Tampere
04 Dec, Friday
0° C

Proakatemian esseepankki

Aivosi ovat pahin vihollisesi



Kirjoittanut: Janne Pussinen - tiimistä Hurma.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Kuinka olla piittaamatta p*skaakaan
Mark Manson
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Mutta ne voivat olla myös paras liitolaisemme.

Meillä kaikilla on erilaisia oletuksia itsestämme. Esim. minä tiedän olevani hyvä kirjoittaja, vahva, lihava, metallimusiikista nauttiva nörtti. Mutta mitä nämä tiedot tekevät minulle, tai ajattelulle itsestäni?

Ne saavat minut asettamaan, todennäköisesti alitajuisesti, odotuksia itselleni. Koska olen hyvä kirjoittamaan, en voi julkaista esseetä, joka saattaisi jonkun muun mielestä olla hyvä, mutta koska minä huomaan siinä esimerkiksi pitkät pilkuilla yhdistetyt juoksevat lauseet. Koska olen vahva, on minun kannettava juuri nuo kaksi tukkia yhdellä kertaa. Koska olen lihava, minä syön kuitenkin toisenkin piirakan. Koska pidän metallimusiikista, en voi ikinä nauttia yhdestäkään Ed Sheeranin biisistä. Koska olen nörtti, en voi olla kiinnostunut jenkkifutiksesta.

Mikään näistä väittämistä ei tarkemmalla tarkastelulla, tai eteen kirjoitettuna ole totta. Mutta silti, alitajuisesti tunsin tiettyisä elämänvaiheessa juuri noin. Nämä ajatukset estivät minua edistämästä elämääni mitenkään niillä aloilla. Siinä mielessä aivot olivat pahin viholliseni. Aivoni heittivät aina harkitessani jotain mukavuusalueeni ulkopuolista eteen uusia syitä, minkä takia en onnistuisi asiassa, tai miksi ei kannattaisi edes yrittää.

Mutta ajan kanssa laitoin kaikkia noita ajatuksia vastaan. Toki olen vielä lihava, mutta teen tätä nykyä asian eteen jotain. Nyt aivoni ovat paras liittolaiseni muuta kroppaani vastaan (tiedän, että kaikki huonotkin impulssini lähtevät aivoista, mutta tiedät mitä tarkoitan, senkin pedantti). Nämä vanhat käsitykseni itsestäni vain hidastivat minua. Ne kertoivat minulle, mitä olen, mutta tärkeämmin, ne kertoivat minulle mitä en ole. Ennakkokäsitykseni itsestäni, omat epäilykseni omasta roolistani maailmassa ja yhteisöissä asettivat minulle rajoitteita, joita ei todellisuudessa ollut.

Eivätkä nämä rajoitukset liittyneet pelkästään minun ajatuksen juoksuuni. Ne heijastuivat toimissani muun maailman kanssa. Koska ajattelin, että minä en kuitenkaan saa tuota työpaikkaa, en hakenut potentiaalisesti mahtavaa työtä. Tiedätte kaikki varmasti sen pienen äänen, joka takaraivossa kertoo, ettet ole tarpeeksi hyvä, tarpeeksi vakuuttava, tarpeeksi hyvännäköinen, tarpeeksi rikas (ja jos et tiedä, en halua kuulla siitä ja sinun loistavasta itsevarmuudestasi.). Tämä ääni on muodostunut vuosien saatossa, ollessamme tekemisissä ulkomaailman kanssa. Se ääni loppujen lopuksi vain vertaa sinua muihin ihmisiin. Mutta mitä väliä muilla ihmisillä on? Ei paskaakaan.

Kuinka olla piittaamatta paskaakaan on Mark Mansonin kirjan nimi ja syvällisin oppi. Reilun kahdensadan sivun aikana Manson avaa omaa ajatusmaailmaansa ja filosofiansa hyötyjä. Kyrsiikö jokin asia? Onko se oikeasti kyrsiintymisen arvoinen asia? Mieti hetki, todella. Olisiko elämäsi huonompi, jos välittäisit vähemmän millaista autoa ajat? Onko se, että autosi uusin ja kallein malli sinulle todella tärkeää? Miksi? Koska se kertoo ohikulkijoille tai ohittamillesi autoilijoille siitä, että sinulla on varaa kalliiseen nopeaan autoon? Mitä väliä sattumanvaraisten henkilöiden mielipiteillä sinusta lopulta on? Ja jos vastaat, ettet piittaa heidän mielipiteestään paskaakaan, niin miksi sijoitit autoon?

Monet ihmiset yrittävät väittää itselleen (ja kaikille, jotka jaksavat kuunnella), etteivät välitä paskaakaan. Todellisuudessa nämä ihmiset välittävät todella paljon siitä mitä muut ihmiset ajattelevat heistä. He välittävät niin paljon, että suojakeinona aidon välittämisen sijaan he ovat välinpitämättömiä. Välinpitämättömät välittävät niin paljon siitä, mitä muut ajattelevat heidän hiuksistaan, että kilpenä kaikkea negatiivista vastaan he jättävät tukkansa kokonaan hoitamatta ja pesemättä. Tällaiset ihmiset ovat tylsiä. Välinpitämättömyyden sijaan Manson kehottaa välittämään asioista, joilla on väliä. Asioista, jotka herättävät sinussa suuria tunteita. Todellisista asioista.

Tässäkin aivot ovat pahin vihollisemme. Ne rypevät nykypäivänä informaatiotulvassa, joka kertoo meille lukuisten asioiden olevan tärkeitä: ulkonäkömme, varakkuutemme, omaisuutemme. ”Jos vain saisin tuon televisiosta tutun uuden tehosekoittimen, olisin viimein onnellinen”. ”Tarvitsen näkyvän six packin ja koripallon kokoisen hauiksen, ennen kuin olen valmis ihminen.”. Materialismi ja pintaliito täyttävät aivot.

Mutta koska aivot ovat myös paras liittolaisemme itseään vastaan, voimme myös keskittyä oikeasti tärkeisiin asioihin! Läheisyyteen, rakkauteen, noh, vaikka kehonrakennukseen. Näiden asioiden kuuluu olla sellaisia, jotka saavat meidät sanomaan ”Paskat minä välitän näistä esteistä, haluan olla maailman suurin pubivisailija!”. Tavoitteella itsessään ei ole väliä. Mansonin toisella maksimilla on:

Välitä jostakin vastoinkäymisistä huolimatta, niin vastoinkäymisillä ei ole väliä!

Jos miljonääriksi tuleminen on tavoitteesi, tarkastele ensin askelet, jotka sinun tulee suorittaa ennen kuin olet miljonääri. Saavatko tuhottomat työtunnit, nukkumattomat yöt ja loputon stressi sinut sanomaan ”Vitut, siivojana työskentely on ihan tarpeeksi”? Ehkä miljonääriksi tuleminen ei ole todellisuudessa sinulle niin tärkeää. Jos kaikki nuo haasteet saavat sinut sanomaan ennemmin ”Paskat, noilla jutuilla ei ole mitään väliä!”, olet löytänyt elämääsi tavoitteen, jonka eteen kannattaa tehdä töitä!

Kaiken kaikkiaan Mansonin filosofia on nihilismin vaatteisiin verhottua toiveikasta stoalaisuutta. Vaikka koko kirjan nimi, Kuinka olla piittaamatta paskaakaan, kuulostaa nihilistiseltä huudolta tyhjään, välinpitämättömään avaruuteen, perustuu kirjan ajattelu todellisuudessa termiin apatheia, tai tunteiden hallinta. Hallitse tunteesi yhdessä parhaan liittolaisesi, aivojesi, tietoisten ajatustesi avulla ja ohjaa ne asioihin, joista välität turhien materialististen harhojen sijaan. Stoalaisuus istuu hyvin yhteen Mansonin siteeraaman buddhalaisuuden kanssa. Buddhalaisuudessa jokaisen oma itsenäinen henkilö on vain erilaisten halujen muodostama harhakuva, jonka irtautuminen tästä maailmasta on jokaisen persoonan lopullinen määränpää. Manson ei mene näin pitkälle, mutta hän suosii myös rajoitetuissa määrin luopumista maallisista haluista.

Taistelussa materialismia ja maailmaa vastaan aivosi ovat paras ystäväsi ja pahin vihollisesi. Ne ottavat vastaan ja välittävät sinulle tämän maailman maallisista houkutuksista, mutta ne pystyvät myös keskittämään sinut niihin asioihin, joista on väliä. Vanhan Amerikan alkuperäiskansojen tarinan mukaan jokaisen henkilön sisällä on kaksi sutta. Toinen on pahuus, väkivalta ja suru. Toinen on ilo, vapaus ja itsensä toteuttaminen. Nämä kaksi sutta taistelevat sisälläsi. Se susi, jota ruokit, voittaa taistelun. Se susi, johon panostat aikasi ja henkiset voimavarasi voittaa. Sinä ratkaiset, miten suhtaudut asioihin.

Kumpaa sutta ruokit? Minkä tavoitteen täyttämiseksi sinä olet valmis piittaamatta haasteista paskaakaan?

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close