Tämän akateemisen esseen on kirjoittanut: Aleksi Kolunsarka ja Juha Kankaanpää

Ajatteleminen on taito, jota voi ja ehdottomasti kannattaa kehittää. Se on paljon arvokkaampi osa sinua, mitä olet ehkä koskaan tullut ajatelleeksi. Eivät suuret ajattelijat suotta ole päässeet historian kirjoihin, joita miljoonat ihmiset vielä tänäkin päivänä kuluttavat kehittäessään omaa elämänkatsomustaan. He ovat käyttäneet ajattelun kehittämiseen tuhansia tunteja aivan samalla tavalla kuin kuka tahansa muu, joka on onnistunut raivaamaan tiensä oman alansa huipulle. Heistä inspiroituneena me olemme halunneet syventyä ajattelun maailmaan ja tarjoamme myös sinulle mahdollisuuden syventyä teeman ympärille hetkeksi. Mutta miten ajattelumme toimii? Miten omaa ajattelua sitten voi kehittää tai miksi sitä edes tulisi kehittää, eikö se nyt ole samantekevää mitä minä asioista ajattelen? Näihin kysymyksiin emme yritä antaa suoria tai oikeita vastauksia, sillä sellaisia ei ole. Haluamme tarjota silti mahdollisuuden sille, että tämä essee voi synnyttää ajatuksia oman ajattelusi kehittämiseksi. Ajattele elämäsi paremmaksi. Antoisia lukuhetkiä! 

 Mistä ajattelumme koostuu? 

Jotta ajattelumme olisi mahdollista asettaa kriittisen tarkastelun kohteeksi, on syytä ensimmäiseksi tutustua siihen, mistä ajattelumme syntyy. Tätä ennen palautamme mieleenne muutaman perusjutun aivotoiminnasta. Ihmisen kykyä esimerkiksi liikuttaa kättä tai jalkoja edellyttää aivoilta hermoimpulssien lähettämistä liikkumista käsitteleville systeemeille kuten lihaksistolle. Eli kävellessäsi aivosi lähettää jatkuvasti viestejä lihaksistoosi, mitä sinun tulee tehdä liikkuaksesi eteenpäin. Tunteiden muodostuminen taas vaatii aivoilta useiden eri osa-alueiden yhteistoimintaa. Reagointi nopeisiin tilanteisiin vaatii aivoilta supernopeaa työstämistä siitä, mitä aistit yrittävät viestiä ympäristössä vallitsevista ärsykkeistä. Ympäristö, kokemus ja tunteet ovat aina läsnä aivotoiminnassa. Äkkiseltään voisi jopa ajatella, että aivojen toimintaan olisi hyvin vaikeaa vaikuttaa. Niin myös osaltaan asia on, sillä aivomme säätelevät paljon tiedostamatonta toimintaamme. Tiedostettuun toimintaan pystymme kuitenkin vaikuttamaan. Tämä on se vaihe, jossa ajattelu astuu näyttämölle. Meidän kykymme ajatella eri astein on yksi suurimpia eroja muihin eläimiin nähden. Toisaalta meidän kykymme ajatella eri astein on myös yksi suurimpia eroja eri ihmisten välillä, sillä osa uskaltaa käyttää ajatteluaan enemmän ja kehittää sitä. Tulevaisuutemme kannalta eri elämän osa-alueita tarkastellen on siis syytä antaa mahdollisuus oman ajattelun kehittämiselle.  

Taloustieteen Nobel-palkinnon voittanut psykologi ja tutkija Daniel Kahneman esitti 2010-luvun alussa teorian siitä, kuinka ajattelumme jaottuu kahteen eri systeemiin. Nämä kaksi eri ajattelumme systeemiä eroavat toisistaan nopeutensa, itseohjautuvuutensa, tahtotilansa ja vahvuuksiensa mukaan. Esittelen seuraavaksi lyhyesti ystävämme Systeemi 1 ja systeemi 2. 

KUVIO 1. Ajattelumme kaksi järjestelmää (mukaillen Kahneman 2011)

 Miten ajattelumme pelaa? 

Systeemi 1 on impulsiivinen, reaktiivinen ja nopea ajattelumme järjestelmä. Tämä nopea ajattelumme synnyttää liki 95% syntyvästä ajattelustamme. Systeemi 1 reagoi erittäin nopeasti syntyiin ärsykkeisiin ja pyrkii tuottamaan nopeita päätöksiä perustuen tunteisiin ja omiin mielenmalleihin. (Kahneman 2011. 20.) Nopea ajattelumme on erittäin hyödyllinen, sillä se pitää meidät hengissä. Esimerkiksi hätätilanteessa pystymme stressin ja paineen alla muodostamaan hyvin nopeasti päätöksiä selvitäksemme. Käytännössä voitaisiin sanoa, että systeemi 1-tasoinen ajattelu on automaattista ajattelua. Se on hyvin itsekeskeinen eikä täten pysty tarkastelemaan asioita kriittisestä näkökulmasta. 

Systeemi 2 on hitaan ajattelumme järjestelmä. Se pystyy järkeen ja objektiivisuuteen perustuvaan ajatteluun toisin kuin systeemi 1. Systeemi 2 astuu esiin siinä vaiheessa, kun lähdet tietoisesti ajattelemaan jotain asiaa. Hidas ajattelumme pystyy tarkastelemaan asioita eri näkökulmista ja löytämään uusia ratkaisuja käsiteltäviin ongelmiin. Systeemi 2 vaatii ponnisteluja ja voimavaroja käynnistääkseen tietoisen ajattelun prosessin. Hitaalla ajattelulla on mahdollista synnyttää jotain uutta, sillä se pystyy abstraktiin ja luovaan ajatteluun. Hidas ajattelumme on evoluution myötä vasta vielä hyvin tuore, sillä sitä ohjaa järkeä ja tietoa käsittelevä aivojen uusi kerros. Mitä enemmän pyrimme käyttämään hidasta ajatteluamme, sitä paremmin pystymme suoriutumaan haluamallamme tavalla erilaisissa suurissa ja epämääräisiltä tuntuvissa kokonaisuuksissa.  

Systeemi 1 on puolueellinen perustuen mielenmalleista tapahtuviin esiohjelmonteihin ja kerätystä tiedosta ja kokemuksesta tulleisiin opittuihin kaavoihin. Systeemi 2 on sinun valttikorttisi, sillä se kehittää kohti haluttua puolueellisuutta ja täten antaa mahdollisuuden kukoistaa ja onnistua tulevaisuudessa. Systeemi 2-tasoinen ajattelu käynnistää luovan ja uusien tai kehittyvien kokonaisuuksien prosessin. Jos et ole tarkkana, voit helposti ryhtyä ajattelemaan nopeasti systeemi-1-tasoisesti. Nopea ajattelusi pyrkii aina ohjaamaan sinua “propagandan” elein toimimaan tietyllä tavalla. (Saarinen. 2020.) Ratkaisevaksi muodostuu nopean ajattelun ohjaaminen hitaan ajattelun avulla niin, että systeemit pelaavat yhteistyössä. Ihmisaivot eivät pysty tekemään päätöksiä täysin rationaalisesti, sillä tunteita ja motivaatiota ohjaava limbinen järjestelmämme aivoissa on päävastuussa päätöksen teossa. Tästä syystä kriittiseksi muodostuu hitaalla ajattelulla käynnistyvä rationaalinen ja kehittävä ajattelu, jolla voimme muovata päätöksentekoon osallistuvaa nopeaa ajattelua. (Kahneman 2011, 105.) 

Kysymisen taito – kysyminen aktivoi ajatteluasi 

Olemme koulumaailmassa oppineet, että yleensä vain auktoriteeteilla on oikeus ajatusten esittämiseen sen sijaan, että ajateltaisiin jokaisella meillä olevan sama lupa oivaltaa asioita ja ajatella itse. Kuinka mahtavaa onkaan huomata, kun joku oikein innostuu pohdintansa johdosta ja kertoo oivaltaneensa jotakin. Opimme koulussa pääosin vastaamaan kysymyksiin opeteltujen aineistojen pohjalta, mutta ongelmatilanteen yllättäessä ratkaisuun ei enää välttämättä päästäkään ilman, että osattaisiin purkaa tilannetta kysymysten kautta. Tutkimuksien mukaan koulussa parhaiten pärjäävät juuri ne, jotka ovat oppineet rakentamaan opintojaan itse asettamiensa kysymysten ympärille ja yhdistävät ne sitten tekemisen tasolle. Kysymisen ja tekemisen saattaminen yhteen näyttää merkittävästi edistävän ajattelun taitoa. (Venkula 2007, 12–13.) 

Kysymisen taito on merkittävä tekijä myös käytännön ongelmanratkaisussa. Yleensä tarve kysymiselle korostuu sellaisissa tilanteissa, joissa törmätään niin sanottuun anomaliaan tai kansankielisemmin selityskyvyttömyyden tilaan. Nämä ovat tilanteita, joissa kysymyksiin ei ole vastauksia, eikä aiheesta löydy minkäänlaista tutkimustietoa. Ne syntyvät useimmiten vasta merkittävän muutoksen tai pakon edessä, jolloin tilanteeseen ratkaisun löytäminen vaati syvempää ajattelua ja asian tarkastelua useista näkökulmista hyvien kysymysten kautta. Tilanteista hyviä esimerkkejä ovat esimerkiksi ilmastonmuutos, jota vielä hetki sitten pilkattiin, mutta tänä päivänä se pakottaa yritykset tuloksien maksimoinnin lisäksi miettimään myös päästöjä. Toinen hyvä esimerkki on koronaviruksen pakottama muutos, joka laittoi koko maailman miettimään uudestaan niin liikkumista julkisilla paikoilla, työssä käymisen uudelleen järjestelyjä kuin terveyspalveluiden kapasiteettien kestämistä ja niiden toteuttamista turvallisesti. (Venkula 2007, 22–23.) 

Kysyminen on siis ajattelun ja tekemisen alulle paneva voima. Sen johdosta ajattelu ja tekeminen synnyttävät toistensa välille dynaamista jännitettä, jonka johdosta usein esille nousseista kysymyksistä on erittäin haastavaa päästä yli ennen, kuin niihin löydetään ratkaisu. Näin ollen kysyminen muodostaa toiminnalle ja ajattelulle rungon, josta syntyy aina erilaisia jatkokysymyksiä. Voit kuvitella ensimmäisenä heränneen kysymyksen olevan kuin puun runko, josta hiljalleen haarautuu siihen liittyviä jatkokysymyksiä, vähän niin kuin puuhun kasvaa oksia. Kysymykset synnyttävät näin raamit niin tekemiselle kuin ajattelulle, joiden puitteissa eri asiayhteyksissä on johdonmukaista edetä. Kysymykset toimivat silloin valikoivina tekijöinä, kun tarkasteltavia havaintoja on paljon tai kun tilanteissa vallitsee epätietoisuuden teema. Erilaiset kysymykset taasen aktivoivat mieltä ja niiden avulla syntyy erilaisia tietolajeja. Silloin kun kysymyksen muotoilu menee nappiin, sisältää se monesti myös vastauksen. (Venkula 2007, 30.) 

Ajattelun haasteet ja mielenmallien muuttaminen  

Oletko koskaan ajatellut, että omaa ajatteluasi kannattaisi ajatella? Mitä jos käyttäisit pienen ajan jokaisesta päivästäsi ihan vain ajattelemiseen systemaattisesti ja kertoisin sen mahdollistavan paremman elämän sinulle huomenna? Olisitko siinä tilanteessa valmis haastamaan mielenmallejasi?  

Erittäin tyypillinen ajattelun haasteemme on, ettemme osaa ajatella asioita suuremmin, kuin sen hetkinen ajattelumme taso edellyttää. Saatamme hämmentyä, kun kuuntelemme jonkun yrittäjän kertovan tarinaansa siitä, kuinka aiemmasta isosta visiosta on syntynyt vieläkin suurempi ja tänä päivänä hän omistaa 100 miljoonan yhtiön ja yksityiskoneen. ”Miten ihmeessä hän on voinut ajatella asiaa noin laajasti?”, voisi joku hämmästellä. Omat piirimme ovat usein pienet ja tyydymme kovin vähään, joka usein synnyttää kapean näkökulman haasteen syntymiseen. Mitään varsinaista syytä sille, ettemme voisi unelmoida tai ajatella isommin, ei ole. Vain ajatteluamme haastavat tekijät ympärillämme ovat puuttuneet ja kyseinen ajattelu vaatii ponnistelua ja avoimuutta muuttaa mielenmallejamme. (Jaakkola 2021.) 

Ajattelun liike syntyy siis kysymyksistä. Oletko koskaan pohtinut omaa elämääsi ja tarkemmin ottaen sitä, miten ajattelet? Tavallaan siis kysynyt itseltäsi kysymyksiä. Oletko tietoisesti synnyttänyt ajatteluun liikettä ja ylipäätään pohtinut, millä perusteella päädyt tekemään asioita tai erilaisia elämään vaikuttavia valintoja? Oletko pohtinut mihin ne perustuvat? Jos alat nyt pohtimaan omaa toimintaasi arjessa, huomaat ehkä, kuinka suuren osan ajasta kuljetkaan systeemi 1:n varassa niin sanotulla autopilotilla. Rutiinit ovat pääsääntöisesti hyvä asia arjessa, sillä ne lisäävät tasaisuuden mahdollisuutta. Ihminen on luonnostaan todella mukavuudenhaluinen olento, joten osa rutiineista eivät välttämättä tue tavoitteitasi tai synnytä parempaa elämää. Hyvä esimerkki tästä on raskaan työpäivän jälkeen sohvalle rojahtaminen ja viihteen ylikuluttaminen.  Näin uusi vähemmän mairitteleva arki ja huonot rutiinit syntyvät lopulta liiankin helposti. Jaakkolan (2021) vieras Sami Minkkinen kertoo Väkevä elämä -podcastin jaksossa tarinaansa ja omaa elämänmuutostaan pohjakosketuksen jälkeen. Minkkinen kuvaa sitä, kun ihminen ylikuormittuessaan tai uupuessaan, tulee helposti sokeaksi omalle toiminnalleen. Näin syntyy niin sanottu ”uusi normaali”. Tämä uusi normaali on tänä päivänä hyvin yleistä ja seurausta lähinnä oman toiminnan ja ajattelun kyseenalaistamattomuudesta. Helposti lisäämme kuormaa silloin, kun olisi annettava aikaa ajattelulle ja palautumiselle. Ihmisen näkökulmat kaventuvat ja vaihtoehtojen näkeminen alkaa olla todella vaikeaa. Siksi on erittäin tärkeää aika ajoin tarkastella omaa ajatteluaan. Tai pohtia sitä, miten minä ajattelen ja millaisia valintoja teen? Sillä mikään ei muutu, jos oma ajattelusi ei muutu. 

Ajattelun muutos vaatii systeemi-interventioita 

KUVIO 2. Ajatukset ja asenteet ohjaavat käyttäytymistämme (mukaillen Fischer 2006, 106)

Mielemme ei pysty käsittelemään samanaikaisesti suoritesuuntautuneesti tehtäväorientoitunutta tietoa ja reflektoida vapaasti (Saarinen 2020). Ajattelumme ohjaa suoraan tekemistämme. Jotta muutos voi tapahtua, täytyy siis ajatuksenkin muuttua. Ajatuksessa syntyvä muutos vaatii systeemi-interventiota, eli jotain syötettä ajatukselle, joka ohjaa sitä muuttumaan. Systeemi-interventio tarkoittaa siis yksinkertaisuudessaan jotain tekijää, joka antaa mahdollisuuden ajattelullesi tai käsityksellesi jostain asiasta muuttua. Systeemi-interventio voi olla sisäinen tai ulkoinen, mutta sen täytyy olla tarpeeksi vahva käynnistämään ajattelussa tapahtuvan muutoksen.  Ulkoinen vahva systeemi-interventio on tyypillisesti sellainen, joka pakottaa sinua jonkin asian toteutumiseksi tekemään muutoksia ajattelussasi. Systeemi-interventio on siis ikään kuin muutoksen katalysaattori, tietynlainen muutostarpeen esiaste. (Fischer 2006, 106.) Esimerkkejä ulkoisista systeemi-interventioista on virheet, varoitukset tai suuret ympäristössä olevat vaikuttajat. Esimerkiksi haukottelu, päiväunien kasvanut tarve tai pitkään jatkunut väsymys voi synnyttää ajatuksen siitä, että sinun olisi syytä levätä enemmän jaksaaksesi. Epäonnistuminen tai jatkuva virheiden tekeminen jossain työtehtävässä voi synnyttää tarpeen pohtia sitä, miten tehtävän voisi suorittaa onnistuneesti. Ulkoisia systeemi-interventioita tulee jatkuvasti, mutta vain vahvat ohjaavat ajatteluasi ja täten käytöstäsi. Sisäisesti syntyvä systeemi-interventio voi liittyä ennalta syntyvään haluun tai motivaatioon toteuttaa jokin asia onnistuneesti. Esimerkiksi seuraavan päivän esiintyminen seminaarissa, tärkeä yhteistyöpalaveri tai halu menestyä projektissa voi synnyttää vahvoja sisäisiä systeemi-interventioita. Näiden interventioiden vahvuus liittyy motivaatioon ja haluun. Kun jossain asiassa haluaa onnistua kovasti, vaatii se ponnisteluita ajattelun osalta, jotta tulos näkyy tekemisessä. Salaisuus piilee siinä, että voit lisätä sisäisten systeemi-interventioiden syntymisten määrää suhteessa tulevissa kokonaisuuksissa olevien tahdottujen onnistumisten määrään, laatuun tai suuruuteen. Tämä vaatii kuitenkin avoimuutta ajatella asioita ja kysyä itseltään kysymyksiä. Kun on valmis ajattelemaan voi yllättyä, kuinka paljon helpompaa on onnistua kokonaisuuksissa. Ongelmaksi muodostuu se, että jos ei ole lähtökohtaisesti kovin kiinnostunut tai halukas onnistumaan. Olemme sitä mieltä, että aito halu onnistua vaatii aina ajattelemisen siitä, miten voi onnistua. Annat itsellesi aina parhaan mahdollisuuden onnistua haluamallasi tavalla, kun uskallat avata ja sytyttää ajattelun prosessin ennalta. Ihmisen vahvin ase on oma ajattelu, jota ei ole syytä väheksyä tai käyttää puoliteholla ajattelemattomasti. Sisäiset vahvat systeemi-interventiot tulevat parhaiten merkityksellisistä ja tärkeistä kysymyksistä, joiden kysyminen itseltään on erityisen tärkeää onnistumisen kannalta. 

Tavoitteisiin pääsemisessä erittäin oleellista on altistaa itsesi sille mitä tavoittelet. Eli ajatella ja tehdä sellaisia asioita, jotka edesauttavat niissä onnistumista. Erittäin merkittävää on liittyminen niin sanottuun heimoon. Jos haluat jotakin, vietä aikaa saman henkisten ihmisten kanssa, jotka joko tavoittelevat samaa tai ovat jo syvemmällä kyseisessä maailmassa. Jos haluat sijoittajaksi, ala viettää aikaa sijoittajien kanssa, liity sijoitusteemaisiin yhteisöihin ja käy kuuntelemassa aiheesta luennoivia menestyjiä. Uusissa ympäristöissä todennäköisesti tapaat uusia ihmisiä ja voitte keskustella ja tukea toisianne matkalla tavoitteisiinne. Erittäin todennäköisesti inspiroidut ja sekä mielenmallisi että ajatusmaailmasi ajautuu luonnostaan uudelle tasolle. Vaihtoehtoisesti jos vietät aikaasi sellaisessa ympäristössä, joka elää ja hengittää jotain täysin muuta, on tavoitteisiin pääseminen huomattavasti hankalampaa. Tällöin onnistumiseen asti taisteleminen vaatii kaksinkertaisen työn. Jos yrität esimerkiksi laihduttaa, mutta puolisosi herkuttelee ja syö epäterveellisesti päivittäin toisella puolella pöytää vähätellen yritystäsi muuttaa elämääsi terveellisempään suuntaan, vaatii elämäntaparemontissa onnistuminen mieleltämme melkoisesti enemmän ponnisteluja. (Jaakkola 2021.) 

Ajattelun suuntaaminen – miten ajattelen paremmin?  

Kysy, kysy ja kerran vielä kysy. Kysymisen merkitys elämässä on oleellisessa osassa oikeastaan kaikessa tekemisessä. Meillä on tapana vältellä kysymistä ja useimmat meistä välttelevät myös niihin vastaamista kiertelemällä ja kaartelemalla lopulta sivuuttaen alkuperäisen kysymyksen. Toisin sanoen vältämme ponnistelua, koska Systeemi 2-tasoinen ajattelu on raskasta ja pääsemme helpommalla, kun sivuutamme pohtimisen. Mutta Esa Saarisen esittämä ajatus siitä, että ”miksi emme olisi kiinnostuneita olemaan kiinnostuneita?” (Saarinen 29.1.2021) kuvaa ajattelemisen teeman ydintä erittäin oleellisesti. Mikä estää meitä olemasta uteliaita niin kuin lapset? Entä nauttimaan siitä, että meillä olisi mahdollisuus avartaa ajattelua ja mieltämme kysymällä toisilta ihmisiltä heidän mielenkiinnoistaan tai antamalla pienen hetken ajastamme jollekin uuden ihmettelylle. Mitä jos antaisimme mahdollisuuden sille ajatukselle, että pienen hetken uhraaminen sivupöytäkeskustelulle saattaisi tuoda esiin jotain uutta ja arvokasta, joka muuten jäisi tapahtumatta? Miksi emme suuntaisi huomiotamme muihin ja kiinnostaviin uusiin asioihin, jotka laajentaisivat ja aktivoisivat ajatteluamme uudelle tasolle? Jaakkolan (2021) podcastissa puhutaan Jari Sarasvuon esiin nostamasta Osmoosi oppimisesta, jossa tarkoitus on imuroida ympäriltäsi kaikki mielenkiintoinen itseesi, joten se on sinusta kiinni, annatko sille tulevaisuudessa mahdollisuuden?  

Paremmassa ajattelussa kyse on pienten asioiden tekemisestä ja arvostamisesta. Se on omasta ajattelusta huolehtimista. On erittäin tärkeä aina silloin tällöin ajatella oletko sinä itse oman elämäsi ja ajatuksiesi puikoissa vai määrittääkö joku muu elämääsi? Myös tärkeää on pohtia, onko sinulle syntynyt haitallisia uskomuksia, jotka luovat ajatteluusi ja mieleesi epätoivon sävyjä. ”En minä pysty” tai ”En jaksa tänään lähteä lenkille. Huomenna on ehkä energisempi olo.” Näinä hetkinä on ajateltava sitä mikä on sinun elämäsi hyvän elämän kaava. Miten sinun kannattaisi ajatella? Mikä on sinulle tärkeää? Sen pohjalta voi luoda hyvän elämän reseptin ja aloittaa jokainen päivä positiivisella ajatuksella nousten sängystä vasta ensimmäisen onnistumisen jälkeen. (Jaakkola 2021.) 

Pohdinta 

Nykyään informaatiota on tarjolla valtava määrä ja sen haaliminen on tehty hyvin helpoksi. Liika informaatio luo tuskaa, jos siitä ei osata jäsennellä itselle tärkeitä kysymyksiä, joita voi reflektoivalla ja abstraktilla ajattelulla muovata omaan tekemiseen. Tieto ja sen jatkuva määrätietoinen kerääminen on erityisen tärkeää. Tiedosta ei ole mitään hyötyä, jos se ei herätä jossain vaiheessa ajattelun liikettä tai sitä ei voida implementoida käytäntöön. Tästä syystä pyhä kolminaisuus: tieto, ajattelu ja käytäntö on hyvä pitää mielessä kaikessa. 

“Tärkeämpää kuin uusi tieto on ajattelun liike”.

– Esa Saarinen 2020

Ajattelulla on väliä ja se on tavallaan sinun elämäsi kompassi. Siitä on pidettävä huolta ja se vaatii tarkastelua aina aika ajoin. Älä sulkeudu vain omiin ajatuksiisi vaan ole avoin sille, mitä voit oppia muilta. Avoimuus, positiivisuus ja minä pystyvyyden kulman pitäminen tekemisessä synnyttää parempaa elämää. Kyseenalaista ajatteluasi ja pohdi sitä miksi et voisi ajatella tai katsoa asioita toisesta näkökulmasta. Olemme mestareita vahvistamaan ja perustelemaan itsellemme omien näkökulmiemme hyvyyttä, mutta mitä jos se toinen näkökulma onkin se järkevämpi vaihtoehto? Välillä huomaa lähimpien ystäviemme kyseenalaistavan tekemistämme siitä, että näemmekö ollenkaan sitä mitä ympärillämme tapahtuu. Tämä jos jokin on tulisi olla merkittävä viesti siitä, että askeleen taaksepäin ottamiselle ja ajattelun tarkastamiselle olisi aihetta. Se tartummeko vihjeeseen, ratkaisee sen, otammeko tilanteesta opiksi ja ryhdymme tarkastelemaan ajatteluamme hyväksyvällä sävyllä mahdollistaaksemme ajattelun eri tavalla kuin yleensä. Tosinaan tilanteet eskaloituvat ja syntyy turhautumista. 

Turhautuminen on mainio paikka oppia. Se on systeemi-1-tasoinen nopea reagointi tilanteeseen, jossa et ehkä onnistunut haluamallasi tavalla. Haluttuun onnistumiseen pääsemättömyys voi johtua kokonaisuuden tai osakokonaisuuksien ymmärtämättömyydestä tai siitä, ettei osaaminen jonkin asian suhteen ole vielä halutulla tasolla suhteessa tavoitteisiin. Täten joka kerta kun turhaudut, tutki sitä, mistä turhautumisen tunne oikeasti johtuu. Kysymyksiä itselleen esittämällä voi aidosti löytää ne asiat, joita kehittämällä voi päästä nopeasti eteenpäin. Liian herkästi ihmiset vain eivät aukaise ajatteluaan tällaisten herkullisten tilanteiden sattuessa vaan tokaisevat, että eipä minua oikeastaan tähän hommaan ole luotu tai jokin muu itsestä riippumaton asia esti onnistumisen mahdollisuuden. Loppuun haluamme todeta, jos annat mahdollisuuden, paremman ajattelun johdosta syntyy parempaa elämää. Mikset aloittaisi jo tänään? 

“Ajattelun ajattelu, sillä ajatuksella, että näin syntyisi myönteisiä seurauksia osallistujan oman elämän elämisen kannalta”

– Esa Saarinen 2021  

Tästä linkistä pääset lukemaan jatkoa ajattelun teeman ympärillä, olkaa hyvät. https://esseepankki.proakatemia.fi/ylarekisterin-ajattelu/

LÄHTEET: 

Fischer, M. 2006. Positiivisten tunteiden ja asenteiden vaikutus vuorovaikutussuhteissamme, teoksessa: Systeemiäly 2006. Hämäläinen, R. Saarinen, E. (toim.), Helsinki University of Technology, Systems Analysis Laboratory Research Reports, ss. 105-116. 

Jaakkola, J. 2021. Väkevä elämä – Viisaampi mieli, vahvempi keho. Sami Minkkinen – Pohjakosketus ja onnistunut elämäntaparemontti. Podcast. Viitattu: 26.4.2022. https://open.spotify.com/episode/5rf07qAYV3UOwgGCWal44Y?si=b38c73535f854653  

Kahneman, D. 2011. Thinking, Fast and Slow. 1.painos. Farrar, Straus and Giroux: New York.  

Meo. 2017. Valokuva. Haettu 30.4.2022. Pexels-kuvapankki. CC0-käyttöoikeudet. Haettu osoitteesta: https://www.pexels.com/fi-fi/kuva/mustavalkoinen-taide-luova-viitta-724994/  

Saarinen, E. 2020. ”Tuohimetsän salaisuudet” – 5/8 Filosofia ja systeemiajattelu. Luento. YouTube-video. Julkaisija Aalto University 28.2.2020. Viitattu 27.4.2022. https://www.youtube.com/watch?v=5d2gIYsZk88 

Saarinen, E. 2020. ”Kapteeni laskee alkulähdön” – 1/8 Filosofia ja systeemiajattelu. Luento. YouTube-video. Julkaisija Aalto University 26.1.2017. Viitattu 28.4.2022. https://www.youtube.com/watch?v=_dW5EOA_Gmo 

Saarinen, E. 2021. ”The Last Time” – 1/8 Filosofia ja systeemiajattelu. Luento. YouTube-video. Julkaisija Aalto University 26.1.2017. Viitattu 28.4.2022. https://www.youtube.com/watch?v=dshhM8NBZ4k 

Venkula, J. 2007. Kysymisen taito. Helsinki: Kotimaa-Yhtiöt Oy / Kirjapaja