin kiinalaista propagandaa työn tärkeydestä ja isänmaallisuudesta.

Kaikki työskentelivät niin kuin olivat aina työskennelleet, eikä toisen näkemystä otettu huomioon. Tehtaan johto piti amerikkalaisten ja kiinalaisten palaverit erikseen, jolloin tunnelma kiristyi kiristymistään. Palavereissa arvosteltiin toisten tapaa työskennellä heidän selkänsä takana.

Kulttuurillisia eroja ei pelkästään oltu havaittavissa työmoraalissa tai tahdissa vaan myös työturvallisuudessa ja itse tehtaalla työskentely oli jokseenkin vaarallista. Heijastuuko tämäkin myös siihen, että kiinalaiset ovat tottuneet tähän ja jos joku heistä sattuisi huomauttamaan asiasta johtoportaalle niin todennäköisesti hän saisi potkut.

Ongelmatilanteissa tuotantoketjussa ihmiset jakautuivat omiin porukoihinsa, vaikka olisivat työskennelleet samoissa työtehtävissä. Kiinalaiset ratkaisivat ongelmaa omalla kielellään, eivätkä päästäneen amerikkalaisia työstämään ongelmaa. Amerikkalaiset työntekijät halusivat kuitenkin tutustua kiinalaisiin kollegoihinsa työajan ulkopuolella ja esittelivät hieman vanhaa kunnon amerikkalaista kulttuuria ruoan ja aseiden merkeissä. Tämä loi hyviä siteitä työntekijöiden välille. Työntekijät ystävystyivät.

Kohtauksissa työpaikalla oli aistittavissa pientä jännitettä amerikkalaisten ja kiinalaisten välillä. Kiinalaisille työntekijöille järjestettiin koulutuksia amerikkalaisesta kulttuurista ja käyttäytymismalleista. Fuyao oli hyvin vankkumaton asian suhteen, että amerikkalaisia tulee kunnioittaa ja antaa heidän johtaa tehdasta. Tehtaan avaaminen oli Daytonin kaupungille suuri asia, sillä se loi yli 1000 uutta työpaikkaa alueen asukkaille. Tämä mahdollisti elämäntason nousun monessa perheessä ja loi turvaa.

Amerikkalaisia häiritsi kuitenki suuresti palkkaerot työmäärään nähden. General Motorsilla he tienasivat 25 dollaria / tunti ja Fuyao:lla 13 dollaria / tunti. Vaikka tulot loivat turvaa, eivät ne riittäneet keskiluokan elämään.

Tehdas teki vuosittain tappiota monia miljoonia dollareita. Fuyao:n johtajat olivat kenties ajatelleet, että he voivat iskostaa amerikkalaisten päähän saman työmoraalin ja tahdin kuin kiinalaisilla. Tästä voimmekin päätellä omia tottumuksiamme ja minkä itse koemme epärealistiseksi työtahdiksi tai tavoitteeksi. Kiinalaiset ovat koko elämänsä aikana tottuneet tekemään töitä paljon suurempia määriä ajallisesti kuin amerikkalaiset.

Naamioituminen

Ajatus siitä, että amerikkalaiset ja kiinalaiset tekisivät yhdessä töitä saattaa kuulostaa hyvin mielenkiintoiselta. Ennen dokumentin katsomista ajattelinkin, että nyt yhdistetään amerikkalaisten ”kaikki on mahdollista” -asenne ja kiinalaisten taitavat innovointikyvyt ja lopputulos ei voi olla muuta kuin menestys. Kuinka väärässä olinkaan ja mitä pidemmälle dokumenttia katsoin, en voinut ajatella muuta kuin, että onko tämä todella mahdollista.

Liikkeelle lähtö kiinalaisten tultua Amerikkaan Ohiossa sijaitsevaan tehtaaseen, oli varsin hienoa katseltavaa. Kiinalaiset mahdollistivat työpaikan useille sadoille ihmisille. He opettivat amerikkalaisia työtehtävissä ja kaikki tuntui päällisin puolin hienolta. Nopeasti tilanne kuitenkin alkoi näyttää synkempiä puolia.

Kielimuuri kahden maan välillä alkoi nostaa päätään eikä tilanteet ratkenneet helposti sekä väärinkäsityksiltä ei vältytty. Oli helppo syyttää toista virheistä ja nimenomaan toisen maan edustajaa. Tässä vaiheessa tehtaalla oli vielä amerikkalaiset työnjohtajat ja esimiehet, joten ongelmista oli helpompi puhua ja tulla ymmärretyksi. Esimiesten kanssa asiointi omalla äidinkielellään laskee rimaa aloittaa keskustelua. Amerikkalaiset työnjohtajat halusivat toimia hyvinä johtajina ja kuuntelivat amerikkalaisten valituksia. Samaan aikaan kiinalaiset työnjohtajat ja esimiehet eivät olleet tyytyväisiä työn tuloksiin. Koettiin, että amerikkalaiset ovat paksusormisia, hitaita, laiskoja ja tehottomia työn teossa, mikä vaikutti tehtaan tuloksiin suuresti.

Asiaa yritettiin ratkaista sillä, että ryhmä amerikkalaisia esimiehiä lähetettiin tutustumaan Kiinassa toimivaan Fuayo-tehtaaseen ja siihen, kuinka töitä siellä tehdään. Observoimalla amerikkalaiset veisivät toimivat ja tehokkaat tavat myös Amerikan tehtaaseen. Näky Kiinassa oli mielestäni suoraan kuin työleiriltä, jossa työntekijät olivat aivopestyjä eikä muuta elämää ole kuin työ. Kiinalaiset ovat tehokkaita työssään, sitä ei voi kiistää, mutta länsimaiseen kulttuuriin tapa tuntui melko radikaalilta. Mikä näkyi amerikkalaisten palatessa takaisin omalle tehtaalleen ja kuinka he yrittivät viedä käytäntöön kiinalaisilta opittuja tapoja. Kiinalaisten ryhmähuudot rivissä, läsnäololuvun laskeminen ja armeijatyylinen ote eivät motivoineet amerikkalaisia läheskään yhtä hyvin kuin kiinalaisia. Demokratian ja diktatuurin ero on varsin häilyvä.

Fuyao:n aiemmin valmistellessa uuden tehtaan avajaisia ja valmistumista itse firman toimitusjohtaja painotti hyvin suuresti Amerikkalaisuutta ja, esimerkiksi seinille tulisi aulaan vain ripustaa Amerikan lippu sen sijaan, että siinä olisi myös Kiinan lippu. Dokumentin edetessä tehtaan tilat rupeavat vain enemmän ja enemmän tuomaan esille Kiinalaisuutta. Pääsisäänkäynnin aulatilaan ilmestyi Amerikan lipun vierelle myös Kiinan lippu. Tauko-tiloissa taulutelevisioista pyöri joksenkin ”propagandamaista” videomateriaalia kiinalaisista tai näin ainakin osa amerikkalaisista koki. Itse koko tehtaan ilmapiiri vaihtui, Kiinalaisemmaksi. Lupaus ”maassa maan tavalla” ei pätenyt myöskään työympäristössä.

Ajan mittaan työn laatu alkoi kärsiä ja työturvallisuus heikkeni, kun tulosta tahdottiin koko ajan enemmän ja enemmän. Laseja meni rikki, työntekijöitä ajautui sairaslomalle ja osa sai vakavia vammoja. Tämä herätti usean uutismedian kiinnostuksen ja kaupungin asukkaat alkoivat vaatia liittoa tehtaalle seuraamaan tilannetta ja parantamaan työolosuhteita. Yhtiö alkoi valmistella propagandaa liittoa vastaan ja palkkasi liittoneuvojan, joka sai 1m€ korvauksen, jotta puhuisi yhtiön hallituksen mielen mukaisesti. Neuvontasessiosta oli ääninauhoite, joka puoltaa liittoneuvojan puolueettomuutta.

Työolosuhteiden muututtua vaaralliseksi, palkan pienennyttyä ja työaikojen pidennyttyä amerikkalaiset eivät olleet tyytyväisiä, vaan alkoivat miettiä ratkaisua ongelmiinsa ja työolosuhteiden parantamiseen. Liiton astuminen kuvioihin alkoi saamaan kannatusta, mistä tehtaan johto ei pitänyt alkuunsa. Tehtaan ”johto” ei halunnut tehtaalle liittoja, vaikka todellisuudessa käsky tuli suoraan yrityksen johdolta. He uskoivat, että ammattiliitto toisi vain hankaluuksia ja vaikeuttaisi tehtaan toimintaa ja tehokkuutta. Tehtaan johdon erottamiseen myös vaikutti se, että itse tehdas ei saavuttanut taloudellisia, Amerikkalaisille epärealistisia tavoitteita.

Asiasta ei varsinaisesti keskusteltu missään vaiheessa, vaan amerikkalaisia alettiin savustaa ulos kiinalaisten toimesta. Häädetään ongelmatekijät, oli ratkaisu ongelmiin. Ensin lähtikin amerikkalaiset työnjohtajat ja esimiehet, jonka jälkeen työntekijöistä ripotellen hankalimmat ensin ja sitä mukaan muut riippuen käytöksestä tai ajattelutavoista. Liittotaistelua käytiin pitkään ja äänestyskin pidettiin, mutta aina oli enemmistö, jotka eivät uskaltaneet olla tehtaan johtoa vastaan. Liitolla peloteltiin etenkin nuoria, että lakkoilla voi aina eikä siitä irtisanota, mutta korvata voidaan ja joskus jopa pysyvästi.

Alusta asti johto oli hyvin liittovastainen, eikä suvainnut minkään laista aktivismia työntekijöiltä. Yhtiö oli kuitenkin kiinalaisvetoinen tehdas ja työolosuhteet sen mukaiset, ettei ne olisi täyttäneet liiton määräämiä standardeja. Fuyao yritti tuoda kiinalaista tehdaskulttuuria Amerikkaan, piittaamatta paikallisista säädöksistä ja työturvallisuusstandardeista. Fuyaon tehdas sai 11 työturvallisuusrikettä, mutta toiminta ei näistä huolimatta muuttunut. Palkat olivat myös kehnoja, mutta pieni palkka oli parempi kuin työttömyys. Työntekijät olivat umpikujassa.

Cao Dewang – hyväntekijä vai rikollinen?

Miten köyhistä oloista kotoisin vihreitä peltoja ja elämää rakastavasta pikku pojasta tuli suurien tehtaiden omistaja maailmanlaajuisesti ja yli 2 miljardin omaisuuden haltija? Yksinkertaisesti kovalla työllä, uhrautumisella ja hyvällä bisnesälyllä. Cao näki jo varhain lasissa mahdollisuuden menestyä ja teki siitä bisneksen. Menestyminen tuskin on tullut helpolla ja kolikolla on yleensä kaksi puolta. Dokumentissa Cao pohtiikin, että onko hän hyväntekijä vai rikollinen, kun hän on aina rakastanut luontoa ja elämää, mutta samalla hän rakentaa kaiken sen päälle tehtaita. Itseäni hämmästytti suunnattomasti se, kuinka todella voi pärjätä ja menestyä korkealle, vaikka ei osaisi kieliä, erityisiä kommunikointitaitoja ja johtaminen on varsin komentotyylistä. Cao ei siis puhu lainkaan englantia, vaan hänellä on tulkki mukana jatkuvasti. Cao tuntuu myös olevan varsin vähäsanainen ja suorittaa käskyjä, eikä niihin ole vastalauseita muilla. Cao ei keskustele, hän kertoo.

”Kaksi tiikeriä eivät mahdu samalla vuorelle” – kiinalainen sananlasku

Tehokkuus on niin tärkeää kiinalaisille, että inhimillisyys puuttuu kokonaan. Ajatellaan, että ihminen on kuin kone ja sen tulee suorittaa tehokkaammin ja tehokkaammin. Hyvä esimerkki kyseisestä ajattelutavasta käy ilmi dokumentissa, kun yksi amerikkalainen työntekijä sai potkut sen vuoksi, kun oli tarkistanut tietokoneelta pyydettyä asiaa kolme minuuttia. Kiinalaisten mielestä se olisi pitänyt tapahtua nopeammin. Lopulta tilanne kärjistyi niin pahasti, että kahden työntekijän töitä laitettiin hoitamaan vain yksi amerikkalainen, jotta tämän työn tehokkuus voitaisiin todeta vajavaiseksi ja seurauksena olisi potkut.

Johto yritti puskea paikallisia työntekijöitä tekemään pidempää päivää ja pitämään vähemmän vapaata. Osa työntekijöistä närkästyy televisioissa pyörivään kiinapropagandaan ja mukavuuksien puutteeseen. Mikrot olivat rikki, ruokailutila muutettiin tuotantolinjaksi ja työtapaturmia tuli enemmän kuin koskaan.

Työntekijöitä uhkailtiin epäsuorasti liittomyönteisyydestä ja yritys teki kaikkensa, jottei työntekijät liittyisivät liittoon. Tähän mennessä yli 3000 työntekijää oltiin irtisanottu ja amerikkalaisia esimiehiä oltiin alennettu. Kiinalaiset ottivat ohjat käsiinsä ja erottivat amerikkalaisia työntekijöitä hitauden takia. Tuotantolinjoja korvattiin roboteilla ja automatiikalla.

Ajatus kansojen välisestä yhteistyöstä oli toimiva ja alussa kaikki meni hyvin. Johtoportaan ja sijoittajien painostuksesta tehdas piti ajaa äärimmilleen ja saada tuotantolinjasta mahdollisimman tehokas ja tuottava. Kulttuurien väliset erot loivat kitkaa ongelmatilanteissa ja kielimuuri oli välillä ratkaisevan suuri.

Tulevaisuus

Dokumentin loppuvaiheilla kuvausryhmä kiersi tehdasta Fuyao:n toimitusjohtajan ja esimiesten kanssa puhuen siitä, miten loputkin miestyövoimasta saadaan korvattua robotiikalla. Suurin osa niistä amerikkalaisista työntekijöistä, jotka eivät sulautuneet kiinalaiseen työmoraaliin ja tahtiin olivat korvattu kiinalaisilla. Voimmekin vain miettiä oliko tämä kaikki tahanomaista vai oliko Fuyao:n johto vilpittömästi odottanut amerikkalaisilta samanlaista työtahtia ja moraalia kuin heille itselle se oli normi.

Loppujen lopuksi yritys tulee korvaamaan työntekijät koneilla ja poistaa inhimillisyyden, jotta tehokkuus. Koneet eivät myöskään tarvitse ammattiliittoa, eivätkä valita pitkistä työpäivistä.

Isoin kompastuskivi oli yrityksen ahneus. Fuyao oli tottunut tekemään kovaa tulosta ahkerien kiinalaisten työntekijöiden kanssa, joten amerikkalaiset näyttivät heille kömpelöiltä ja hitailta. Tilanne olisi ollut sama, jos amerikkalaiset työntekijät olisi lähetetty kiinaan hikipajalle töihin. Odotukset työstä olivat molemmilla hyvin erilaiset. Kiinalaisessa ajattelutavassa elämäntarkoitus on tehdä työtä ja olla ahkera.

Johtopäätökset

Katsottuani dokumenttielokuvan huomasin sen, että kuinka paljon se todella merkitsee kohdella työntekijöitä kunnioittavasti ja oikeudenmukaisesti. Kuinka suuria kulttuurillisia eroja työelämässä todella voi olla eri kulttuurien välillä. Mieleeni painui myös Fuyagon johtajan sanat, kun hän pohdiskeli itseään ja tekeekö hän kaikki oikein: Työ on elämän tarkoitus. Eikö? Mielestäni hän ei itsekään tiennyt onko näin. Ihminen on alkanut arvostamaan omaa vapaa-aikaansa meidän kulttuurissamme yhä enemmän. Totesin dokumenttia katsoessa, että kiinalaiset elävät työlle ja amerikkalaiset elävät työllä.

Järkytyin seuratessani amerikkalaisia johtajia kiinalaisella tehtaalla. He näkivät kiinalaisten toimintatavat toimivina myös heille. Koen, että nyky-yhteiskunnassa uskotaan viimeiseksi saatua informaatiota tai mielipidettä. Sivuutetaan oma päättelykyky ja omat mielipiteet ja uskotaan muita herkemmin kuin itseä.

Dokumentti opetti minulle työntekijöiden tyytyväisyyden tärkeyden. Kun työntekijä voi hyvin ja pystyy luottamaan firmaan, niin hän tulee aamulla töihin hyvällä mielellä ja työmotivaatio pysyy yllä. Varsinkin tehtaassa, jossa yritys ei voi toimia ilman työntekijöitä, olisi ensiarvoisen tärkeää pitää huolta heistä ja yrittää kaivaa positiivinen tulos jollain muulla keinolla, kun työturvallisuudesta tinkien tai työpäivää pidentäen. Johtajan tulee tehdä työstä monipuolista ja lisätä virikkeitä, jolloin ihminen kokee tekevänsä tärkeää työtä eikä uuvu saman kaavan toistamiseen.

Ymmärrän, että tehtaassa on paljon rahaa kiinni ja sen pitää olla tuottavaa, jotta se olisi kannattavaa toimintaa. Mitä jos rahaa laitettaisiin kiinni myös työntekijöihin ja heidän hyvinvointiinsa. Motivoisiko se heitä tekemään tehokkaammin töitä ja olisiko se mahdollisuus tuottavampaan bisnekseen. Lisäisikö se heidän haluaan viettää enemmän aikaa työpaikalla. Liian usein unohdetaan se tosiasia, että vaikka kuinka vaaditaan parempia suorituksia ja tehokkuutta korkeammalle, niin ihmisiä me kaikki silti ollaan. Jos meitä käsitellään kuin koneita, ei arvosteta, ei palkita eikä motivoida, niin nousu voi olla todella tahmeaa. Fuyao:n tehtaasta on jo 3000 työntekijää lähtenyt tai heidät on irtisanottu eikä mikään ihme, koska koneet tekevät tuloaan.

Mielestäni on erittäin huolestuttavaa ajatella, että jo vuonna 2030 koneet tekisivät työt ihmisten puolesta. Millainen maailma tulee olemaan vuonna 2060? Onko sittenkin aiheellista miettiä tuomionpäivää ja ihmisten tuhoa, kun koneet syrjäyttävät ihmisen tulevaisuudessa. Itse haluan ainakin omalta osaltani pitää ihmisten puolia ja pyrkiä tarjoamaan työtä ihmisille. Tietenkään koneet eivät välttämättä koske kaikkia maailman eri aloja, mutta jos lukuja miettii, niin melko isoa osaa kuitenkin.

Jokainen meistä ei voi olla miljonääri tai johtaja. Ihmisissä löytyy myös heitä, jotka havittelevat, tai ovat havitelleet, tehdastyöntekijän uraa ja se mahdollisuus viedään nyt pois. Millä saamme jokaisen kantamaan kortensa yhteisen maailmamme ja kehityksemme eteen. Työntekijät työnnetään syrjään koneiden tieltä, kun taas heille voisi kehittää uusia työtehtäviä yrityksen kehittämiseksi. Meidän on katsottava pidemmälle ja nähtävä toistemme potentiaali.

LÄHTEET:

Netflix suoratoistopalvelu, Amerikkalainen tehdas dokumenttielokuva 2018.

www.fuyaogroup.com

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close