Tampere
18 Jan, Monday
-4° C

Proakatemian esseepankki

Aloittamisen taito eli Mitä esseenkirjoittaja voi kopata kaunokirjallisuudesta?



Kirjoittanut: Hanna Saraketo - tiimistä Valmentajat.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Aloittamisen taito
Kaisa Neimala
Jarmo Papinniemi
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Aloittamisen taito eli Mitä esseenkirjoittaja voi kopata kaunokirjallisuudesta?

Neimalan ja Papinniemen Aloittamisen taito hyppäsi kirjaston hyllystä otsikkonsa vuoksi. Oli juuri pohdittu suunnalla jos toisella, miksi esseiden kirjoittaminen on niin vaikeaa. Mietin, onko vaikeus juuri aloittamisessa, ja tartuin tähän opukseen.

Mitä opin?

Opin, että kirjan voi aloittaa lähes millä tavalla tahansa. Kirjoittajien mukaan on vain yksi yleispätevä ohje: ”Aloita. Aloita ihan miten tahansa.” Toisinaan iskee tyhjän paperin kammo, joka on pakokauhunomainen tila. Joskus on inspiraatio päällä, ja sen myötä pystyy kirjoittamaan mitä vaan! Mitään ei silti synny, ellei aloita. Ihan miten tahansa.

Hyvä aloitus innostaa jatkamaan lukemista, kirjassa väitettiin. Sen kyllä huomasin kirjaa lukiessani. Kirja oli tehty 400 ”hyvän kirjan” aloitusten pohjalta ja niin, että aloitukset oli jaoteltu 27 kategoriaan. Suurin osa kirjoista oli romaaneja, mikä vähensi mielessäni kirjan annin käyttökelpoisuutta yrittäjyyteen liittyvien esseiden luomistuskan helpottamisessa. 27 otteeseen kirjassa kertoiltiin jostain aloitustavasta, minkä jälkeen seurasi puolen sivun mittaisia pätkiä eri kirjojen aluista ja perään puolen sivun analyysejä ko. aloitustavoista. Monet aloituksista olivat todella koukuttavia! Teki mieli alkaa lukea romaaneja.

Millaiset romaaneissa käytetyt aloitukset voisivat toimia yrittäjyyden esseissäkin?

Väite, miete, provokaatio, ironia. Esimerkiksi André Brink aloittaa kirjan Myrskyinen tulevaisuus näin: ”Ei riitä, että tietää. On myös yritettävä ymmärtää.” Tuo olisi oikein toimiva esseenkin aloituksena.

Asenne. Sitä varmasti käytetäänkin monesti. Proakatemian esseepankin tällä hetkellä suosituin essee alkaa näin: ”Voit suhtautua vastaan tuleviin tilanteisiin joko proaktiivisesti tai reaktiivisesti.” Kiitos toimivasta esimerkistä Motiven Anton Klemolalle.

Ennakointi; vihjaus, että jotain jännittävää on tulossa, jos jatkaa lukemista. Erityisesti pidin esimerkkinä olleesta Axel Sandemosen Pakolainen ylittää jälkensä –kirjan aloituksesta, joka meni näin: ”Nyt minä haluan kertoa kaiken. Ja minun on aloitettava lopusta. Muutoin en enää uskalla edetä sinne saakka.” Voisi tulla lukukertoja Esseepankissakin, jos teksti alkaisi näin jännästi!

Esittäytyminen; minäkertojan kiinnostavaksi tekeminen. Henkilökohtaistaminen on tunnettu vaikuttamisen keino, joka takuulla toimii esseissäkin. Kirjan Siinäpä tärkeimmät on kirjoittanut Juice Leskinen. Se alkaa sanoilla ”Minä olen ihan tavallinen mies.” Tällä aloitustavalla haetaan kontaktia lukijaan. Äkkiseltään ajatellenhan julkkikset eivät ole ihan tavallisia miehiä. Kontakti haettu, huomio herätetty, kirja aloitettu.

Muita toimivia esseiden aloitustyyppejä voisivat olla puhuttelut, pähkinänkuoret, muistot, ihmissuhdekuvaukset, viittaukset… Täytyisi joskus tutkia Esseepankin tekstien aloituksia tarkemminkin. Materiaalia riittäisi kirjaksi saakka.

Parhaimmillaan aloitus vie mennessään ja suorastaan pakottaa ahmaisemaan koko tekstin. Totta, mutta jos asiaa ajattelee liikaa, stressitaso nousee ja aloittaminen käy entistäkin vaikeammaksi. Palataan siis kirjan tärkeimpään oppiin. Ihan sama miten aloitat, kunhan aloitat. On ainakin 27 erilaista tapaa aloittaa. Anna mennä.

 

Neimala, K. & Papinniemi, J. 2010. Aloittamisen taito. Helsinki: Avain.

 

PS. Koska olen tiimivalmentaja, kirjoittelen esseitä vähän eri näkökulmasta kuin tiimiyrittäjät. Toisin sanoen, ei tarvitse ottaa mallia; kunhan kirjoittelen.

Team Coach at TAMK Proakatemia

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close