Opiskelen nyt toista vuotta proakatemialla ja tiimimme Roima on ollut tiiminä reilun vuoden verran. Tiimimme koostuu tällä hetkellä 18 jäsenestä, joista jokaisella on omat tavoitteet ja näkemykset proakatemia taipaleensa sekä tiimin suhteen.

Alkuun itsestäni tuntui aivan mahdottomalta, että tällainen sekalainen joukko ihmisiä löytäisi koskaan yhteistä tavoitetta, jota kohden mennään, johon kaikki sitoutuu ja tuntee vielä merkitykselliseksikin.

Tavoite täytyy olla mitattavissa, jotta se tiedetään, kun se on saavutettu. Se ei voi olla vain unelma jostakin vaan täytyy tietää, milloin tavoite on saavutettu tai sitten ei. Esimerkiksi liikevaihtotavoite on helposti mitattavissa oleva tavoite, joka mittaa tiimin projektien taloudellista onnistumista. Siihen voidaan laittaa tarkka euromäärä, jota pystytään jatkuvasti seuraamaan. Onko liikevaihtotavoite sitten tavoite, johon kaikki sitoutuu ja kokee merkitykselliseksi? Siitä voidaan olla montaa mieltä. Riippuu varmasti myös omista henkilökohtaisista tavoitteista ja omasta tämän hetkisestä tilanteesta.

Tavoitteeseen sitoutuminen on vaikeaa, mikäli tavoite on epäselvä tai ei tiedä kuinka voi itse vaikuttaa sen toteutumiseen. Tavoite ei myöskään onnistuessaan tai epäonnistuessaan aiheuta suurempia tunteita, mikäli se ei ole ollut yksilölle merkityksellinen tai edellä mainitut oma mahdollisuus vaikuttaa siihen tai sen selkeys on ollut puutteellinen.

Esimerkkinä otan tähän ennen joululomaa tiimimme suorittaman tiimihaasteen, jossa haasteenamme oli innovoida Pirkanmaan osuuskaupalle: Mitä on tuore valmis ruoka tulevaisuudessa. Millainen on ruokamaailman ja asiakaskäyttäytymisen trendit viiden vuoden päästä ja innovoida uusi tuore valmisruuan konsepti, jota Suomessa ei vielä ole.

Ennen haasteen saamista, teimme suunnitelman päivän toteuttamiseksi. Jokaiselle mietittiin sopiva rooli, joka tukisi vahvuuksia. Päivän kulku mietittiin ja aikataulutettiin myös etukäteen tarkasti. Mielestäni siinä tehtiin hyvää työtä ja suunnitelma oli kuta kuinkin kaikille selkeä. Oma roolini oli innovoija, joka sopii itselleni oikein hyvin.

Hyvä suunnitelma ei kuitenkaan ole edes puoliksi tehty. Sen saimme huomata päivän aikana. Suunnitelma toimii hyvänä runkona, mutta sitä pitää pystyä alati muuttamaan, jos tilanne sitä vaatii. Kuka on vastuussa muutoksista ja kuka huolehtii, että tehtävässä edetään kohti tavoitetta?

Tietysti voidaan ajatella, että kaikki ovat tiimissä vastuussa ja jokainen johtaa omalta paikaltaan. Se kuitenkin tekee toimimisesta sekavaa, kun kaikki vuorollaan pyrkivät johtamaan suoritusta yhteiseen suuntaan. Tässä näkisin, että olisi selkeästi yksi-kaksi henkilöä, jotka pitäisivät niin sanotusti naruja käsissään. He eivät voi välttämättä aina näe kaikkea eikä vastuu olekaan pelkästään heillä. Itse pitäisin kuitenkin selkeämpänä, jos huomiot ja ehdotukset suunnan muutoksista tai muusta vietäisiin näiden tehtävän johdossa olevien henkilöiden kautta. He tekevät lopulliset päätökset toiminnan suunnan suhteen.

Pitäydyimme päivän ajan aika paljon suunnitelmassa. Tiimi toimi hajanaisesti eri tiloissa, jolloin kommunikaatio ja viestintä oli vajavaista. Ihan viime hetkilläkin kaikille ei ollut selvää, mikä yhteinen ratkaisumme oli ja miksi. Jatkossa yhteisessä tilassa työskentely mahdollisimman paljon tai ainakin kokoontumiset yhteiseen tilaan riittävän usein ovat kehitettävä asia. Se tekisi myös haasteesta enemmän tiimin yhteisen.

Päivän aikana moni turhautui ja negatiivinen ilmapiiri otti välillä vallan. Aina kun joku lopetti, niin toinen aloitti. Itselleni negatiivinen turhautuminen vie hyvin paljon energiaa ja innostumista. Se myös toimii hyvänä luovuuden tappajana. En voi itseänikään tässä selkään taputella vaan turhauduin myös ja sanoin sen myös ääneen. Jokainen voi vaikuttaa paljon ilmapiiriin ja luoda hyvää energiaa omalla olemuksellaan ja tekemisellään. Molemmat tarttuvat niin negatiivinen turhautuminen kuin positiivinen toiveikkuuskin. Kumpaa itse haluat tartuttaa ihmisiin?

Sitten päästään tiimihaasteen tavoitteeseen. Tavoitteenamme oli innovoida asiakkaalle ratkaisu ongelmaan, joka arvioitiin numerolla. Mutta asetimmeko tavoitteen tiimillemme tiimihaasteeseen? Entä millaisia yksilöllisiä tavoitteita kullakin oli? Olisimmeko siis onnistunut, jos olisimme saaneet paremman numeron? Mitä onnistuminen olisi vaatinut?

Mistä tiedän, että olen itse onnistunut tai epäonnistunut tehtävässä?

Kollektiivinen ajatuksemme oli, että epäonnistuimme haasteessa. Ratkaisumme ei ollut innovatiivinen, josta olimme kuta kuinkin yhtä mieltä. Kävimme yhdessä motorolassa läpi, mikä meni pieleen, mikä hyvin ja mitä teemme seuraavalla kerralla paremmin. Oppia saimme varmasti ja ne näkyvät toivon mukaan seuraavan yhteisen haasteen parissa.

Itselleni jäi haasteesta mauton olo. En tuntenut henkilökohtaisesti varsinaista onnistumista tai epäonnistumista, koska en varmaan ollut ymmärtänyt yhteistä tai henkilökohtaista tavoitetta tai ainakaan en saanut sitä muodostettua itselleni henkilökohtaisesti merkitykselliseksi. Olen miettinyt, mitä olisin itse voinut tehdä paremmin ja kuinka olisin voinut edesauttaa tiimin toimintaa. Itselleni innovointiprosessi ei ole tuttu, joten en vielä olisi osannut nähdä, missä kohtaa suunnitelmaa olisi pitänyt muokata tai suunnata energiaa tiettyihin asioihin. Tiimin yhteistoiminta ja hyvä ilmapiiri on itselleni tärkeitä asioita, joten tarkemmin ajateltuna, tämä on se missä olisin voinut tuoda omaa vahvuuttani paremmin esiin. jos olisin asettanut sen itselleni tavoitteeksi ennen haastetta, silloin olisin määrätietoisesti pyrkinyt kohti sitä. Ehkä silloin olisin selvemmin tuntenut olevani osa haastetta ja tuntenut suurempaa vastuuta sen onnistumisesta tai epäonnistumisesta.

Uskon että kollektiivisen tavoitteen tekeminen on tiimille mahdollista. Kunhan siihen löydetään jokaiselle merkitys.