Tampere
12 Jul, Sunday
17° C

Proakatemian esseepankki

Akateeminen Essee: Suuryritysten Vilpit – Tapa vai Poikkeus?



Kirjoittanut: Waltteri Kolkka - tiimistä Evision.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Kirjoittajat: Waltteri Kolkka ja Kimi Vierre

Case 1: Wells Fargo

Johdanto

Ensimmäinen case, jota esseessä käsitellään, on vuonna 2016 ilmi tullut skandaali, joka oli Yhdysvaltalaispankki Wells Fargon toimintaan liittyvän, pitkään jatkuneen asiakkaiden huijauksen seurausta. Wells Fargon toimihenkilöitä kehotettiin aggressiiviseen ristiinmyyntiin, jonka seurauksena pankin olemassa olevia asiakkaita kehotettiin avaamaan useita, usein turhia tilejä, jotta pankki hyötyisi tilastollisesti. Monelta osin tämä juoni onnistui, ja kohti vuotta 2016 mentäessä kyseisen pankin keskivertoasiakkaalla oli yli kuusi tiliä, joihin he tietenkin maksoivat tilinhoitomaksuja, ja joihin oli usein sidoksissa myös luottokortteja.

Tähän tilanteeseen johti osaltaan pankin häikäilemätön painostus virkailijoita kohtaan. Heille asetettiin epärealistiset tavoitteet, ja vain niihin pääsemällä työntekijät pääsisivät kunnon tienesteille. Kun alemman tason työntekijätiimit pääsivät tavoitteisiinsa, heidän esimiehensä saivat myös bonuksia. Tämä ketju jatkui aivan pankin hierarkian huipulle asti, jossa vuodesta 2007 vuoteen 2016 asti istui Wells Fargon toimitusjohtaja John G. Stumpf.

Stumpf oli pitkään kyseisen skandaalin keskiössä, ja häntä kuultiin myös Yhdysvaltain kongressin tuomioistuimessa. Itse pankin ja monen sen työntekijän oikeustoimet ovat edelleen käynnissä toukokuussa 2020. John Stumpfin oikeustoimet päättyivät osaltaan tammikuussa 2020, kun hän sai 17,5 miljoonan dollarin sakot, sekä elinikäisen kiellon pankissa työskentelyyn. (Franck, 2020)

Onnistunutta ristiinmyyntiä vai puhtaasti huijausta?

Ristiinmyynti on sinänsä yhä edelleen legitiimi ja usein tuottoisa tapa tehdä myyntiä ja sitouttaa asiakasta, vaikka sen motiivit ovatkin hieman hämärät. Ristiinmyynti tarkoittaa uusien tuotteiden tai palveluiden myymistä jo olemassa oleville asiakkaille. Tämä parantaa asiakkaan sitoutumista yritykseen, ja osaltaan myös vaikeuttaa palveluntarjoajan vaihtoa, sillä samalla pitäisi vaihtaa monta eri palvelua, eikä vastaavanlaista pakettia välttämättä löydy muualta ilman tarpeettomalta tuntuvaa työtaakkaa.

Wells Fargon tapauksessa vilpilliseen ristiinmyyntiin johtivat jo edellä mainitut työntekijöille asetetut selkeästi liian suuret tavoitteet, joiden seurauksena virkailijat joutuivat paineen alla myymään asiakkaille tilejä ja muita palveluita, joita he eivät pyytäneet. Pankki myös palkkasi virkailijoikseen ihmisiä, joilla ei ollut kokemusta pankin alalta, luultavasti osaksi siksi, että tavoitteiden suuruus ei aiheuttaisi kokemattomissa ihmisissä epäluuloja. Jos joku yritti paljastaa toiminnan vääryyttä, saattoi nopeasti tapahtua irtisanomisia, joita oli helppo perustella sillä, että tavoitteisiin ei oltu päästy.

Epätoivoiset virkailijat alkoivat myydä tilejä antamatta tai vastaanottamatta täydellisiä tietoja asiakkailta. Allekirjoitukset, sosiaaliturvatunnukset ja PIN-koodit saattoivat olla täysin tekaistuja, eikä asisakas tiennyt uudesta tilistään ennen kuin perintätoimistolta soitettiin erääntyneistä maksuista.

Tilanne kehittyi niin pahaksi, että Wells Fargon työntekijöistä useampi ryhtyi ilmiantajaksi, koska ei kestänyt tekemäänsä ja kokemaansa vääryyttä. Samalla Wells Fargon osake oli ennennäkemättömässä nousussa, sillä tilien myynnin jatkuvuus ja kasvu vaikutti osakkeen hintaan

positiivisesti, vaikka todellisuudessa pankki saattoi menettää rahaa hukkaan heitettyjen työtuntien, tyhjien tilien perustamisen ja luottokorttien postittamisen seurauksena.

Arvot, imago ja niiden mukaan toimiminen

Ennen näitä tapahtumia Wells Fargo tunnettiin Yhdysvalloissa kansan pankkina, jolla oli putipuhdas maine. Pankki on toiminut jo 1800-luvulta asti, ja sen imagoon liittyivät vahvasti keskilännen cowboykulttuuri, vankkureilla ajeleva toimitusjohtaja ja hymyilevä asiakaspalvelu. Tavallinen pankin asiakas ei välttämättä edes huomannut, että Wells Fargo oli massiivinen korporaatio, jonka arvo oli Yhdysvaltain suurin, ja voitti myös kiinalaisia suurpankkeja kilpailussa. Tämä kulissi auttoi osaltaan Wells Fargoa voittamaan ihmisten luottamuksen.

Wells Fargo myi paljon ylimääräisiä tilejä muun muassa vanhuksille, ulkomaalaistaustaisille sekä opiskelijoille, näin ollen käyttäen heidän tietämättömyyttään hyväksi. Tällaisten tapahtumien seurauksena moni irtisanoutui tehtävistään pankissa, tai yritti tiedottaa asiasta esimiehilleen. Esimiehet eivät kuitenkaan kuunnelleet, vaan painostivat vain myymään. Wells Fargo puolustautui myös oikeudessa sanomalla, että ei koskaan myynyt asiakkaille mitään, mitä he eivät kokeneet heidän tarvitsevan. Tämä oli taitava tapa kiertää kysymys siitä, myivätkö he asiakkailleen kuitenkin tuotteita, joita he eivät pyytäneet tai suostuneet ostamaan.

Tässä tilanteessa lienee turvallista sanoa, että yritys toimi täysin omien periaatteidensa vastaisesti. Kansanpankki, joka huijaa kansaa ei tunnu kovin kestävältä ajatukselta.

”Väärinkäytösskandaaleihin päättyneiden yritysten (mm. Wells Fargo, Volkswagen, Enron) tarinoista olemme järjestäen oppineet, että kun esimiehen ja johdon antama viesti näyttää eri suuntaan kun paperille kirjatut arvot ja säännöt, menettävät jälkimmäiset merkityksensä.” (Ratsula, Code of Conduct Company, 2018)

On hankala definitiivisesti päätellä, missä kohtaa pankin ravintoketjua on menty vikaan, sillä korporaation peiteoperaatiot ylempien toimihenkilöiden nahkojen pelastamiseksi voivat olla massiivisia, ja monissa syytteissä esimerkiksi entinen toimitusjohtaja Stumpf vetosi epätietoisuuteen vilpillisestä toiminnasta. Pankki irtisanoi viiden vuoden aikana 5300 työntekijää, joista osa tuli esiin ilmiantajina skandaalin tullessa julki. (Egan, 2016)

Melko selvää kuitenkin on, että näin laaja-alainen yrityksen (ja sen tytäryhtiöiden) huijauskampanja ei ole yksittäisten virkailijoiden työn tulosta. Suuren mittakaavan rikokset kuitenkin pitkälti sysättiin virkailijoiden niskoille, joka loi ison loven pankin imagoon. Wells Fargoa syytettiin lopulta 3,5 miljoonan turhan tilin avaamisesta, ja se joutui maksamaan 185 miljoonaa dollaria erinäisinä sakkoina, sekä palautti asiakkailleen n. 5 miljoonan dollarin edestä varoja. (Egan, 2016)

Vaikka tavalliselle ihmiselle summat ovat suuria, ei Wells Fargon mittapuun mukainen yritys kärsinyt juuri lainkaan rahallisesti, sillä pankin arvo on reilusti yli 200 miljardia dollaria. Tästä herääkin kysymys rangaistusten riittävyydestä ja siitä, voiko rahalla tosiaan ratkaista kaiken. Suuryritysten Yhdysvalloissa näin tuntuu olevan, sillä yhtäkään Wells Fargon työntekijää ei olla vielä vangittu skandaalin seurauksena. Pankki myös tuhosi tehokkaasti ilmiantajien työuria pankin alalla.

Case 2: Volkswagenin päästöhuijaus

Toinen suuri skandaali tapahtui suuren yrityksen nimeltä Volkswagen takia. Kyseinen skandaali johtui Volkswagenin nox -päästöhuijauksesta.

Palataan hieman ajassa taaksepäin, jolloin Saksassa 1930-luvulla herättiin siihen, että Yhdysvaltojen asukkailla on enemmän autoja käytössä kuin saksalaisilla. Tällöin Hitler oli luomassa Saksaan uutta ja maailman suurinta autotehdasta Saksan Wolfsburgiin. Kyseinen autotehdas oli Volkswagenin, ja koko kaupunki muodostui kyseisen tehtaan ympärille. Tälläkin hetkellä tehdas työllistää noin 30 000 työntekijää ja tehtaassa valmistuu 3000-3500 autoa päivässä. Nyt Euroopassakin rupesi autot yleistymään.

1960-luvulla Volkswagen sai ison jalansijan Yhdysvalloissa kuplan anisota, ja myi vuodessa yli puolimiljoonaa kappaletta Volkswagenin autoja tuolloin Yhdysvalloissa. Myynti oli räjähdysmäistä. Kuitenkin 60-luvun jälkeen myynti rupesi hiipumaan tasaista vauhtia, ja vuonna 1993 Volkswagen myi Yhdysvalloissa vain noin 38 000 autoa. Kyseisenä vuonna autoja myytiin Yhdysvalloissa noin 16-17 miljoonaa kappaletta. Täten olikin selvää, että Volkswagenin markkinaosuus Yhdysvalloissa oli erittäin pieni. Volkswagen joutui näinä aikoina melkein konkurssiin.

Näin ollen Volkswagenin tuli muuttaa strategiaansa ja näin ollen päätti saavuttaa suurimman markkina osuuden autojenvalmistajana. Heidän tulisi saada amerikkalaiset ostamaan Volkswagenin diesel autoja. Tämä ei tulisi olemaan heille helppoa, sillä Yhdysvalloissa päästörajoitukset ovat tiukemmat kuin Euroopassa. Näin ollen vuonna 1996 Volkswagen julkisti TDI clean diesel moottorin. Ja esimerkiksi Euroopassa diesel autojen osuus kasvoi ja niitä ruvettiin ostamaan enemmän. Yhdysvaltojen tiukat säädökset olivat kuitenkin vielä ongelma. Volkswagen rupesi kehittämään esimerkiksi nox koukkuja, jotka pienentäisivät päästöjä huomattavasti.

Askel Yhdysvaltojen johtavaksi autojen valmistajaksi, oli Tennesseen Chattanogaan rakennettava uusi vihreä Volkswagen tehdas. Tämän jälkeen Volkswagen julkaisi vieläkin puhtaamman TDI moottorin, joka vastaisi Yhdysvaltojen päästövaatimuksia. Kyseisen moottorin myyntipuheet tehosivat amerikkalaisiin. Markkinoinnissa autoja esiteltiin puhtaina, halpoina, polttoaine piheinä ja hauskoina ajaa. Volkswagen sai itsensä näyttämään yrityksenä, joka oli keksinyt miten saastuttavasta diesel moottorista, saadaan puhtaampia. Moni oli ihmeissään, miten muut valmistajat eivät olleet keksineet samaa. Monet työntekijätkin uskoivat siihen, että Volkswagen oli onnistunut mahdottomassa.

Kuitenkin Volkswagenin päästöhuijaukset rupesivat paljastumaan, kun Euroopassa tehtiin raportti vuodesta 2011-2012 diesel autoista, ja niiden päästöt olivat korkeita. Silloin Yhdysvalloissa ruvettiin tutkimaan diesel autojen päästöjä tarkemmin todistaakseen Euroopalle, että Yhdysvallat ovat onnistuneet päästöjen kanssa, mutta miksi Eurooppa ei ole tässä onnistunut. Näin ollen Yhdysvalloissakin rupesi paljastumaan Volkswagenin päästöhuijaukset. Esimerkiksi maantieajoa testatessa, huomattiin Volkswagenin saastuttavan 40 kertaa enemmän kuin laboratorio mittauksissa. Aluksi huijaukseen ei uskottu, vaan ajateltiin tämän olevan jokin tekninen häiriö mitattavassa autossa. Kuitenkin useiden testituloksien myötä, ruvettiin epäilemään Volkswagenin käyttävän huijauslaitetta autoissa.

Aluksi Volkswagen ei myöntänyt tätä, vaan yritti kiertää ja pitkittää tutkintaa ja syytöksiä mahdollisimman paljon. Kuitenkin yhä useampi tutki Volkswagenin päästöjä ja vuonna 2015 Volkswagenille ilmoitettiin, että he eivät saa myyntilupaa mihinkään vuoden 2016 mallin autoon, jos he eivät myöntäisi huijausta. Vuonna 2015 vihdoin tunnusti päästöhuijauksensa. Mutta eivät myöntäneet ketkä tästä oikeasti oli tietänyt. Yritys syytti vain muutamaa insinööriä, jotka ovat

omassa porukassa päättäneet tehdä näin, vaikka todellisuudessa kyseisestä huijauksesta tiesi useampi henkilö ja nimenomaan johtoportaan henkilöitä.

Samoihin aikoihin huomattiin Euroopassa, että myös BMW ja Mercedes-Benz käyttävät huijauslaitteita autoissaan. Ja nykyäänkin autovalmistajat käyttävät autoissaan huijauslaitteita. Tämä on suuri ongelma, mutta kukin valtio tekee linjaukset itse, ja valvoo linjauksia siten, miten itse haluavat. Tämä johtaa siihen, että esimerkiksi Saksassa valvonta ei ole niin tiukkaa. Sillä Saksan valtio omistaa esimerkiksi Volkswagenista 20%. Samaa tapahtuu varmasti myös muissa valtioissa missä autoteollisuus on suuri osa työllisyys tilannetta ja kansantaloutta.

Kaikki tai ei mitään

Nämä suuret skandaalit saavat miettimään, voiko mihinkään suureen yritykseen luottaa, ja mitkä kaikki yritykset tekevät jotain vilpillistä ihmisten terveyden kustannuksella. Volkswagenin toiminnasta huomataan, kun myynnistä ja markkinaosuuden saamisesta syntyy sietämätön paine. Suuren paineen alla ollaan valmiita tekemään kaikkensa saavuttaakseen toivottavan lopputuloksen. Tämän tyylinen toimintaa herättää kuluttajissa paheksuntaa yritystä kohtaan siinä kohtaa, kun selviää, että yritys on tehnyt jotain vakavaa ja lainvastaista toiminnassaan. Tämä vaikuttaa suuresti yrityksen kulttuuriin yrityksen sisällä, sekä yrityksen brändiin kuluttajien silmissä. Nämä skandaalit laittavat myös miettimään, mikä on yrityksille tärkeää? Tuleeko tärkeysjärjestyksessä ensimmäisenä raha vai ihmiset?

 

Lähteet:

Ratsula, N. 2018 Epäterve johtamiskulttuuri on varmin tie skandaaliin. Blogi. Luettu 10.5.2020 – https://www.codeofconduct.fi/post/epaterve-johtamiskulttuuri-on-varmin-tie-skandaaliin

Krauss, D. 2020 Dirty Money S2E1 – The Wagon Wheel. TV-dokumentti. Katsottu 10.5.2020

Egan, M. 2016 5,300 Wells Fargo employees fired over 2 million phony accounts. Luettu 10.5.2020 https://money.cnn.com/2016/09/08/investing/wells-fargo-created-phony-accounts-bank-fees/index.html

Franck, T. 2020 Former Wells Fargo CEO John Stumpf barred from industry, to pay $17.5 million for sales scandal. Artikkeli. Luettu 10.5.2020 https://www.cnbc.com/2020/01/23/former-wells-fargo-ceo-stumpf-barred-from-industry-to-pay-17point5-million-over-sales-scandal.html

Likainen raha kausi 1 jakso 1 – NOx – päästöhuijaus. TV-dokumentti. Katsottu 11.5.2020

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close