Suoritimme 18.-19.11. Proakatemialla viimeisen tiiminäyttömme, 24H:n. Motiven toimeksiannoksi valikoitui vakuutusyhtiö Pohjantähden tehtävä kehitellä heidän ständitoimintaansa jotakin uutta ratkaisua. 24 tunnin aikana teimme runsaasti töitä, ja lopputulos yllätti hieman ainakin minut. Saimme siis arvosanaksi täyden 5, ja tulvan kehuja myös henkilökohtaisesti toimeksiantajamme edustajilta. Arvosanaa paremmalta tuntui tosin se, kun edustajat kertoivat joidenkin kehittelemiemme ratkaisujen menevän lähes sellaisenaan suoraan käytäntöön.

Oma toimintani ei tarjonnut 24 tunnin aikana suuria yllätyksiä. Olen lukuisia kertoja harjoittanut valvomista senkin pisteen jälkeen, kun olisi pitänyt mennä nukkumaan, yleensä videopelien parissa. Koen, että kykenen väsyneenäkin tekemään töitä ja antamaan panokseni, joskin tarvitsen tietyn tehtävän mitä suorittaa. Asetuin vapaaehtoiseksi esittämään meidän tiimin tuotoksen Proakatemiahteisön ja toimeksiantajien edessä. Esitys meni sikäli hyvin, että sain jotenkin improvisoitua muun muassa taukojumpan, kun esityksessä ilmeni teknisiä ongelmia. Esitykseni videoitiin, ja vasta sitä katsoessa noteerasin tiettyjä asioita, jotka olisivat voineet mennä sujuvammin kunnon yöunilla. Noin tunnin yöunilla kuitenkin minun täytyi keskittyä siihen, miten tuon asiani esille ja varsinkin siihen, mitä tulee seuraavaksi. Huomasin esityksessäni tiettyjä maneereja, joita olen saanut kitkettyä pois, mutta jotka näköjään väsyneenä tulevat herkästi esille. Oma lievän OCD:n omaava täydellisyydentavoittelija-minäni huomasi tottakai esityksestä kaiken sen, mitä olisi pitänyt vielä ratkaisustamme kertoa, mutta jäi silloin sanomatta. Noh, onneksi tämä ei vaikuttanut lopputulokseen ja pääsin ainakin lähes lopullisesti tuskastani eroon.

Tiimistäni olen kovin ylpeä ja hyvin iloinen siitä, miten meillä kokonaisuutena meni. Valmistauduimme koitokseen edeltävänä perjantaina, jolloin pidimme aiheesta pajan. Teimme myös syyskuussa 12 tunnin mittaisen innovoinnin, mistä saimme runsaasti eväitä tuplasti pidempää loppunäyttöä varten, esimerkiksi rooleihin ja tauotuksiin liittyen. Itse 24H:ssa jokainen tiimiläinen toi oman panoksensa toimintaan vielä niin, että se näkyi lopputuloksessa, eikä ketään tarvinnut juurikaan potkia eteenpäin. Työnjako sujui hyvin, ja jokainen tuntui ottavan roolinsa hyvillä mielin vastaan. Kukaan ei ainakaan julkisesti näyttänyt harmitustaan sillä tavalla, että se olisi vaikuttanut koko tiimin toimintaan. Jos jotain väsytti, hänelle suotiin uniaikaa. Kaiken kaikkiaan 24H:sta ei jäänyt kyllä juurikaan pahaa sanottavaa, ei prosessin eikä tiiminkään puolesta.

Meillä oli tiiminä valtava motivaatio pärjätä tässä näytössä. Meidän 1,5 vuoden taival on ollut hyvin rikkonainen ja haastava. 24H oli ensimmäinen tiiminäyttö, jossa olimme kaikki paikalla ja halusimme näyttää kaikille ja myös itsellemme, mihin pystymme kun koko tiimi on paikalla täysillä mukana. Ja niinhän siinä kävi, että pääsimme erinomaiseen lopputulokseen. Olimme ehkä itsekin unohtaneet, mihin pystymme ja unohtaneet omat kykymme.

Tämän 1,5 vuoden aikana meillä ei ole ollut yhteistä tavoitetta tai päämäärää valmistumista lukuun ottamatta. Ajoittain ilmassa on ollut turhautumista ja ärsytystä tiimiläisiä, Proakatemiaa sekä koko omaa koulutusalaa kohtaan, ja vaikka joskus tuntemukset ovatkin olleet aiheellisia, olisi toimintaa silti mielestäni pystynyt jollakin tavalla yhtenäistämään. Ehkä negatiiviset tuntemukset ovat osittain tulleet siitä, että meillä ei ole ollut yhteistä tavoitetta. Tällaista kohti meneminen yhdessä lisää motivaatiota ja saa tiimiläiset toimimaan, noh, tiiminä, saavuttaakseen tämän tavoitteen. Oli tavoite sitten tiimin hyvinvointiin tai suorituksiin liittyvä, se voi aikaan mindsetin muutoksen ”minä”-muodosta ”me”-muotoon. Emme myöskään ainakaan tiiminä kokeneet sellaisia yhteisiä onnistumisen hetkiä, kuten nyt 24H aikana saimme kokea. Yhteiset onnistumiset ovat kuitenkin hyvin voimakas liima, joka auttaa tiimiä niin tiiminä kuin tiimiläisiä yksilöinäkin. Huomaan tämän 24H:n aikaansaaman innostuksen nyt omalla kohdallani, kun nyt valmistumisen kynnyksellä koen aikani loppuvan ja huomaan haluavani hieman lisäaikaa projektien toteuttamiseen uudella innolla ja määrätietoisuudella. Onneksi tämän innostuksen voi suunnata myös työelämään.

Ajatusten pohjana toimi Shawn Achor – Big Potential sekä TED Talk: Amy Edmondson – How to turn a group of strangers into a team https://www.youtube.com/watch?v=3boKz0Exros