Tampere
18 Jan, Monday
-4° C

Proakatemian esseepankki

Ajan, energian ja rahan antamisen taika



Kirjoittanut: Rasmus Piiroinen - tiimistä Apaja.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Edellisessä esseessäni käsittelin markkinointia Business for Punks -kirjan pohjalta. Siinä keskeinen ajatus oli merkittävän sisällön luominen ja tunteen herättäminen markkinoinnin vastaanottajassa. Tunteen herättäminen vaatii sellaisten asioiden tekemistä, mitä kaikki eivät aina uskalla tehdä. Tarkoituksena on siis luoda sisältöä, joka aiheuttaa keskustelua. Kirjassa annettiin esimerkkinä vaikkapa podcastin pitäminen jääkylmän veden keskellä. Mietinkin, miksi useampi yritys ei tee tällaista markkinointia. Oman pääni sisällä päädyin vastaukseen, ettei sitä uskalleta tehdä. Hitsi. Enhän ehkä itsekkään uskalla.

 

Lähdinkin rohkeasti etsimään vastausta klassisesti TedTalkien kautta. Löysinkin hyvän TedTalkin. Sarah Knightin ”The Magic of Not Giving a F***”. Sarah puhuu siitä, miten olla antamatta asioista, noh, vittuakaan. Tämä Ted Talki ei ollut suoraan välttämättä suora vastaus minua mietityttäneihin asioihin, mutta löysin hyviä ajatuksia sieltä. Lähinnä omasta ajankäytöstä ja siitä, miten omat resurssit kannattaisi jakaa.

 

Katsos, tässä syksyllä on päässyt käymään jälleen hassusti.  Paljon siistejä asioita on tapahtunut ja tekemistä on riittänyt. Mutta meikä poika pääsi väsähtämään ihan huolella tuossa kuukausi takaperin. Aamulla alkoi olemaan herääminen vaikeaa ja kaikki ärsytti. Hoksasin tuota Ted Talkia katsoessani, että saatoinkin pitää joitain asioita jälleen turhan tärkeinä. Tuli väitettyä itselleen, että ”jaksan nähdä kavereita, hoitaa projekteja ja käydä koulua”. Monet päivät viikon sisällä saattoivat olla yli 12h mittaisia. Eikä tämä etäily auttanut asiaa ollenkaan, koska vapaa-aikanakin pystyi tekemään hommia!

 

Pidin loman ja tulin, ehkä järkiini siinä ja totesin, että parempi sanoa joillekin asioille ei. Ei kavereita tarvitse nähdä, jos on parempi olla himassa lepäämässä. Tai tekemässä ruokaa. Sarah Knight kertoi tästä aika hyvin. Hänen mukaansa me osallistutaan moniin kissanristijäisiin sen takia, että meistä tuntuu velvollisilta osallistua tai niihin on pakko osallistua. Mutta parempi vaihtoehtohan on tehdä sitä mistä tulee onnelliseksi. On ihan ok sanoa ”ei” sellaisille asioille, joita et välttämättä tahdo tehdä. Jos tuntuu siltä, ettet jaksa nähdä kavereita, voit sanoa ”kiitos kutsusta, mutta tänään en jaksa”.

 

Knight puhuu ”vituista”, mitä me jaamme. Määritelmä näille ”vitujen antamiselle” on se, että välittää jostain. Nämä ”vitut” ovat hänen mukaansa ”aika, energia ja raha”. Jos et välitä jostain, sinun ei kannata antaa ”vittuja” sille. Hyvä konsepti! Miksi käyttää resursseja siihen, mistä ei välitä?

 

Sainkin hyvän toimintatapaehdotuksen tästä Ted Talkista. ”Not sorry method”. Käytännössä tämä metodi koostuu kahdesta asiasta. Pitää ensin päättää mille asioille ei jaa näitä ”vittuja” ja sen jälkeen ei jaa niitä niille asioille. Nerokasta. Sarah Knight puhuu myös siitä, että ne pitäisi budjetoida. Meiltä löytyy tietyn verran resursseja, joita voimme jakaa, joten meidän pitää miettiä kuinka jaamme ne.

 

Lähdinkin miettimään voisiko tätä soveltaa yritys puolellakin. Eikös se, että tekee sitä turhaa markkinointia, mikä ei tee tulosta, ole turhasta välittämistä? Olenko luonut turhia asioita tehtävälistalleni, koska minusta tuntuu velvoitetulta tehdä ne?

 

Mahdollisesti on asioita, joiden tekeminen ei ole välttämätöntä, mutta sille on sokaistunut ja sen takia päätyy väsymään. Mutta oikeastaan tahtoisin pureutua tuohon markkinointiin. Uskoisin, että mulla on tällä hetkellä ongelma sen kanssa, etten uskalla luoda rohkeaa mainontaa Finellä. Tai en uskalla edes ideoita sellaista. Teen siis aika tasapaksuja ja informoivia mainostekstejä. Mutta silloinhan annan juurikin näitä resursseja, aikaa, energiaa ja rahaa, turhaan.

 

Jos rohkaistuisin ja antaisikin vittuja toimivammalle tavalle markkinoida, olisi tulos silloin paljon parempi. Jotta rohkaistuisi tekemään sellaista markkinointia, pitäisi lopettaa vastaan ottajien mielipiteistä tai suhtautumisesta välittäminen. Miksi antaisin vittuja siihen? Jos budjetoisin nekin niin, että keksisin jonkin nerokkaan postauksen Finen someen?

 

Veikkaan, että yleinen paikka minne näitä välittämisiä budjetoidaan, onkin ihmisten mielipiteet. Se rajoittaa monen uskallusta tehdä asioita. Sen sijaan, että käyttäisi resurssinsa asian tekemiseen, käyttääkin ne siihen, että murehtii miten muut ajattelevat, jos teen näin tai miettii lopputulosta, mitä ei voi tietää ennen kun on kokeillut asiaa.

 

Voisikohan Apajassakin olla yksi ongelma tämä? Ollemmeko me jakaneet vittuja asioille millä ei ole mitään merkitystä? Käytämmekö aikaa, energiaa ja rahaa sellaisten asioiden puntaroimiseen, mitkä tuntuvat ihmisistä turhilta? Tähän en varmaan kykene yksin vastaamaan.

 

Sarah Knight sanoo, että mielemme on niin kuin lato. Ladon sisältä löytyy asioita, jotka tekevät meidät surulliseksi ja niitä asioita, jotka tekevät meidän iloisiksi. Jakamalla resurssimme oikein, voimme lakaista ne surulliseksi tekevät asiat mielen ulkopuolelle, jolloin jäljelle jää iloiset asiat. Olemmekin puhuneet Apajassa yleisen ilmapiirin muuttamista iloisemmaksi. Ja siihen suuntaanhan olemme kovaa vauhtia menossa. Ehkä siis olemme alkaneet jakamaan resurssejamme oikein.

 

Koen myös, että Apajassa tapahtuva oppi kasvaisi kovaa vauhtia, jos kaikki jakaisivat aikansa, energiansa ja Apajan rahat merkityksellisiin kohteisiin. Toki tässä mennään jälleen sille subjektiiviselle tasolle ja pääsemme miettimään, mikä tekee kenetkin iloiseksi. Toiset voivat tulla iloiseksi siitä, että puntaroidaan joitain asioita pitkään. Mutta uskon, että oppi tapahtuu, kun jaetaan ne vitut vaikkapa projekteihin ja sen miettimiseen, miten tahdomme tätä maailmaa muovata. Tai mikä kenellekin on tärkeää. Kuitenkin kyseessä on koulu, jossa opitaan projektien kautta. Olemme keskittyneet paljon tiimin sisäiseen toimintaan ja sen pohtimiseen.

 

Taidan tänään miettiä ne asiat, minne minä tahdon jakaa resurssejani. Se voisi helpottaa Apajan sisällä tapahtuvia päätöksiä, omaa jaksamista, sekä Finen markkinointia. Luulen, etten ole oikeasti miettinyt niitä asioita, joista tulen iloiseksi, vaan uskotellut itselleni tiettyjä asioita. On helppo saada lisää jaksamista, sillä, että sanoo tekevänsä sitä mitä on aina tahtonut tehdä. Mutta, en ole välttämättä oikeasti miettinyt muita vaihtoehtoja, kuin yritystoiminta ja maailman muuttaminen. Tehtävä siis budjetti omien kiinnostuksien jakamiseen ja arvotettava asioita sen mukaan, mistä oikeasti tulen iloiseksi. Onko se sitten kavereiden kanssa ajan viettäminen, hyvän ruuan laittaminen, pelaaminen vai projektit? Voiko nuo kaikki tehdä iloiseksi? Miten sitten budjetoidaan kiinnostuksien jakaminen, jos tulee iloiseksi monesta asiasta? Tästä tekstistä en taida saada muuta, kun oman pääni sekaisin.

 

Lähteet:

 

Tedx Talks, Sarah Knight, The Magic of Not giving a F***, Youtube: https://www.youtube.com/watch?v=GwRzjFQa_Og

Lifelessons.co, How to not give a fuck, https://lifelessons.co/personal-development/howtonotgiveafuck/

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close