Tampere
28 Mar, Thursday
7° C

Proakatemian esseepankki

Äly hoi!



Kirjoittanut: Jonna Leiniö - tiimistä Waure.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Tekoäly kehittyy kovaa vauhtia, mutta kuinka käy oman älymme?

 

Elämme vahvasti teknologian aikakautta, jossa puhelin piippaa lähes taukoamatta ja on vaikea paneutua asioihin täysin. Meidän ajatteluumme ja toimintaamme yritetään jatkuvasti vaikuttaa jonkin laitteen välityksellä. Tiedon määrä, jota aivomme keräävät ja saavat päivittäin on suuri. Mutta pystymmekö prosessoimaan sitä kaikkea? Olemmeko kykeneviä erottamaan oikean väärästä ja keräämään kaiken sen tiedon keskeltä oleellisimman. Oma ruutuaika on lisääntynyt viimepäivien aikana vallalla olevan koronaviruksen takia entisestään. Sosiaaliset kontaktit ovat jääneet vähälle, sillä turhaa ulkona liikkumista ja fyysisiä kontakteja ihmisten kanssa on vältettävä.

 

Oma ruutuaikani päivittäin on huomattavan suuri, 4-7 tuntia päivässä. Jos siihen lasketaan päälle vielä tietokoneen ja television ääressä käyttämäni tunnit, jää itsensä toteuttamiselle eli ruuduttomalle ajalle hyvin vähän aikaa koulun ja nukkumisen ohella. Oma keskittymiseni häiriintyy lähes kaikessa mitä teen, sillä takaraivossani on jatkuva ajatus siitä, pitäisikö vilkaista puhelinta. Etenkin silloin, jos kuulen puhelimeeni tulevan viestin, minun on katsottava se heti, vaikka tiedän, etten odota mitään kiireellistä ja tärkeää.

 

Oma puhelin ohjailee nykyään monen elämää ja sen varassa on lähes kaikki. Puhelin toimii muun muassa aikatauluna, karttana, tiedonhaku-, verkostoitumis- ja maksuvälineenä, sekä sen alkuperäisissä toiminnoissa; puheluissa ja viesteissä. Kuinka paljon siis annammekaan elämästämme yhden laitteen varaan? Pidän kuitenkin puhelinta huikeana keksintönä sekä sitä, kuinka paljon se helpottaa omaa elämääni ja yhteydenpitoa muihin. Näen asiassa positiivisen ja negatiivisen puolen. Sosiaaliset taidot varmasti osittain heikentyvät puhelinta käyttäessä, sillä ei joudu olemaan enää suorassa yhteydessä vastapuolen kanssa. Läsnäolo on suurin ongelma, jonka näen puhelinten käytössä. Vaikka olisit fyysisesti paikalla, voi silti olla, ettet ole tilanteessa läsnä, jos olet uppoutunut puhelimen omaan maailmaan. On kuin meillä olisi kaksi elämää, toinen siellä, missä olet fyysisesti ja toinen puhelimessa. Itse olen pyrkinyt vähentämään puhelimen käyttöä sosiaalisissa tilanteissa, vaihtelevin menestyksin.

 

Kuinka aivomme suodattavat ja prosessoivat sitä, minkä näkevät? Monet seuraavat erilaisia ”julkisuudenhenkilöitä” sosiaalisessa mediassa ja ihannoivat heidän elämäänsä. Elämää ihannoidaan, vaikka siitä tiedetään vain pieni pintaraapaisu. Kuvat ovat vain pieniä hetkiä siitä, mitä todellisuudessa tapahtuu. Kuvia otetaan ainoastaan hyvistä ja kauniista hetkistä, jotka monesti luodaan yhtä kuvaa varten. Toisinaan törmään muiden ajatuksiin siitä, että oma elämä ei ole yhtä hienoa ja mielenkiintoista verrattuna siihen mitä sosiaalisessa mediassa nähdään. Sorrun joskus itsekin tähän ajatteluun, vaikka tiedostan edellä mainitsemani asiat. Alamme helposti väheksymään omaa elämäämme sekä omaa itseämme, kun vertaamme sitä johonkin toiseen, joka saa oman elämän ja itsensä näyttämään upealta kerta toisensa jälkeen. Itse olen tietoisesti pyrkinyt vähentämään Instagramin selailua ja muiden profiilien ihannointia.

 

Erilaiset uutissivustot ja ihmisten kirjoitukset vaikuttavat mielipiteisiimme ja ajatuksiimme, vaikka emme olisi niitä määräänsä enempää prosessoineet mielessämme. Pidämme monia lukemiamme asioita faktatietona selvittämättä lähteiden alkuperää ja näin monesti muodostamme myös oman mielipiteemme.

 

Onko oman älymme kehitys loppunut siinä kohtaa, kun ryhdyttiin kehittämään tekoälyä? Esseetä kirjoittaessa havahduin siihen, että oma ajatteluni on kovin pintapuolista ja on vaikea päästä syvemmälle omiin ajatuksiin. Monesti löydän itseni jo Googlesta, ennenkö olen edes sen syvällisemmin ehtinyt käsitellä asiaa päässäni. Tiedonhaku on tehty helpoksi, mutta käytetäänkö sitä väärin? Jätämmekö kaiken oman ajattelun ja ongelman ratkaisun jonkun muun hoidettavaksi? Huomaan olevani entistä kärsimättömämpi, joka heijastuu siinä, että jos en heti onnistu jossakin niin selvitän asian netistä tai jopa luovutan.

 

Monesti yritän tehdä montaa asiaa samaan aikaan kuitenkaan siinä onnistumatta. On vaikea keskittyä yhteen asiaan kerrallaan, sillä häiriöntekijöitä on paljon. Työn tehokkuus ja laatu kärsii samalla, kun yrittää keskittää oman fokuksen moneen eri asiaan. Monesti aloitan esimerkiksi esseen kirjoittamisen ja yhtäkkiä huomaan tiskaavani. Kun kelaan hieman taakse päin omaa tekemistä, huomaan näiden kahden välillä tehneeni ruokaa, vastanneeni muutamaan sähköpostiin ja viestiin sekä selanneeni somen muutamaan kertaan läpi. Monesti tekeminen häiriintyy sillä, kun puhelimeen pärähtää viesti, jossa joku pyytää hoitamaan jonkin asian tai sitten muuten vain uppoudun puhelimen maailmaan muistamatta sitä, mitä tein vielä viisi minuuttia sitten. Kuinka pääsisin tästä tavasta eroon ja saisin tehostettua omaa työskentelyä? Ensimmäisenä ajatuksena ja tekona on oman puhelimen siirtäminen syrjään aina siksi aikaa, kun yksi tehtävä on saatu päätökseen. Toisena on paljon käyttämäni To do listat, joihin kirjoitan päivän aikana tehtävä asiat. To do listoja voisin jatkojalostaa vielä siten, että aikatauluttaisin oman tekemisen. Monesti aamulla aloitan työskentelyn ja illalla huomaan, että puolet listaamistani asioista on vielä tekemättä. Etenkin nyt ”koronakaranteenin” aikaan, kun ei tule erikseen lähdettyä kouluun, huomaan päivieni venyvän pitkiksi ja tehottomiksi. Listalla on monta tehtävää asiaa, joista mitään en ole saanut valmiiksi sen takia, että olen alkanut tekemään toista ja kolmatta asiaa siinä sivussa.

 

Mitä käytäntöön? Jatkossa kiinnitän huomion omaan ruutuaikaan ja sen vähentämiseen sekä oman työn tehokkuuteen. Aikataulut, järjestys, selkeys ja asioiden priorisointi auttavat minua olemaan aikaansaavampi. Pitkäjänteisyys omassa ajattelussa ja tekemisessä. Yhteen asiaan keskittyminen kerrallaan ja puhelimen siirtäminen syrjään siksi aikaa. Huomioin lukemieni asioiden lähteet sekä sen kenen mielipide ja näkemys tosiaan päässäni on, oma vai jonkun muun.

 

 

LÄHTEET

Huotilainen, M. 2018. Älylaitteet tyhmentävät koko ihmiskunnan. Yle. Luettu 15.3.2020.

https://yle.fi/aihe/artikkeli/2018

Tvo. 2019. Dokumenttiprojekti: Valehtelun jalo taito. Yle Areena. Katsottu 18.3.2020.

https://areena.yle.fi/

Kommentit
  • Annika Viiala

    Heips Jonna,
    Ihan mahtava essee, joka herätteli ajattelemaan teknologialaitteiden vallitsevuutta koronaviruksen aikana. Mitenköhän saisimme ruutuajan vähenemään tässä tilanteessa, kun työt tehdään etänä, kavereita ei saa nähdä jne.? Sinänsä tämä on hankala tilanne, sillä älylaitteiden liiallinen käyttö on tiedossa, mutta on erittäin vaikea olla niistä erossakaan. Itse olen jo useamman kuukauden jättänyt puhelimen keittiön pöydälle nukkumaan mennessä. Tällöin se ei ole viimeinen asia mitä katsoo ennen nukkumaan menoa eikä ensimmäinen asia herätessä. 🙂

    24.3.2020
  • Salla Vaittinen

    Moikku Jonna,
    Kiitos esseestä! Nyt varsinkin on opettelemista tuossa ruutuajassa kun ei ole selkeää rajaa, koska on vapaalla ja koska tekee kouluhommia (ainakaan minulla :D) Toisaalta taas, olemme ottaneet Promisiassa käyttöön “viikon tavoite” osion stalkkauskanavaamme (stalkkauskanava= Teamsissä kanava jossa suunnittelemme viikon to do -listat jokaiselle päivälle) niin katsotaan miten se etenee ja koetaanko se hyväksi. Onko teillä ollut näin etäilessä jotakin kokeiluja viestinnän ja tavotteiden suhteen?

    29.3.2020
Post a Reply to Salla Vaittinen cancel reply

Add Comment
Loading...

Vastaa käyttäjälle Salla Vaittinen Peruuta vastaus

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close