Tampere
29 Mar, Friday
7° C

Proakatemian esseepankki

Alex



Kirjoittanut: Ville Pajala - tiimistä Kajo.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Petturi? Valehtelija? Kapitalisti? Tekopirteä? Liian liberaali? Vaiko kenties tasa-arvon puolustaja? Euroopan kansojen yhdistäjä? Uudistaja? Positiivisuuden sanansaattaja? Suomen tuleva presidentti? Alexander Stubb on loistava esimerkki henkilöstä, joka jakaa mielipiteitä melko rajusti. Jotkut vihaa, toiset rakastaa. Suurin enemmistö kuitenkin luultavasti pitää häntä ihan ok äijänä ja muistaa lähinnä hänen suuren valkoisen hymynsä ja urheiluhulluuden.

Minulle Stubb on aina ollut jonkinlainen malliesimerkki toiminnan miehestä. Uudistusmielinen nuorekas tekijä, joka tarttuu haasteeseen silloin kun sellainen eteen osuu ja haluaa toimillaan oikeasti viedä asioita eteenpäin ja saada muutosta parempaan. Lähdin tutustumaan hänen tarinaansa miehen elämäkerran kautta toiveenani imeä edes vähän samaa toimeliaisuuttani itseeni ja saada selville mistä hänen loputtomat energiatasonsa ja ainainen positiivisuus kumpuavat.

Jos ei tunne Stubbin tarinaa voisi hänestä luulla, että hän on lapsesta asti ollut mallioppilas ja täydellinen suorittaja, josta on ajan myötä vain luonnollisesti kasvanut sellainen johtajatyyppi, jollaisena hänet tunnetaan. Olikin erityisen ilahduttavaa huomata, että hän on itse asiassa melko myöhään herännyt opiskelujen ja tulevan uransa suhteen. Vielä lukiossa häntä kiinnostivat vain urheilu, keskiolut ja tytöt, eikä tulevasta urasta ollut minkäänlaista kunnon käsitystä. Oikeastaan vasta yliopistossa, jonne hän oli päätynyt lähinnä golfammattilaisen ura mielessään, hän kuin puoli vahingossa löysi kiinnostuksensa kansainvälistä politiikkaa kohtaan. Se kiinnostus onkin säilynyt vahvana ja menestyksekkäiden akateemisten opintojen jälkeen vienyt hänet ympäri maailman, milloin mihinkin tehtäviin. Koen itsekin heränneeni opintojen merkitykseen ja oppimisen tärkeyteen vasta hieman myöhemmällä iällä. Olin vielä lukiossa laiska oppilas enkä kunnolla ymmärtänyt opintojen tärkeyttä ja uuden oppimisen lumoa. Nyt kun suunta on selkeä ja kipinä yrittämiseen syttynyt kunnolla tuleen, on motivaatio oppimiseen täysin eri tasolla kuin nuoruusvuosina. Mielestäni minun ja Stubbin tarinassa yhdistävänä tekijänä onkin se, että se suurin mielenkiinnon kohde on molemmille löytynyt muutaman mutkan ja aiemman kokeilun kautta. Onhan tässä siis itsellänikin vielä aikaa vaikka kuinka paljon tehdä kaikennäköistä mielenkiintoista ja haastavaa.

Stubbin omien sanojen mukaan yliopistovuodet Yhdysvalloissa muuttivat hänet ihmisenä ja niiden vaikutus näkyy hänessä vielä tänäkin päivänä. Hänen neliosainen elämänohjeensa, jota hän toistaa lapsilleenkin ennen nukkumaanmenoa on seuraavanlainen: dream, believe, work hard, succeed. Niin amerikkalaista ja niin yksinkertaista, mutta toisaalta niin totta. Jos vain uskoo itseensä ja sanomaansa ei sen tuota vaikeampaa tarvitse olla. Stubb on edennyt urallaan kovaa vauhtia eteenpäin tarttumalla eteen tulleisiin mahdollisuuksiin, vaikkei välttämättä olisi ollut niin sanotusti valmis tehtävään. Hänen asenteensa uusiin haasteisiin onkin se, että se mitä ei osata opetellaan ja kun jotain tehdään, se tehdään täysillä ja katsotaan mihin se riittää. Epäröinti on turhaa. Paljon sellaista, josta voin ottaa oppia omaan tekemiseeni.

Stubbista myös huomaa kilometrin päähän, että mies on täysin ekstrovertti. Hän on selvästi henkilö, joka saa imettyä itseensä energiaa muista ihmisistä. Uusien ihmisten tapaamiseen hän suhtautuu mahdollisuutena oppia heiltä jotain. Kirjassa vilahtelee sivukaupalla henkilöiden nimiä, joita hän kutsuu ystävikseen ja joihin hän pitää säännöllisesti yhteyttä. Ihailtava piirre pystyä pitämään ystäväpiirinsä niin hyvin kasassa, vaikka aikaa siihen esimerkiksi ministerinä on hyvin rajallisesti. Muutenkin hänen verkostonsa ovat varmasti yhdet Suomen laajimmista ja ulottuvat kansainväliselläkin tasolla todella laajalle.

Liikunta ja terveelliset elämätavat ovat se mistä Stubb on aina ammentanut voimaa ja ne ovat hänelle omien sanojensa mukaan henkireikä. Jotta voisi olla työssään parhaimmillaan pitää kehon ja mielen olla tikissä. Vire pidetään yllä noudattamalla säännöllisiä rutiineja ja liikkumalla tarpeeksi. Riippumatta työtehtävän vaativuudesta, työajoista tai työskentelypaikasta on hän pyrkinyt aina noudattamaan tätä kaavaa. Ulkoministerinäkin reissatessaan ympäri maailmaa Suomen asioita hoitamassa oli hänellä aina reissussa mukana treenivaatteet ja kalenteriin järjestettiin aikaa myös liikunnalle. Vierailuilleen hän oli myös onnistunut sihteereidensä avulla hankkimaan terveelliset ruokatarjoilut, jottei suorituskyky laskisi huonon ruokavalion johdosta. Ylimääräiset kissanristiäiset varsinkin ilta-aikaan hän jätti tietoisesti pois ja käytti sen ajan ennemmin akkujen lataamiseen. Pystyn samaistumaan tähän ajatusmaailmaan vahvasti ja huomaan itsekin olevani paljon paremmassa vireessä, kun pyhä kolminaisuus eli lepo, ruoka ja treeni ovat hyvässä tasapainossa keskenään.

Pakko vielä loppuun todeta, että tämä kirja oli ensimmäinen, jonka kuuntelin äänikirjana. Monille varmasti on ajoittain vaikeaa pystyä keskittyneenä lukemaan kirjaa kannesta kanteen, joten nopeasti suosiotaan kasvattaneita äänikirjoja voi suositella ainakin vaihtelun vuoksi silloin tällöin kuunneltavaksi niiden helppouden takia. Tämän kirjan Stubb oli kaiken huipuksi äänittänyt itse omalla rennolla tyylillään, joka auttoi ainakin minua pääsemään vielä lähemmäs hänen tarinaansa. Ajoittain syventyessäni kuuntelemaan hänen puhettaan, pystyin jo melkein kuvitella meidän olevan jossain saunan lauteilla vaihtelemassa kuulumisia ja niin kuin Alexilla on tapana sanoa ”parantamassa maailmaa”.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close