Tampere
25 Jan, Monday
0° C

Proakatemian esseepankki

Alkemisti



Kirjoittanut: Marianne Murto - tiimistä Value.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Jos minulla olisi rahaa tai valtaa, olisin onnellinen. Sitten kun saan perheen, tulen onnelliseksi. Maailma on täynnä asioita, joita tavoitella ja joita pidetään väylänä onnellisuuteen; ”sitten kun”- elämä on nykyaikana yleistä. Kunhan vain saan nämä kilot karistettua ja työelämän rullaamaan niin kyllä se onnellisuus sieltä seuraa perässä, sitten kun olen perillä. Mutta oletko todellisuudessa perillä koskaan? Koostuuko onni todella tämän kaltaisista asioista, joiden tavoittelemiseen käytämme aikaa paremman elämän toivossa ja päämäärään päästessämme asetamme uuden, sillä tarpeemme eivät vieläkään ole tyydytetty?

Mitä jos onni koostuisikin pienemmistä asioita, kuten läsnäolosta ja elämästä ylipäätään. Tärkeintä olisikin tämä hetki, ei menneisyys, eikä tulevaisuus. Tottahan on, että menneisyydelle emme enää voi mitään ja tulevaisuudesta emme tiedä – itse asiassa meillä on siis vain tämä hetki. Ja jos emme ole onnellisia tässä hetkessä, ovatko syyt siihen todella rahanpuute tai muut maalliset asiat vai kumpuaako onnettomuus jostain syvemmältä? Jotta voi saada selville, mitä elämältään haluaa, on annettava aikaa tutustua itseensä, olla läsnä ja opetella kuulemaan mitkä haaveet ovat sisältä tulevia ja mitkä ympäröivän maailman meidän sisäämme istuttamia yleisesti hyväksyttäviä normeja siitä, millainen on hyvä ja arvokas elämä.

Paulo Coelhon kirja Alkemisti on yksinkertaisuudessaan nerokas kuvaelma siitä, mitä omien unelmien tavoitteleminen on. Se kertoo matkasta kohti päämäärää, sen varrella esiintyvistä ongelmista ja luopumisista, sekä oman ajattelun kehittymisestä unelmaa tavoitellessa. Tarina sisältää paljon enemmän kuin mitä tekstinä on kirjoitettu – se vaatii ymmärrystä nähdä tekstin taakse syvemmän merkityksen löytämiseksi. Kauneinta tarinassa on kuitenkin elämän yksinkertaisuuden kuvaaminen – omaa sydäntään kuuntelemalla löytää oman elämänpolkunsa, joka johdattaa juuri sinne, minne kuuluukin mennä. Tämä on kaunis ajatus, mutta pistää miettimään onko asia todella noin yksinkertainen? Kaikilla ihmisillä kun ei välttämättä ole suuria unelmia tai he voivat olla täysin tyytyväisiä elämäänsä tällaisenaan. Uskonkin, ettei unelmien tavoittelemisen tarvitse tarkoittaa mitään suurta, vaan se voi olla myös yleinen onnellisuus, joka koostuu itselle tärkeistä asioista – olivatpa ne mitä tahansa tai kuinka pieniä tahansa. Haluan uskoa, että kun ihminen todella tietää kuka on ja mitkä asiat itselle merkitsevät, onni on jo löytynyt. Jos onnea ei löydä itsestään, ilman materialistisia unelmia ja uskoa paremmasta, miksi ne antaisivat mielenrauhan toteutuessaan? Nehän ovat kuin lääkkeitä, jotka saattavat turruttaa hetkeksi pahan olon ja tyytymättömyyden, mutta eivät korjaa itse ongelmaa.

Usein kun alamme hahmottaa mitä haluamme, tuntuu että tiellemme osuu tavoitettamme tukevia asioita. Alamme havainnoida ympäristöämme eri tavalla ja kiinnitämme huomiomme tavoitettamme edistäviin pieniin asioihin. Onko tämä sitä kohtaloa ja enteitä, joista kirjassakin puhutaan? Vai yksinkertaisesti aivojemme työskentelyä? Oli niin tai näin, ajatus siitä, että elämä ohjaa meitä oikeaan suuntaan, kun tiedämme mihin olemme menossa, on kaunis ja lohduttava. Onhan ihmisillä tapana myös ajatella, että asiat tapahtuvat syystä ja kaikella on jokin merkitys – vaikka se toisinaan onkin vaikea tunnistaa. Tämän kaltainen ajattelu auttaa meitä vaikeampina hetkinä ja luo uskoa tapahtumien merkityksellisyyteen sekä tulevaisuuteen. Ehkä tarvitsemme sellaista päästäksemme ponnistamaan ylös uudelleen.

Kun mietin itse tätä hetkeä ja onnellisuuttani siinä, voin rehellisesti todeta olevani mielenrauhassa juuri tässä ja nyt. Toki voin kääntää ajatukseni rahanpuutteeseen, tulevaisuuden arvaamattomuuteen, tekemättömiin töihin, ystävien liian vähäiseen näkemiseen… Lista on loputon niin halutessani. Jos kuitenkin jätän nuo kaikki asiat sivuun ja ajattelen elämääni ilman kyseisiä asioita, olen onnellinen. En tarvitse sitä saavuttaakseni mitään, sillä tuo onnellisuus tulee sisältäni ja kaikesta siitä mitä olen itse ja mitä elämässäni on jo tällä hetkellä. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettenkö unelmoisi – mutta nuo unelmat eivät ole olemassa sen vuoksi, että en olisi tyytyväinen nykyhetkeen. Ne ovat olemassa sen vuoksi, että voisin kehittyä, laajentaa näkemystäni ja luoda yhä uudenlaista sisältöä elämääni. Ne pitävät minut virkeänä ja ohjaavat tekemistäni tiettyyn suuntaan. Ne eivät ole päämääriä, vaan eräänlaisia etappeja elämäni varrella. Tunnen olevani oikealla polulla ja haluan uskoa, että elämä johdattaa minua sinne mihin minun kuuluu mennä, antaen matkalleni merkkejä siitä, että polkuni on oikea. Ja vaikka tuolta polulta välillä eksyisinkin, löydän sinne takaisin, enkä koe itseäni onnettomaksi. Lopulta, minulla on jo kaikkein tärkein – rauha itseni kanssa ja usko tähän mielettömään mahdollisuuteen, joka meille elämän muodossa annetaan.

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close