Tampere
15 Apr, Thursday
7° C

Proakatemian esseepankki

Akatemiataipaleeni



Kirjoittanut: Juha Hyytinen - tiimistä Promisia.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Johda merkitystä
Tapio Aaltonen
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Omaa akatemiataivaltani on enää muutama viikko jäljellä ja on aika summata viimeiset kaksi ja puoli vuotta. Aika menee ihan älyttömän nopeasti ja onkin vaikea uskoa, että miten nyt voi olla jo minun vuoroni valmistua.  Olen todella huojentunut, että pääsee kääntämään uuden sivun elämässä ja kohtaamaan uudenlaiset haasteet. Kuitenkin samaan aikaan olo tosi tyhjä ja tuntuu siltä, että ei ole valmis vielä tulevaan työelämään. Mitä minä muka osaan? Olenko minä tehnyt oikeasti yhtikäs mitään?

 

Kaiken kaikkiaan polkuni Proakatemialla on ollut aikamoista vuoristorataa ja erilaisia tunteita. Tulin Promisiaan uutena jäsenenä ja koko Proakatemian yhteisö oli minulle täysin uusi. Ensimmäiset pari kuukautta menikin katsellessa ja tutustuessa uusiin toimintatapoihin. Minun oli aluksi jotenkin vaikea päästä mukaan yhteisöön ja tiimin projekteihin. Kaikki kuulosti mielenkiintoiselta, mutta siltikään en lähtenyt mihinkään mukaan. Minulla ei ollut mitään hajua mitä haluaisin tehdä tai ylipäätään, missä olen 10 vuoden päästä. Tähän esseeseen sain inspiraation meidän kummitiimiltä Valuelta. Muutama heidän tiimistään oli kirjoittanut viimeisissä esseissään ”matkani proakatemialla” heidän ajastaan akatemialla. He käyttivät esseissään alla olevaa kysymyspatteristoa hyväkseen:

 

 

Odotukseni Proakatemiasta?

 

Ennen akatemialle tuloa luulin tietäväni, että minkälaista opiskele tulee olemaan. Kun minä tulin Proakatemialla haastateltavaksi, huomasin että täällä on hieman enemmän minunlaistani porukkaa, kun vertaa kuntokadun vuosikurssiini. Kun ensimmäistä kertaa astuin akatemialla opiskelijana, en voinut uskoa silmiäni. En osannut todellakaan kuvitella, että kuinka intensiivistä opiskelua on ja kuinka paljon itse joutuu ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan.  Olinkin ensimmäiset pari kuukautta aikamoisessa mankelissa ja vasta syyslukukauden jälkeen aloin kotiutumaan sinne kunnolla.

 

 

Mitä osasin, millainen olin ihmisenä ennen Proakatemiaa?

 

Ennen Proakatemiaa minulla oli todella vähän työkokemusta, enkä omannut mitään konkreettista substanssitaitoa. Olin koko nuoruuteeni harrastanut joukkueurheilua, etenkin jääkiekkoa. Koulu ei niinkään kiinnostanut noina päivinä ja olinkin aikamoinen helppoheikki. En stressannut mistään ja elin aika löysin rantein. Armeijassa olon jälkeen tämä kuitenkin muuttui ja minusta alkoi tulemaan esiin uudenlaisia puolia. Johtajakoulutuksessa huomasin, että tämä on luontevaa minulle ja aloin nähdä itseni esimiesasemassa, kun työelämään päätyy. Proakatemialla tullessa kuitenkin huomasin, että johtamistaitoni ovat vielä todella vajavaiset.

 

 

Millainen olen ihmisenä nyt ja mitä osaan ammatillisesti?

 

Näiden akatemiavuosien aikana minusta on kuoriutunut kypsempi kuuntelija, pohtia, ajattelija ja kovan luokan perfektionisti. Kun vertaan nykyistä itseäni viiden vuoden takaiseen, niin peilistä näkyy täysin eri ihminen. Vaikka olenkin kamppaillut jatkuvasti itsekriittisyyden kanssa akatemialla, minusta on samaan aikaan tullut entistä itsevarmempia. Hissukasta pojan klopista on tullut kriittinen ajattelija, joka uskaltaa seistä omien sanojensa takana.  Olen innostunut tiimivalmentamisesta ja olen päässytkin harjoittamaan näitä taitoja useasti käytännössä. Tämän lisäksi olen saanut todella paljon tärkeää oppia myynnistä, asiakashallinnasta, taloudesta ja tapahtumatuotannosta.

 

Hienointa Proakatemialla?

 

Isoin juttu näiden vuosien aikana on ollut ne ihmiset, joihin on päässyt tutustumaan. Juhlien, kilpailuiden, pajojen ja projektien kautta on päässyt näkemään, että mikä vaikutus yhteisöllisyydellä on.  Tämmöistä ei monesta paikasta löydy!

 

 

Paras Projekti

 

 

Paras projekti minulle on ollut IB-tiimin valmennus, josta olen kirjoittanutkin täällä esseepankissa. Ensimmäistä kertaa löysin projektin, josta sain ihan älyttömästi merkityksellisyyden tunnetta. Tämä on se mitä haluan tehdä. Tämän kautta minulle on siunautunut useita muita valmennusprokkiksia ja myöskin opinnäytetyö, jonka aiheena toimii valmentava johtaminen. Ilman tätä projektia en olisi tässä missä olen nyt. Yrittäjää minusta ei tule- ainakaan vielä, mutta näen itseni kehittämässä jonkin yrityksen johtamiskulttuuria parempaan suuntaan, näiden oppien kautta.

 

 

Paras kirja?

 

Perttu Pölönen – Tulevaisuuden lukujärjestys. Kirjassa pureudutaan perinpohjaisesti tulevaisuuteen ja asioihin, joihin meidän pitää kiinnittää huomiota. Kuinka paljon luovuudella ja diversiteetillä on merkitystä tulevaisuuden työelämässä?

 

 

Ikimuistoisin paja?

 

Veijon pitämä systeemiajattelu tai ihan pelkästään ajattelupaja. Pajoissa päästiin niin syvälle ihmismieleen ja sen toimintaan, joka herätti niin paljon ajatuksia. Ajattelenko oikein vai väärin? Oli muutenkin mielenkiintoista kuulla, että miten eri ihmiset ajattelevat ja miettivät asioista. Mikäli Veijo ei ole pitänyt pajaa vielä teidän tiimilleni, niin pyytäkää! Ette tule katumaan.

 

 

 

Miten tästä eteenpäin?

 

Tarkoituksenani on vielä hakea maisteriopintoihin ja perehtyä entistä syvemmälle henkilöstöjohtamiseen ja valmentavaan johtamiseen. Tavoitteeni on olla hr-alan ammattilainen ja olla luomassa hyvinvoivempaa yrityskulttuuria. Yrittäjänä itseäni en ainakaan nyt näe, mutta never say never.

 

 

 

 

Mitä oppeja otan mukaani?

 

Isoimpina oppeina kompleksinen ongelmanratkaisu, vuorovaikutus, tunneäly ja dialogitaidot. Nämä ovat ne tulevaisuuden taidot, jotka jokaisen johtajan ja esimiehen tulee omata! Ja kaikki nämä ovat tullee Proakatemian kautta.

 

 

Miten kehitän osaamistani tulevaisuudessa?

 

Kuten aikaisemmin mainitsinkin, aion tavoitella paikkaa maisteriopinnoissa.  Tämän lisäksi aion osallistua erilaisiin täydennyskoulutuksiin, sillä näen tämän matkan jatkuvana oppimisena. Tämän lisäksi aion tehdä ja paljon, sillä sitä kautta se oppikin tulee.  Työssäoppiminen on se yksi juttu mikä monelta korkeasti koulutetulta jää uupumaan. Tiedetään mitä asia tarkoittaa paperilla, muttei käytännössä.  Etenkin kun puhutaan johtamisesta tai valmentamisesta, se tulee kokea ja tehdä käytännössä. Ja se onkin asia minkä tulen pitämään mukanani hamaan loppuun asti.

 

 

Loppusanat

 

Kaikki jutut mitkä olen päässyt kokemaan akatemian aikana ovat muovailleet minusta täysin uudenlaisen ihmisen. Ihmisen, joka on löytänyt merkityksen tekemiselle – ensimmäistä kertaa elämänsä aikana. Mainitsin tästä jo muutamalle tutulleni, mutta heidän suustaan tuli, että taasko sinä puhut tuota bisnesjargonia. Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen, mutta voin lyödä koko pienen omaisuuteni vetoa siitä, että mikäli ihmisellä on syvällinen merkitys ja tarkoitus tekemisessä, hän menestyy elämän jokaisella osa-alueella. Sillä on todella isoja vaikutuksia niin yksilölle, tiimille kuin koko työyhteisölle. Nyt minun on paljon parempi olla ja näen paljon hyvää tulevaisuudessa vallitsevasta tilanteesta huolimatta.

 

Matka on ollut aikamoinen ja nyt onkin aika laittaa katseet kohti tulevaa. Näin lopuksi haluan kiittää Valkku Liisaa ja etenkin Promisiaa näistä vuosista. Olen saanut työskennellä niin hienojen ihmisten kanssa viimeisten vuosien aikana ja olen oppinut teiltä niin paljon! Kiitos kaikista hetkistä, skumpista, aamupaloista, opeista, pajoista ja kännijännityksistä. Te teitte tästä ajasta hienon!

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close