Tampere
28 Mar, Thursday
10° C

Proakatemian esseepankki

Aikaansaamisen jalo taito



Kirjoittanut: Jenna Keskinen - tiimistä Hurma.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

 

Unelmaduunareiden mietteet kolahti. Onko tosiaan niin, että työnteosta ei saisi enää nauttia, kun se ei ole tällä hetkellä in? Eikö tosiaan ole muodikasta nauttia siitä, mitä tekee? Onko vapaa-ajan merkitys mennyt siihen, että sitä ihannoidaan koko ajan enemmän, mutta toisaalta siitä osataan nauttia entistä vähemmän, kun ”pakolliset velvoitteet” painavat mielessä. Unelmaduunareiden tavoite on hävittää työstä rangaistuksen maku.

Minun on vaikea nähdä itseni puurtamassa päivästä toiseen ei-niin-mielekästä työtä, jonka tekemisestä en saa iloa. Tietysti päivissä voi vilahtaa välillä näitä ei-niin-mielekkäistä asioista, mutta kunhan se ei ole jatkuva tila, se riittää. Eihän elämän autakaan olla pelkkää tasapaksua onnistumista ja nautintoa, sekin kävisi pitkän päälle tylsäksi. Oma asenteeni työn tekemiseen on aina ollut se, että joka aamu pitää pyrkiä heräämään onnellisena siitä, mitä saa tulevan päivän aikana tehdä. Tässä olen myös jokseenkin onnistunut, vaikka välillä takapakkia tuleekin, ja se on ihan suotavaa.

 

Unelmaduunareiden jaksossa ”Näin saat ajan riittämään kaikkeen tärkeään” vieraili erikoispsykologi Satu Pihlaja, joka on vastikään julkaissut kirjansa ”Aikaansaamisen taika”. Vaikka työ olisi itselle mielekästä, pitää aikaa siitä huolimatta osata hallita. Unelmaduunarit tuovat hyvin esiin ne pienet vinkkivitoset, joilla oman elämän johtaminen ajankäytön näkökulmasta helpottuu.

Ensinnäkin pitää muistaa työpäivän pituus. On eri asia tehdä kahdeksan tuntia puoliteholla kuin neljä tuntia täydellä liekillä. Unelmaduunarit huomauttavat, että herkästi pidemmät työpäivät täyttyvät työn lisäksi kaikesta pienestä sälästä. On lounastauko, siirtymiset paikasta toiseen ja esimerkiksi palaverit, jotka eivät välttämättä edistä omaa työtä, mutta joissa on periaatteessa pakko olla siitä huolimatta paikalla. Näin ollen kahdeksan tunnin työpäivässä saattaa lopulta olla ainoastaan se neljä tuntia tehokasta työaikaa. Jokaisen onkin olennaista miettiä, millainen työntekotapa juuri itselle sopii. Toiset ovat parhaimmillaan aamusta, toiset työskentelevät iltamyöhään. Toiset nauttivat työstää yksin, toiset tarvitsevat työyhteisön pitkine taukoineen. Niin helppoa kuin se olisikin, jos olisi yksi ainoa oikea tapa.

 

Priorisoi oikeisiin sanoihin ja tekoihin

 

Kuinka asioita voi saada aikaan niin, että elämään rakentuisi jonkin sortin tasapaino? Ensinnäkin olennaisinta, mitä tulee tehdä, on miettiä, mitkä asiat ovat oikeasti tärkeimpiä ja koostaa niistä prioriteettilista. Valitettavasti yhteiskunta median lietsomana viestittää jatkuvasti, kuinka pitäisi olla sitä ja tätä, osata tätä ja tuota, olla hyvä monessa asiassa, muistaa kuluttaa eettisesti, pitää koti siistinä ja töissäkin tulisi olla vähintään superihminen. Valitettavaa, mutta totta, vaikka ihminenhän tämän ajatusmallin on itselleen luonut. Ihmisen vastuu on kuitenkin tässä kaikessa fokusoida itselleen tärkeimpiin asioihin.

Pihlaja antaa pienen, mutta merkittävän, esimerkin sanojen käytöstä onnistumisen todennäköisyydessä. Ero toteamuksessa ”yritän ajaa pyörällä” ja ”ajan pyörällä” on melkoinen, vaikka välillä tiedostamattomasti saatamme käyttää molempia tarkoittamaan samaa asiaa. Sana yrittää on se, joka jo itsessään helposti vesittää onnistumisen mahdollisuuden. Kun sen ottaa pois, jää jäljelle suorempi toteamus, johon onnistuminen sisältyy kuin itsestään. Sanavalinnoillamme on siis hyvinkin merkittävä rooli aikaansaamisessa. Mikäli aina vaan yritämme, emme ehkä ikinä saa aikaiseksi.

Kun asioita fokusoi itselleen enemmän ja vähemmän merkittäviksi, tulee muistaa, että vaikka jotkin asiat jäävät toisinaan luonnollisemmin taka-alalle, ei niitä siitä huolimatta tarvitse unohtaa. Unelmaduunarit antavat esimerkin, johon pystyn myös itse samaistumaan; kun joskus on tehnyt valinnan lopettaa tanssiharrastuksen, se on siinä hetkessä luultavasti ollut sopiva ja ehkä ainoa oikea ratkaisu, mutta se ei siitä huolimatta tarkoita, ettäkö tanssimisen ilo olisi minnekään hävinnyt. Itselläni konkreettinen esimerkki tästä on, kun lopetin kilpatanssiharrastuksen lukioiässä, mutta viime vuoden kesänä löysin itseni projektipäällikön roolista lavatanssitapahtumassa. Vaikka jotkin asiat eivät olisi juuri tässä hetkessä prioriteettilistan kärjessä, voivat ne yllättää elämässä uudestaan myöhemmin.

Ympäristöllä voi olla yllättävänkin iso vaikutus aikaansaamisessa. Toiset tarvitsevat siistin ja järjestelmällisen paikan edistyäkseen tehtävissä, toiset taas vaativat ympärilleen jopa pienen kaaoksen. Ja lisää kliseitä mainitakseni nostan esiin myös unen tärkeyden ja luonnon vaikutuksen mieleen. Näitä ei voi ikinä arvostaa liikaa, koska vaikka ne ovat pieniä ja tuttuja juttuja, niillä on mahdottoman iso merkitys. Olennainen huomio on, että puolikin tuntia ulkona liikkumista ja ajatusten raitistamista voi nopeuttaa työn aikaansaantia huomattavasti verraten siihen, että senkin puoli tuntia velloisi ajatusten myrskyssä koneen ääressä saamatta kuitenkaan aikaiseksi. Tämä on sitä paljon puhuttua taukojen merkitystä, kun ajatukset saa välillä kokonaan pois suorittamisen noidankehästä.

 

”Ajatuskarkki”

 

Oma mieli on välillä pahastikin väärässä, mitä onneksi ajatus siitä, että se on lopulta ainoastaan meidän itsemme hallittavissa, lohduttaa. On eri asia hokea päässään, kuinka paljon asioita on rästissä ja pitäisi tehdä sitä ja tätä, kuin että toistaisi ajatusta siitä, kuinka hommat voi saada sujumaan myös vaivattomasti ja helposti. Pitää tiedostaa, ettei kukaan pysty näkemään toisen ajatuksia juuri niin kuin ne on. Ei kukaan ole miettimässä toisen puolesta, mikä fiilis juuri tänään on, saati välttämättä huomauttamassa pienistä onnistumisista ja edistymisistä. Niitä pitää opetella huomaamaan myös itse, tai ne voivat pahimmillaan jäädä huomaamatta. Ajatusmalli siitä, että sai jo tehtyä tämän ja tuon, on paljon tuotteliaampi kuin paikalleen pysähtynyt juna, joka toistaa tekemättömien asioiden listaa hetkestä toiseen.

Suorittaminen on sanana vähän häijy etenkin, jos sitä ei osaa käyttää oikeassa ajassa ja paikassa. Siinä on usein valitettava negatiivinen sävy. On todettu, että suorittamiseksi ei niinkään koeta asioita, joihin on pystynyt suuressa määrin vaikuttamaan itse tai jotka on yksinkertaisesti valinnut itselleen tehtäväksi. Tässä on suora yhteys tekemisen mielekkyyteen, joka tulisi saada edes pienissä määrin pidettyä työn tekemisessä. Tuntuu lähtökohtaisestikin hankalalta, että kaikki tekeminen olisi yhtä raskasta suorittamista, joten vaihtoehdoksi jää yksinkertaisesti muuttaa mieltä tai tekemistä niin, ettei se tuntuisi siltä. Pelkästään suorittamisen jättäminen pois puheesta ja tietoinen ajatusten hallinta sitä kohtaan voi auttaa siihen, että työn mielekkyys säilyy.

 

Ensimmäinen askel

 

Monesti asioiden aikaansaamiseen vaikuttaa jopa eniten ensimmäisen, sen hankalimman, askeleen ottaminen. Olennaisimpana nostona pitää miettiä, onko tehtävän tavoite ja suunnitelma selkeä. Yleensä itse tekeminen ja aloittaminen helpottuu huomattavasti, kun tietää, mitä pitää tehdä ja työstövaiheet ovat selkeät. Usein mielikuva projektin kokonaisuudesta voi olla pelottavakin iso pala purtavaksi, mutta kun sen pilkkoo osiin ja pienempiin työtehtäviin, voi sen tekeminen helpottua. Näin ollen myös edistymisen näkee paremmin, kun välivaiheet osaa sanoittaa.

Pitää muistaa, että yksi keino ajanhallintaan toimii toiselle, toinen toiselle, eikä useinkaan ole yhtä oikeaa tai väärää tapaa. Olennaista on löytää omat tapansa toimia käymällä yksinkertaisesti keskustelua itsensä kanssa siitä, mikä olisi paras tapa juuri minulle ja tutkiskella omaa tekemistään. Vain sitä kautta saa aikaan mielekkäitä onnistumisia, jotka johtavat parempaan elämänlaatuun ja siihen, ettei työ tunnu rangaistukselta. Jatkuvasti tulee törmättyä siihen faktaan, että pienistäkin onnistumisista tulee valtavan hyvä fiilis, joten miksi jättäisi ne negatiivisten asioiden varjoon. Mitä pienempiä onnistumisia itse oppii juhlimaan, sitä onnellisempia sattumia voi kohdata ja saada entistäkin enemmän aikaiseksi.

 

 

 

Unelmaduunarit-podcastsarja. 2018. Satu Pihlaja: Näin saat ajan riittämään kaikkeen tärkeään. Haettu osoitteesta: https://open.spotify.com/episode/6xl5GqwDuBXZXq6NmgoQdN?si=ikOEVUm6Swu5BVp9_ewaCw

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close