Ajatuksia liikunnasta

Olen harrastanut koko ikäni liikuntaa ja se on aina ollut läsnä arjessa. Olen kokeillut pienempänä monia urheilulajeja aina telinevoimistelusta paritanssiin, mutta päälajini olivat jalkapallo ja jääkiekko. Uskon, että joukkuepelit ovat kehittäneet valtavasti minun sosiaalisia taitoja sekä käsittelemään omia tunteitani. Olen myös oppinut työskentelemään tiimissä. Nyt vanhempana joukkuepelit ovat jääneet sivuun, ainakin toistaiseksi. Ehkä vielä joskus. Olen aina ollut hyvin kilpailuhenkinen ja olen edelleen, tosin nykyään häviäminen ei tunnu niin pahalta. Muistan joskus äitini sanoneen kavereilleni, ”antakaa Mikon voittaa kerran, niin pääsette lähtemään”. En suostunut lähtemään kotoa häviäjänä vaan voittajana. Täytyy kuitenkin kertoa, että näin ei usein käynyt, heh.

Huomasin vuosia sitten vanhemmalla iällä, että aikaa liikuntaan ei ollut. Harmitti, koska se söi samalla liikunnan paloa ja omaa identiteettiäni. En ollut se joka halusin olla. Fiilis oli huono koska halusin liikkua enemmän. Kun aikaa oli, ei treenaaminen tuntunut niin hyvältä kuin ennen. Saatoin tulla töistä kotiin kello 22.30. Söin ja jos kiinnosti, kävin pienellä lenkillä tai tein 30 minuutin treenin matolla kotona. Kello oli paljon kun pääsin nukkumaan eikä uni tullut. Ei ihme, koska sykkeet olivat korkealla ja päivä oltiin lopetettu ns. seinään. Toki tämä oli lyhyt ajanjakso elämässäni, mutta opin siitä paljon. Itseään täytyy arvostaa ja kuunnella.

Kun sain tiedon että olen päässyt Proakatemiaan, ensimmäiseksi päätin että liikunnasta en enään tingi. En ole tinkinyt. Siihen täytyy löytyä aikaa. Pakko. Ei ihmisen päivä voi olla niin täynnä, ettei omaan itseensä löydy aikaa. Toki vieläkin on hetkiä että aika ei riitä, mutta ne ovat onneksi vähäisiä. Myös lepoa tarvitaan. Olen pysynyt hyvin suunnitelmassani ja liikunnan ilo on läsnä 5-7 kertaa viikossa. Uni ja ruoka maistuu, kroppa tuntuu hyvältä ja pääkoppa pelaa. Nice.

Näin jälkikäteen asiaa miettiessäni, ajanhallintani oli huonoa. Nyt koulun myötä asioita on vielä entistä enemmän päällekkäin, mutta olen kehittynyt ajanhallinnassa aivan valtavasti. Minusta tuntuu, että minulla on tällä hetkellä enemmän asioita tehtävänä kuin aiemmin, mutta silti minulla on enemmän aikaa itselleni. Uskon että aiemmin olin kiireinen ollakseni kiireinen. Juoksin turhaan ja tein asioita mitkä olisi ehkä voinut jättää tekemättä. Minusta on tullut myös ehkä hieman varoivaisempi työllistämään itseäni. En halua sitä tunnetta että asioita on niin paljon päällekkäin, että päätä kiristää eikä aikaa löydy itselleen. Jos et rakasta itseäsi, niin ketä sitten?

En koe että olisin koskaan ollut uupunut tai väsynyt. Elämä on aina ollut varsin mukavaa ja täyteläistä. Hyvä niin. Nyt, juuri tässä hetkessä kuitenkin koen, että minulla on hieman vähemmän stressiä kuin ennen vaikka suoritettavaa on enemmän. Olen siis kehittynyt. Tulen edelleenkin myöhään kotiin ja päiväni on täysiä. Koulua, töitä ja liikuntaa, viikonloppuisin kavereita. Tykkään olla suorittaja ja nautin tekemisestä. En voisi kuvitella itseäni iltaisin pelikonsolin ääressä tai katselemassa Netflixiä.

Mainittakoon loppuun vielä että liikkuminen ei ole rakettitiedettä. Liikkuminen on kivaa. Liikunta ruokkii liikkumista, ihan kuin bisneksessä raha ruokkii rahaa. Älä siis lopeta ensimmäiseen hikipisaraan vaan jatka. Vaikka välillä on kiva haastaa itseään, ei liikuntaan aina tarvita hikeä jos ei halua. Hyvä peruskunto parantaa elämänlaatua ja siihen ei tarvita satoja kiloja painoja eikä salijäsenyyksiä. Mene ensikerralla kauppaan kävellen tai lähde päivän päätteeksi luontoon kävelemään. Pitkäkestoisessa liikunnassa kunto paranee ja päivän stressitasot laskevat. Aerobista liikuntaa voit helposti harrastaa uimalla, juoksemalla tai pyöräilemällä kouluun. Aerobinen liikunta kaipaa kaveriksi toki lihaskuntoa. Lihaskuntoa voit parantaa kahvakuulalla tai ihan jumpalla kotosalla. Netti on pullollaan hyviä treenivideoita. Siis eteenpäin, sanoi mummo lumessa!