Tampere
29 Nov, Sunday
0° C

Proakatemian esseepankki

Alkemisti



Kirjoittanut: Ville Pajala - tiimistä Kajo.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Paulo Coelhon Alkemisti taitaa olla yksi niistä klassikoista, jotka kaikkien akatemialla pitäisi lukea. Se on ensinnäkin tarinana kaikessa yksinkertaisuudessaan hyvin voimakas ja eksoottisen kaunis ja tarjoaa paljon symboliikkaa, joista löytää selviä viittauksia ihmisen elämänvarrella herääviin suuriin kysymyksiin. Varmasti jokainen kirjan lukenut tekee siitä hieman omanlaisensa tulkinnat ja se on varmasti sen tarkoituskin. Yhtä oikeaa vastausta tällaisen kirjan ei mielestäni ole tarkoituskaan antaa. Myös sama ihminen voisi varmasti kokea sen merkityksen eri tavoilla riippuen siitä missä elämänvaiheessa kirjan lukee. Itselleni heräsikin ajatus, että voisin mielelläni lukea kirjan uudelleen vaikka kymmenen vuoden kuluttua ja katsoa eroaisiko sen herättämät ajatukset nykyhetkestä.

Hyvin lyhyesti tiivistettynä kirja Santiago nimisestä espanjalaisesta lammaspaimenesta, joka saa vanhalta mieheltä ohjeen lähteä etsimään elämänsä aarretta, joka sijaitsee kaukana meren toisella puolella, Egyptin pyramidien luona, kuivan ja valtavan suuren aavikon keskellä. Matkallaan Santiago kohtaa monta eri henkilöä ja tapahtumaa, joista jokainen joillain tavalla johdattaa häntä kohti tuota aarretta, jonka olemassa olosta hänellä ei missään vaiheessa ole varmuutta. Välillä vastoinkäymiset ja kaipuu hänen matkalla löytämää rakastettuaan kohtaan saavat hänet kyseenalaistamaan koko matkansa tarkoituksen ja harkitsemaan kotiinpaluuta. Lopulta Santiago kuitenkin pääsee perille pyramideille, mutta siihen löytyikö aarre vai ei, en anna suoraa vastausta, se selviää lukemalla kirja.

Jo Santiagon vaeltaessa aarretta kohti minulle heräsi kysymys, onko hänen edes koskaan tarkoitus päästä pyramideille tai löytää aarretta, jos sellaista edes on olemassa? Onko aarteen löytyminen se piste, jossa hän voi sanoa matkan onnistuneen vai voiko matka itsessään olla se aarre? Pitääkö elämällä olla jokin fyysinen kiintopiste tai tavoite mitä kohti kuljetaan? Monilla se voisi olla esimerkiksi iso omakotitalo tai urheiluauto, enkä voi väittää etten tällaisia itsekin haluaisi jos taloudellinen tilanne sellaiset joskus sallii. Mutta haluan kuitenkin ajatella elämästä niin, että matka itsessään on tärkeämpi kuin päämäärä. Kun toteuttaa intohimoaan ja tavoittelee unelmiaan, on mielestäni loppujen lopuksi melko se ja sama, kuinka monta nollaa pankkitilin saldossa näkyy, kunhan jääkapissa on jotain muutakin kuin pelkkä valo ja voi hymyssä suin lähteä aamuisin tekemään sitä mistä nauttii. Se suurin haaste taitaakin olla se, että ymmärtää olla päivittäin läsnä omalla matkallaan eikä vain miettiä jotain tulevaisuudessa mahdollisesti häämöttävää palkintoa, joka toisi jonkinlaisen lopullisen tyydytyksen tunteen. Tämän ajatuksen Santiago tiivistää kirjassa hyvin näin: ”Ne päivät, jotka olen etsinyt aarrettani ovat olleet ihmeellisiä, koska tiedän, että jokainen hetki on osa unelmaani ja aarteen löytymistä”.

Ehkä eniten ajatuksia koko tarinassa minussa herättivät Santiagon matkalla kohtaamat hahmot. Täysin yksin hän ei olisi ikinä selvinnyt matkallaan ja löytänyt pyramideille. Jokaisella hänen kohtaamallaan henkilöllä oli jonkinlainen merkitys matkalla kohti aarretta. Olen itse viime vuosina miettinyt paljonkin oman elämäni varrella tällä hetkellä kulkevia ja jo aiemmin kulkeneita ihmisiä. Olen ymmärtänyt, että kaikkien läheiseksikään muodostuneiden henkilöiden ei ole tarkoitus kulkea rinnallani ikuisesti. Joskus elämä vain johdattaa ihmiset erilleen, mutta oleellista onkin mitä noilta ihmisiltä voi yhteisen matkan aikana oppia ja minkälaisen vaikutuksen he tekevät minuun ihmisenä.

On esimerkiksi melko varmaa, että joidenkin Kajolaisten kanssa en tule enää jatkamaan yhteistä matkaamme akatemia ajan jälkeen. Osan kanssa yhteinen matka saattaa jatkuakin, sen näyttää kuluva vuosi. Voin kuitenkin jo tässä vaiheessa todeta, että jokaisella tiimimme jäsenellä on ollut jonkinlainen vaikutus minuun, joka on muokannut minua ihmisenä ja johdattanut minua eteenpäin oman elämäni matkalla. Ja voin vilpittömästi todeta, että se vaikutus on jokaisen kohdalla ollut positiivinen ja eteenpäin vievä. Varmasti moni voi sanoa minulla olleen samanlainen vaikutus myös heihin. Tässä vaiheessa täytyy jo hieman haikein mielin todeta, että yhteistä matkaa akatemialla on enää vuosi jäljellä, joten nyt on viimeistään korkea aika ottaa tiimistämme koko potentiaali irti, jotta voimme saada toisiltamme kaikki saatavilla olevat opit ja kopit talteen, riippumatta siitä jatkuuko yhteinen matka tulevaisuudessa vai ei.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close