Tampere
15 Jan, Friday
-17° C

Proakatemian esseepankki

Älä poista ongelmia – ratko ne!



Kirjoittanut: Ville Parkkila - tiimistä Hurma.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan
Mark Manson
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Luin Mark Mansonin kirjan Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan. Kirja oli itselle jonkinlainen haaste, kuuntelin kirjaa aiemmin äänikirjana, mutta en päässyt silloin oikein syvälle ajatuksissa kirjan suhteen. Nyt ostin pokkarin samaisesta kirjasta ja aattelin antaa toisen mahdollisuuden kaikkien saamieni suositustenkin pohjalta.

 

Mistä välität?

Pidän kirjasta oikeastaan yhden asian vuoksi, ja se on: ”Ei tarvitse välittää joka h*lvetin asiasta”. Luin kirjaa ja fiilistelin tuota ajatusta, että jokaisella on mahdollisuus päättää mistä asioista välittää ja millä tasolla. Ei ole suinkaan kyse täydestä välinpitämättömyydestä, ja siitä että siten selviäisi helpommalla. Nykypäivänä ärsykkeitä elämään tulee joka suunnasta ja saatan pahoittaa mielen hetkellisesti, jostain aivan turhasta iltasanomien roskauutisesta. Onneksi olen itse sen verta impulssiivista sakkia, että seuraava uutinen pandoista rauhoittaakin jo mieleni.

Kirjassa Manson korostaa sitä, että on olennaista valita arvojen mukaan tärkeitä asioita, joista minun on tärkeä välittää. On olennaista, että tiedostaa itselleen tärkeät ja vähemmät tärkeät asiat ja oppii sitä kautta käsittelemään niitä oikein. Jos minulle tärkeintä elämässä on esimerkiksi ystävieni oikein kohtelu, on ymmärrettävää, etten voi katsoa täysin läpi sormien epäoikeudenmukaista kohtelua heitä kohtaan. Samaan aikaan on ehkä hieman turha ottaa ressiä taloyhtiömme lumenkolaajan myöhästymisestä, koska se ei loppujen lopuksi koske minua mitenkään, enkä itseasiassa voi siihen edes suoraan vaikuttaa.

 

Kirjassa Manson tuo nerokkaasti esille ajatusta siitä, että jokainen valitsee itse taistelunsa. Minkä eteen olet valmis kipuilemaan? Hän käyttää kirjassaan esimerkkiä, että todella moni haluaa edetä urallaan pitkälle ja menestyä isosti, mutta kuinka moni on loppujen lopuksi valmis tekemään 60 -tuntisia työviikkoja tai uuvuttavia paperitöitä, mikäli tilanne sen vaatii.

 

Oma lupaava jääkiekkouran alkukin tyssäsi varmaan pohjimmiltaan tuohon haasteeseen. En ollut sisimmästäni valmis panostamaan niihin taisteluihin, jotka olisivat vaatineet kovempaa uhrausta kesäisillä lenkkipoluilla. Monet erilaiset ”unelmat” varmasti saavat ansaitsemansa lopun, koska nimenomaan siitä matkanteosta kuuluu pystyä nauttimaan ja valitsemaan itselleen oikeat haasteet.

Manson kirjoittaa kuinka onnellisuus edellyttää ponnistelua, ja ponnistelua kumpuaa ongelmista. Monesti olen itsekin ajautunut harhakuviin, että onnellisuus on ongelmatonta elämää, ei huolia ei ongelmia. Manson torppaa tuota ajattelua, kertoen kuinka onnellisuus on todellisuudesta palkinto ongelmien ratkaisemisesta. On olemassa vain erilaisia ongelmia. Hän korostaakin, että ongelmien välttelystä ja pakoilusta ei ole minkäänlaista apua.

 

”Jos tuntee valitsevansa itse ongelmansa, vaikeuksista saa voimaa – mutta jos ongelmat tuntuvat valikoituvan tielle sattumanvaraisesti ja vastoin omaa tahtoa, uhrimentaliteetti nostaa päätään ja olo on lannistunut.” (Manson, 2016, 98)

 

Koen täysin samoin, kuin mitä Manson yllä kirjottaa. Olemme proakatemialla etuoikeutettuja opiskelijoita, sillä pääsemme valtaosin valitsemaan kaikki ongelmamme tai ainakin niiden alkuperän itse. Voi katsoa peiliin, jos lähti toteuttamaan projektia liian huteralta pohjalta tai ilman sopimuksia, oppia ikä kaikki. Myös näitä esseitä kirjoittaessa, voi todeta että ponnistelut kirjan kanssa on jokseenkin itse valittuja tai vähintään se kirja, jonka kanssa painiskellaan. Harvemmin olen kohdannut itseäni valittamassa tai syyttelemässä muita, jos olen ajanut täysin itse valinnoillani itseni siihen tilaan, että se vaatii ponnisteluja parin päivän ajan, jotta tilanteesta selvitään.

Aiempien opintojen puolelta ja kavereiden kanssa jatkuvasti kommunikoidessa sen sijaan tilanne on usein toinen. ”Miksi edes käydään tätä asiaa nyt?” ”En kyllä ala tekemään tämmöstä, sano kuka mitä tahansa.” Näitä tuttuja fiiliksiä, jotka ovat syntyneet omalle kohdalle yllättäen tai väärään aikaan annetuista haasteista.

 

On hassua tottakai ajatella, että kaikista elämän haasteista pääsisi päättämään itse. On kuitenkin hyvä pohtia myös mihin liittyvät ongelmat ovat itselle oikeasti merkityksellisiä ja pyrkiä pääsemään valitsemaan sekä ratkaisemaan niitä.

 

Älä ala pelkäämään epäonnistumisia

 

Niputan ajatusta oikeista arvoista ja epäonnistumisen välttämisestä samaan. Kirjassa avattiin muutaman yksinkertaisen esimerkin avulla, kuinka väärin valitut elämänarvot johtavat helposti epäonnistumisen tunteeseen ja pelkoon. Omalla kohdalla koen ihmisten auttamisen olevan tärkeä arvo, jota haluan toteuttaa elämässä. On tärkeää miten mittaan siinä onnistumista, onko mittarina: ”Autan kaikkia välttämään ongelmia ja ratkomaan niitä” vai ”Teen parhaani auttaakseni ystäviäni heidän haasteissaan”, tuo miten itse mittaan onnistumista, määrittää jokseenkin radikaalisti myös mahdollisuuksia onnistua. Ensimmäisessä vaihtoehdossa epäonnistun, jos en saa haluamaani neuvoa menemään jakeluun ystävälle ja hän tekee virheensä elämässään. Kun taas jälkimmäisessä voin todeta onnistuneeni, kun tein parhaani ja yritin auttaa parhain mahdollisin keinoin mitä oli itselläni käytössä.

 

Kirjassa Manson avaakin sitä kuinka ”surkeat arvot” pitävät sisällään materiaalisia ja ulkoisia tavoitteita, mutta myös sinällään hyvän arvon voi omassa päässään kääntää itseään vastaan. Miten sinä mittaat omien arvojesi mukaan elämistä?

Ongelmat kuuluvat elämään, joten elä yritä poistaa niitä – ratko ne!

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close