Mietin usein, että millainen äiti minä olen ja millä tavalla oma äitiyteni kehittyy, ja mistä osista se koostuu. Usein myös mietin, että voiko mikään täyttää äidin jättämää aukkoa – kaikkea sitä aikaa, mitä äiti on käyttänyt oman uran luomiselle ja hetkiä, mitkä ovat olleet pois yhteisestä ajasta perheen kanssa. Äidit kohtaavat usein tilanteita, joissa he joutuvat tekemään valintoja ja priorisoimaan, mikä on heille elämässä kaikista tärkeintä.

Sanoin mökkipajassa oppimissopimusta läpikäydessäni, että pienen poikalapsen äidille Proakatemialla opiskelu ja yrityksen pyörittäminen on melkoinen koetinkivi. Tässä esseessä haluan hieman avata tilannetta ja kirjoittaa ajatuksiani ylös – samalla haluan myös rohkaista muita äitejä tavoittelemaan omia unelmiaan. Isoimmat unelmat pelottavat kaikista eniten, mutta ovat sen arvoisia.

Olen usein törmännyt väitteeseen, että naisten odotetaan hoitavan kotia ja miehet saavat menestyä urallaan. Suomi on lähtökohtaisesti tasa-arvoa arvostava maa ja naisen on helppo olla tasa-arvoisessa asemassa, kunnes hän tulee raskaaksi ja saa lapsen. Äidiksi tuleminen hankaloittaa urasuunnitelmia aivan eri tavalla kuin miehillä, mutta se ei mielestäni tarkoita sitä, etteikö naiset voi yhtä lailla edetä urallaan ja tavoitella omia unelmia.

Me Proakatemialla emme ole pelkästään opiskelijoita, vaan myös yrittäjiä. Me pyöritämme oikeaa yritystä ja olemme tilivelvollisia itsemme lisäksi myös yhtiökumppaneillemme. Meillä on kuluja, joten tasaisen tulovirran merkitys arjessamme on suuri. Meillä on viikoittain palavereita, projekteja, seminaareina, pajoja, esseiden kirjoittamista, vastuuroolien kantamista, tiimiytymistä ja muita velvollisuuksia. Päivät kuluvat tiimin asioiden hoitamisessa, omien opintojen edistämisessä ja seuraavaan projektiin valmistautumisessa. Kyseessä ei todellakaan ole mikään tavallinen työympäristö vaan olemme osa suurempaa yhteisöä, mikä antaa takaisin juuri sen verran, kuin mitä olemme itse valmis antamaan yhteisölle. Ja voi kuinka paljon tuo yhteisö antaakaan minulle virtaa, vaikka se myös ottaa henkisesti ja fyysisesti aivan yhtä paljon. Opiskelun ja yrittäjyyden lisäksi, vanhemmalta odotetaan lapsen asioiden hoitamista, koko perheen virheetöntä aikataulujen suunnittelua, terveyden ylläpitämistä ja parisuhteesta huolehtimista.

Toisinaan meille kaikille tulee aikoja, varmasti ihan jokaiselle, kun erinäiset asiat, tekemättömät työt ja huolet kasaantuvat turhan suuriksi. Jää niiden alle ja toisinaan liian suurten vaatimusten jalkoihin, joita itselleen asettaa. Väsyneenä myös tuntuu, että koko ajan pitää suorittaa asioita, eikä osaa pysähtyä. Äiti-ihmiset joutuvat usein venymään moneen paikkaan samanaikaisesta ja äitiys onkin monella tapaa hyvin suorituskeskeistä työtä. Usein mennään toisten tarpeet ja toiveet edellä. Minun kohdallani äitinä olemisen lisäksi olen tiimin jäsen, puoliso, ystävä, perheenjäsen ja se kaikista tärkein henkilö pienelle poikalapselle, jonka kehitykselle on äärimmäisen tärkeä, että yhdessä vietetyt ajat olemme kaikki läsnä. Tärkeintä tämän kaiken pyörittämisessä on kuunnella omaa jaksamista ja tehdä niitä asioita mitkä antavat sinulle positiivista energiaa.

On sanomattakin selvää, että ruuhkavuodet aiheuttavat vanhemmille stressiä ja hyvät organisointitaidot ovat välttämättömiä tässä elämänvaiheessa. Äitiyden ja uran yhdistäminen ei kuitenkaan ole mahdotonta. Lapsen kasvattaminen on eräällä tavalla myös parasta mahdollista elämänkoulua, ja kasvatuksesta saadut opit ovat monesti kultaakin arvokkaampaa työelämässä.

Minkälaista on sitten opiskelu Proakatemiassa oman kokemuksen mukaan? Tiimitoiminta voi olla haastavaa etenkin illanviettojen ja reissujen osalta, mikä saattaa aiheuttaa välillä minulle ulkopuolisuuden tunnetta. Vaikka tiimissä on ymmärrystä aikataulujen puolesta, on vanhemmilla koko ajan vastuu myös lapsesta. Lisäksi on tärkeää ymmärtää, että pienen lapsen äidin arvomaailma ja priorisointi saattaa olla monen muun asian sijaan lapsen kanssa vietetyssä ajassa. Koen, että kommunikoinnin ja viestinnän merkitys onkin erittäin tärkeässä roolissa, jotta voimme ymmärtää toisiamme, etenkin kun elämäntilanteet ovat hyvin erilaisia.

Opiskelun tai yrittäjyyden ei tulisi vaikuttaa äitiyteen negatiivisesti, eikä myöskään äitiyden vaikuttaa negatiivisesti omien unelmien tavoittelemiseen. Tasapainoinen elämänhallinta ja itsensä johtaminen tuo menestystä ja mahdollistaa meille ruuhkavuosia eläville oman identiteetin ylläpitämistä ja kehittämistä.  Kotiäitivuoden aikana tehty päätös yrittäjyysopintojen aloittamisesta onkin ollut minulle erittäin tärkeä päätös ja henkireikä arjen pyörittämiseen. Koen saavani virtaa äitinä olemiseen, kun saan samanaikaisesti tavoitella omia unelmiani. Olen hyväksynyt sen, että tilanteeni on hyvin erilainen, kun monen muun meidän tiimissämme. Toisaalta koen olevan erittäin etuoikeutettu olemaan osa sellaista yhteisöä, missä hyväksytään ja tuetaan perhe-elämän ja työn yhdistämistä. Pyrin olemaan itse joustava, mutta onneksi ympärilläni on turvallisia ihmisiä, jotka ovat erittäin ymmärtäväisiä tilanteeni suhteeni.

Tärkein askel kohti äitiyttä ja yrittäjyyttä on sanoa unelmat ääneen ja lähteä tavoittelemaan niitä.

LÄHTEET:

Olipa kerran äiti. Helmi Kekkonen. 2019.