Aloittaessani Proakatemialla opiskelun, minulla oli vahva kuva tiimityöskentelystä. En kuitenkaan ole ollut tiimissä, jossa kaikki ovat tiimin käynnistyessä toisilleen tuntemattomia ja jossa jokaisella on ainakin alussa korkeintaan vain omat yksilölliset tavoitteet. Kaikki tiimissä eivät myöskään ole välttämättä koskaan toimineet aikaisemmin missään tiimissä ja asioita saatetaankin katsoa hyvin tiukasti laput silmillä omasta kulmasta käsin. Tämä on minulle edelleen hankalaa ymmärtää, koska tiimipelaajana menen aina tiimin etu edellä. Vaikka se sitten tarkoittaisikin joskus joustamista omasta hyödystä tiimin hyödyn takia.

Suoraan puhumista ja palautteenantoa

Olen vuosien saatossa harjoitellut paljon palautteenantoa sekä sen vastaanottamista. Se on ollut minulle helppoa, mutta olen nyt ymmärtänyt sen johtuvan myös siitä, että olen ollut tiimissä valmentaja asemassa. Tämä on antanut minulle lähtökohtaisesti aseman, jossa palaute kuuluu osana tehtävään. On myös luotettu, että haluan tiimin tai yksilön parasta, jolloin palautteen ei  koeta kumpuavan omista tuntemuksistani tai oman etuni takia.

Tiimissämme Roimassa tilanne onkin toinen. Olen vertaisasemassa kaikkiin nähden, enkä koe tiimissämme olevan vielä täydellistä luottamusta siihen, että menen tai menemme aina tiimin etu edellä. Eikä se mikään ihme ole, koska Roimassa ajattelu on vielä ajoittain kovin yksilökeskeistä. Huomaan, että vertaisasemassa ollessa olen paljon epävarmempi siitä, voinko antaa palautetta ja millaisista asioista voin sitä antaa. Mikä minä olen sanomaan, kun omassa toiminnassanikin on paljon puutteita. Ymmärrän kyllä, että palautteen tarkoitus on kehittää toisiamme, mutta haastavampaa se on mitä oletin. Toki olen sitä myös antanut, mutta en aina välittömästi vaan hieman asiaa pohdiskeltuani. Tähän aion tehdä parannuksen. Positiivisen palautteen kohdalla tilanne on toinen. Mielestäni sitä on aina paikan tullen helppo antaa. Palautteen anto on mielestäni vielä aika pinnallista Roimassa ylipäänsä. Saatetaan ajatella, että kyllä meillä sanotaan asioista ja annetaan palautetta, jos tarve tulee, mutta enpä oikein usko. Tämä hienovaraisuus estää meitä ehkä jopa vaatimasta toisiltamme enemmän.

Suoraan puhuminen ei myöskään ole vielä arkipäivää Roimassa. On jo asioista, mistä saatetaan ajatella eri tavalla mutta näitä ei ainakaan välittömästi nosteta asianosaisille esiin. Mieluummin asioita puidaan ensiksi muiden kanssa ja haetaan vahvistusta omille näkemyksille ennen kuin ne tuodaan julki. Silloinkin voidaan vielä ”piiloutua” muiden taakse.

Suoraan puhuminen ei ole sitä, että asiat töksäytetään ja toisen mielipide tai näkemys jatkuvasti tylytetään alas. Vuorovaikutuksessa tulee aina olla toisen kunnioittaminen sekä tahto ymmärtää asia myös toisen kulmasta. Olen myös huomannut, että meillä ei ole täysin yhtenäistä näkemystä siitä mitä suoraan puhuminen tarkoittaa. Ehkä olisikin parempi, että ajateltaisiin enemmänkin avointa vuorovaikutusta. Tämä on jo lähtökohtaisesti kaksisuuntaista, toisinaan kun suoraan puhuminen voi olla hyvinkin yksisuuntaista.

konfliktit

Alusta alkaen on myös hoettu konfliktien merkitystä. Niitä pitää tulla, ennen kuin tiimi voi kehittyä! Itselleni tämmöinen konfliktihalukkuus oli ristiriidassa oman ajattelumaailman kanssa, jossa olen omaksunut että eri näkemyksiin haetaan yhteinen ymmärrys toisia kuuntelemalla ja keskustelemalla. Konflikteja saattaisi tulla myöhemmin, mutta niiden haikailu tuntui itsestäni täysin turhalta.

Ymmärrän paremmin konfliktien merkityksen tiimin kehityksessä. Ne ovat välttämättömiä, kun ihmiset alkavat rohkeammin keskustelemaan miltä toisten toiminta tai käytös tuntuu ja kuinka se vaikuttaa tiimiin tai toiseen ihmiseen tiimissä. Roimassa oman tuntemukseni mukaan konfliktia ei pidetä minään peikkona, koska niiden tulemista on pedattu jo tiimin alusta alkaen. Niiden arvoa on korostettu, koska onhan ne tie tiimiytymiseen. Näin ollen ainakin itsestäni tuntuu, että konfliktilla on aika turvallinen maaperä.

Tiimiyrityksessä ei tule välttämättä hirveän tiheään yhteisiä koko tiimin epäonnistumisia, jotka yhdessä käsittelemällä vahvistaisi tiimiä. Toki tiimiyrityksessä on yhteisiä tavoitteita, mutta ainakaan vielä niihin ei ole tullut Roimassa sellaista yhteistä sitoutumista, jonka epäonnistuminen aiheuttaisi kollektiivisen epäonnistumisen tunteen. Toisaalta, ei meillä edes Roimassa taida olla muita tavoitteita kuin liikevaihtotavoite? Pitäisikö asettaa enemmän tavoitteita, jotta olisi jotain mitä yhdessä saavuttaa tai epäonnistua niitä yrittäessä? Sitä en tiedä, millaisia tavoitteita ne voisi olla, joihin koko tiiminä yhdessä sitouduttaisiin ja joita jokainen tahtoisi tavoitella.

Kuka tekee ja minkä verran?

Roimassa huomaa vielä, että monessa asiassa ajatellaan oman edun kautta. Osallistuvatko kaikki saman verran ja onko hyöty myös jaettu panoksen ja osallisuuden mukaan?Tosi asia on, että kaikki eivät koskaan osallistu saman verran, oli kyse mistä tahansa. Ja vaikka osallistuisikin, niin kaikkien panos ei kuitenkaan ole sama. Vaikka kaikki osallistuisivat johonkin yhteiseen projektiin, niin fakta on se, että osa on niitä kärkipelaajia ja osa tekee vähän pienemmän roolin. Ehkä jossain toisessa projektissa roolit vaihtuvat. Ja jos ei vaihdu vaan aina joku tekee sen minimin, tai skippaa osallistumisen kokonaan,  niin ehkä siitä voisi käydä palautekeskustelun ja alkaa vaatia vähän enemmän työtä tiimin eteen.

Oikeastaan Roimassa on tällä hetkellä esitetty, että yhteisiin projekteihin ei edes aleta, koska oletuksena on, että kaikki eivät osallistuisi, joten miksi tehdä sellaisia? Mutta miksi ei kaikki osallistuisi? Eikö siitä tuntisi jonkinlaista häpeää ja syyllisyyttä, että ei ole edes auttamassa tiimin yhteistä hyvää? Itselleni osallistuminen olisi itsestäänselvyys. Ja jos joku ei kyseiseen projektiin aikataulullisista syistä pystyisi osallistumaan, haluaisin uskoa että hän on entistä vahvemmin seuraavassa mukana.

Projektit

Itselleni projektien syy ja tarkoitus, on tuoda oppia itselleni. Toivon myös, että pääsen vielä akatemialla ollessani osaksi projektia tai luon sellaisen, josta tulee itselleni elinkeino akatemian jälkeen. Ymmärrän, että yrityksen alkuvaiheilla se ei välttämättä vielä tuota paljon rahaa, mutta tarkoitukseni onkin pelata pitkää peliä. Tiimiyrityksessä on myös paljon mahdollisuuksia ja osaamista, joita toivon pääseväni hyödyntämään. Se voi olla pitkällä aikavälillä arvokkaampaa kuin lyhyen tähtäimen pikavoitto. Näistä syistä oma ajatteluni eroaa jonkun verran Roiman talousmallista, mutta ymmärrän myös että tarkastelen asiaa erilaisista lähtökohdista. Roiman talouden malliin tehtiin jo muutoksia -pieniä viilauksia jotka ovat askelia poispäin 20:stä yksinyrittäjästä kohti tiimiyritystä. Hyvä alku, toivottavasti jossain kohtaa siihen saadaan tehtyä lisää viilauksia.

Yleinen ilmapiiri

Roimassa ilmapiiri on omasta kokemuksestani kehittynyt aina vain turvallisemmaksi. Syksyn aikana kipuilin hieman oman olemiseni kanssa tiimissä, koska henkilökohtaisen tilanteeni takia, osallistuin mielestäni liian vähän tiimin toimintaan. Tästä panostukseni pienuudesta johtuen tunsin syyllisyyttä ja mietin että mitä oikein annan tiimille. Tilanteeni ei ole käytännössä helpottunut, mutta tunnen Roiman ymmärtävän, että olen hyvin sitoutunut tiimiin ja tahtoni on löytää tie olla tiimin toiminnassa paljon enemmän mukana. Oman kokemukseni ja tuntemusteni mukaan Roimassa on aito välittäminen läsnä, jossa jokainen otetaan huomioon. Itselleni on tällä hetkellä helppo olla tiimissä ja puhua melko rehellisestikin omista tuntemuksista. Tiimimme HR Niina on myös omalla toiminnallaan edesauttanut tiimin turvallisen ilmapiirin kehittymistä.

Lopuksi

Kaiken kaikkiaan käsitykseni tiimistä on kehittynyt ja saanut uusia sävyjä. Tullessani olin aika laput silmillä ja käsitykseni oli melko yksiulotteinen. Olen saanut jo nyt paljon oppia siitä, kuinka täysin uudelle tiimille luodaan pohjaa ja millaisilla asioilla sitä vahvistetaan. Aluksi olin vahvasti myös kaikenlaisia sääntöjä ja velvollisuuksia vastaan, mutta olen oppinut niiden olevan pohjan tiimin toimintakulttuurille. Tällaisessa tiimissä, missä kaikki tulee myös hyvin erilaisista lähtökohdista ja joilla on hyvin erilainen käsitys tiimistä, säännöt ovat toiminnan elinehto ja luovat pohjan yhteiselle tekemiselle sekä kulttuurille. Ei niitä enää tarvitse paperilla lukea, mutta alkuun se oli ehdottoman tärkeää.

Innolla odotan, kuinka käsitykseni tiimistä ja tiimiyrityksestä vielä proakatemia matkan aikana laajenee ja millaiseksi huipputiimiksi Roima vielä kasvaa.