Blogiessee pygmalion-efektistä

Tiesitkö, että mitä enemmän opettaja uskoo oppilaan kyvykkyyteen, sitä enemmän hänen opettamiseensa panostetaan?

Kyseessä on pygmalion-efekti, joka perustuu Robert Rosenthalin sekä Lenore Jacobsonin tekemään tutkimukseen, jossa todettiin opettajien ennakko-odotusten vaikuttavan selkeästi oppilaiden menestykseen. Vuonna 1965 tehdyssä klassikkotutkimuksessa opettajille kerrottiin muutaman oppilaan omaavan harvinaista potentiaalia. (Todellisuudessa nämä oppilaat valittiin satunnaisesti) Vuotta myöhemmin näiden oppilaan havaittiin selkeästi pärjäävän muita paremmin. Ennustuksesta oli tullut siis itseään toteuttava.

Sitä saa mitä tilaa

Kyseinen efekti toimii toki myös toiseen suuntaan, jolloin kyseessä on golem-efekti. Niin sanotusti ”huonolta” oppilaalta odotetaan huonoja tuloksia, jotka entisestään vahvistavat näitä kehnoja tuloksia. Arvio oppilaan “huonoudesta” ei välttämättä oppilaan todelliseen kyvykkyyteen. ”Hyvinkin aineen sisällöt ymmärtänyttä oppilasta voidaan pitää huonona, mikäli hän ei sovi opettajan kuvaan siitä, miten “hyvä oppilas” toimii luokassa,” kirjoitti Antti Värtö blogissaan Peruskoulupesula.

McLeod kertoi tutkimuksessaan, että mikäli oppilas ei toimi perinteisen “opettaja kysyy – oppilas vastaa” -mallin mukaan, opettaja päättelee hänet huonoksi. Vahvistusvinouma pitääkin huolen sitten jatkosta.

Kyseessä oleva ajatusvinouma on läsnä elämässämme aiheuttaen ennakkoluuloja, syrjintää ja kiihkoilua. Vinouman vuoksi näemme ihmisessä tai ihmisryhmässä automaattisesti todisteita puutteellisuudesta, mikäli meille on annettu ymmärtää, että näin olisi syytä ajatella. Ihminen tyypillisesti etsii tietoa, joka vahvistaa hänen tämän hetkistä uskomustaan. Otamme hyvin vaikeasti vastaan tietoa, mikä on vastaan meidän katsomustamme. ”Sen vuoksi niin poliittiset, uskonnolliset kuin filosofisetkin keskustelut muuttuvat nopeasti jankkaamiseksi ja vastapuolen haukkumiseksi: emme vain osaa kunnolla ottaa vastaan tietoa, joka olisi ristiriidassa olemassaolevien ajatustemme kanssa,” kertoi Antti Värtö.

Mitä tehdä välttääksemme näitä ajattelumme oikoreittejä?

Mitä jos emme vain välttäisi, vaan käyttäisimme niitä myös hyödyksemme? Golem-efekti on kaikinpuolin vahingollinen, sillä mitä enemmän ennustamme epäonnistumisia, sitä enemmän me niitä luomme. Mutta entä vaa’an toinen puoli, pygmalion-efekti? Jos aidosti uskomme muista hyvää, me myös etsimme heistä hyviä puolia. Jos toinen epäonnistuu, pystymme kuitenkin ajatella hänen yrittäneen parhaansa. Jos tiedämme ympärillä olevan tiimimme olevan kyvykäs ja helppo oppimaan, sitä suuremmalla syyllä haluamme olla auttamassa tätä potentiaalista porukkaa pääsemään eteenpäin.

Tämän tekstini myötä kerron sinulle, hyvä lukija, että maailma on kaunis. Pidetään siitä huoli, kuten myös toinen toisistamme. Toivon, että tänään huomioit hyviä asioita, sillä niitä on aivan hurjan paljon. Onneksemme onnellinen fakta on, että niitä on myös sitä enemmän, mitä enemmän niitä huomioimme.

Lähteet:

Rosenthal & Jacobson

www.peruskoulupesula.fi