Tampere
25 Nov, Wednesday
-2° C

Proakatemian esseepankki

Älä tee töitä kavereiden kanssa!



Kirjoittanut: Anniina Rantalainen - tiimistä Hurma.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Maria Veitolan Veitola-kirja on ihan mieletön. Se käsittelee oikeastaan kaikkea, mitä elämässä voikaan tulla vastaan: työtä, parisuhteita, syömishäiriöitä, masennusta, perhesuhteita, vanhemmuutta, ystävyyttä, matkustamista ja ulkonäköpaineita. Veitola on tyypillinen jokaiselle jotakin -kirja, olematta kuitenkaan yhtään sekava. Se on loistavan samaistuttava teos ihan kaikenlaisille ihmisille. Ihailen suunnattomasti Maria Veitolan tapaa olla aina häikäilemättä oma itsensä, oli kyse sitten televisiosta, radiosta, tai äänikirjasta. Hän tuo mielestäni hienosti esiin sen, että vaikka ihminen olisi kuinka julkisesti esillä, suosittu tai vihattu, hän on silti aina ihminen, jolla on tunteet ja joka elää täysin normaalia elämää. Juuri tästä syystä olen pitänyt Maria Veitolasta niin kauan kuin Maria Veitola Yökylässä -ohjelmaa on näytetty televisiosta. On upeaa, kuinka luontevasti hän osaa olla oma itsensä aina ja kaikkialla.

Minuun kolahti erityisesti kirjasta pointti, jota olen miettinyt paljon itsekin jo ennen kirjan lukemista. Veitola väittää kirjassaan, että on varmasti helpompaa tehdä töitä tuntemattomien ihmisten kanssa, joista ajan kanssa todennäköisesti muodostuu sinulle hyviä ystäviä kuin tehdä töitä jo ennestään hyvien ystävien kanssa, tuntisipa heidät kuinka hyvin tahansa. Suoraan sanottuna on siis mukavampaa yllättyä positiivisesti siitä, että hieman ärsyttävältä vaikuttanut työkaveri hoitaakin hommansa hyvin ja että hänestä paljastuu ihmisenä ihania piirteitä kuin negatiivisesti siitä, että rakas ja tärkeä ystävä hoitaakin työnsä ihan päin honkia.

Ja tämähän on ihan totta. Minä olen aina ajatellut, että en koskaan voisi esimerkiksi muuttaa asumaan parhaiden ystävieni kanssa. Riski konflikteihin olisi aivan liian suuri ihan vain siitä syystä, että enhän minä oikeasti tiedä yhtään, miten parhaat ystäväni elävät. Ovatko he sotkuisia ja laiskoja vai kenties neuroottisen siistejä? Entä jos he kuuntelevat musiikkia täysillä aamusta iltaan, tai lutraavat suihkussa vettä puoli tuntia joka päivä. Ei, minulla on kerta kaikkiaan niin tarkat omat rutiinini, että en usko koskaan haluavani taipua kompromisseihin kämppiksen vuoksi. Kuulostaa pahalta, mutta sen perusteella, mitä olen ystävieni mielipidettä kartoittanut, en ole yksin ajatusteni kanssa. Yllättävän moni on sanonut, ettei koskaan voisi asua hyvien ystäviensä kanssa saman katon alla.

Olen ihmetellyt myös, miten on mahdollista, että aidosti pidän jokaisesta tiimini jäsenestä. Ei sillä, ettäkö olisin jotenkin nirso ihmisten suhteen, mutta miettikää nyt: meitä on 16 täysin erilaista ihmistä, joilla kaikilla on omat tapamme, tyylimme, luonteemme ja harrastuksemme. Me kaikki elämme todella erilaista elämää, mutta silti tulemme loistavasti juttuun päivittäin tehdessämme töitä yhdessä. Ja oikeastaan joka päivä yllätyn positiivisesti jonkun tavasta toimia tietyissä tilanteissa. Nyt kun mietin, joka päivä joku tiimiläisistäni saa minut ajattelemaan, että vitsi kuinka ihanaa on työskennellä juuri tuon ihmisen kanssa.

Mistä tämä johtuu? Mistä johtuu se, että kuin ihmeen kaupalla kaikki 15 ihmistä sattuvat olemaan hyviä työntekijöitä, johtajia ja työkavereita? Jos Veitolaa on uskominen, kyse on siitä, että emme tunne toisiamme vielä juuri ollenkaan. Ensimmäisen puolen vuoden aikana tutustuimme toisiimme puhtaasti koulukavereina. Tammikuussa yritystä perustaessamme opimme nopeasti, kuka tiimistä on vastuunottaja, aloitteentekijä, viimeistelijä. Perus luonteenosat tulivat esiin hyvin nopeasti, mutta emmehän me vieläkään tienneet, miten teemme yhdessä töitä, ja miten kukin meistä on tottunut asioista ajattelemaan.

Vasta, kun olemme alkaneet oikeasti tekemään yhteisiä projekteja ja käsittelemään tiimin keskeisiä monimutkaisia ja hankaliakin asioita, olemme alkaneet oikeasti tutustua toisiimme myös ihmisinä. On ihana huomata, että edelleen käsityksiäni tiimiläisistäni murretaan päivittäin: olen saattanut edelleen ajatella, että ”tuo tyyppi hoitaa varmaan tällaisia tilanteita tällä tavalla”, ja hups keikkaa, luuloni on osoitettu vääräksi. Se on ihanan virkistävää. Ja harvemmin olen pettynyt kenenkään tapaan toimia. Toivon myös, etten ole tuottanut muille pettymystä.

Nyt kun asiaa ajattelen, voiko kyse olla juuri siitä? Onko vanhempien ystävien kanssa helpompi alisuoriutua, kun ensivaikutelmat on jo luotu ja ajatellaan, ettei ole mitään menetettävää? Helposti luotetaan siihen, että ”no mehän jo pidämme toisistamme ihmisinä, miksemme siis osaisi tehdä töitä yhdessä?” Se ei onneksi useimmissa tiimilähtöisissä töissä riitä.

Kolikollahan on tässäkin tilanteessa kääntöpuoli. Sen lisäksi, että työkavereista paljastuu uusia ihania luonteenpiirteitä, paljastuu heistä tietenkin välillä myös asioita, joita ei olisi osannut odottaa ja jotka aluksi saattavat tuntua hieman oudoilta, negatiivisiltakin. Uuden ihmisen kanssa on kuitenkin jostakin syystä helpompaa puhua siitä, miksi hän tekee niin kuin tekee. Ja kuin ihmeen kaupalla, usein kun näistä asioista puhutaan tarpeeksi ajoissa, löydetään taas yhteinen sävel ja aletaan ymmärtää toisia entistä paremmin. Vanhojen ystävien – olivat he sitten kuinka hyviä ystäviä tahansa – kanssa olisi varmasti paljon vaikempaa kaikkien yhteisten vuosien jälkeen alkaa pureutua tiettyihin käyttäytymistapoihin ja kyseenalaistamaan niitä.

Kuten sanottu, Veitola mielestäni hienosti puki arkisen, mutta ainakin itseäni askarruttaneen asian sanoiksi. Ystävät ovat lähes aina ihana, elämää rikastuttava asia. Pitää kuitenkin osata ymmärtää, miten ns. ”siviiliystävyys” erotetaan työpaikkaystävyydestä. Veitolan mukaan hän on luonut monia pitkäaikaisia ja tärkeitä ystävyyssuhteita työpaikoillaan, mutta yksikään hänen vanhoista ystävyyssuhteistaan ei ole säilynyt yhtä hyvänä yhdessä työskentelyn jälkeen. Aika hassua, vai mitä? Itsekin koen saaneeni monta sellaista ystävää Hurmasta, joista tuskin koskaan tulen täysin erkaantumaan. Meillä on ihan mieletön työporukka, ja sen lisäksi me olemme toisillemme ihan mielettömiä ystäviä. Mikä voisikaan olla parempaa?

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close