Tampere
19 Jan, Tuesday
-1° C

Proakatemian esseepankki

Aika tankata mindfullnesia



Kirjoittanut: Matilda Tistelgren - tiimistä Hurma.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Sydän juttu
Anna Taipale
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Loma alkoi, kiire hälveni, to-dot tyhjenivät, olo oli jopa tyhjä. Olin tankannut viime kuukaudet lähinnä teoriaa ja kirjoja liittyen johtamiseen, tiimiin, kehittämiseen ja muutoksien läpiviemiseen. Ja nyt musta tuntui siltä, että kaipasin jotain itselleni. Ehkä sukellus omaan päähän ja mindfullnesiin tekis hyvää.  Aloitin kirjan nimeltä Sydän juttu, kirjoittaja Anna Taipale.

 

Tyhjyyttä ympärillä

”Jos elämässä on tyhjä olo, se saattaa johtua ainakin osittain siitä, ettei oikein tiedä saako oikeasti tuntea ja ajatella niin kuin sydämessä tuntuu. Silloin yrittää sopeutua, pitää homman koossa ja kelvata toisille. Samalla tulee sutineeksi sisäistä ääntä sivuun. Pihalla olemisen tunne voi tulla siitä, ettei tiedä kuinka elämänsä järjestäisi enemmän itseä kunnioittavaksi.” (Sydän juttu, Anna Taipale)

Ja siltä musta nyt todellakin tuntui, yksi aikakausi tuli päätökseen, enkä tosiaankaan tiennyt minne sudin seuraavaksi, minne ohjaan energiani ja innostukseni, mistä inspiroidun seuraavaksi tai mitä ylipäätään teen. Oon todellakin hieman pihalla, enkä tiedä kuinka järjestän ajatukseni niin, että reitti tulevaan on edes hieman nykyistä selvempi. Musta tuntuu, että pitäs tehdä kamalasti, päässä on ideoita vaikka millä mitalla, mutta en tiedä kuinka niihin tartutaan ja miten tuun aikani seuraavan vuoden aikana käyttämään madollisimman fikusti ja niin, että saan tästä koulusta vielä kaiken potentiaalin ja mahdollisuudet irti.

 

Kirjassa kerrottiin haasteiden ja stessin aikana olevan yleistä laiminlyödä omia olennaisia asioita, asioita jotka ovat meille tärkeitä ja olennaisia. Ehkä siitä tää tyhjyyden olo tulee, koska näin saattoi mullekin käydä. TL jutut veti sen verran imuun, että välillä tunsin hengittävän niitä lauantaina, sunnuntaina kuin arjessa koulun jälkeenkin. Opin, että mun on todella vaikea sulkea juttuja virka-aikoihin. Kun on pidemmän loman tarpeessa loma ja arki pitää pystyä erottamaan kunnolla. Siihen tepsii parhaiten esimerkiksi maisemanvaihto ja selkeä päätös olla koskematta ja päivittämättä ajatuksia to-do listaan ja muistiinpanoihin. En tosiaan siis tehnyt kokoajan hommia, vaikeinta oli vain pitää ajatukset poissa tiimijutuista ja antaa välillä vain olla. Jos kausi olisi ollut pidempi, olisin taatusti alkanut pikkuhiljaa oppimaan tätäkin lisää. Kirjassa “Sydän juttu” pyydettiin pysähtymään hetkeksi seuraavien kysymysten äärelle ja vastaamaan niihin tän hetkisten fiilisten mukaan…

Millaiset asia ovat minulle tärkeitä?

Ystävät, liikunta, hyvinvointi, perhe, tavoitteet, suunnitelmat, unelmointi, ulkomaan matkat ja yhteiset hetket tärkeiden ihmisten kanssa.

Millaisia oloja haluan kokea joka päivä?

Oppimista, inspiroitumista, luovuutta, innokkuuta, rakkautta ja energisyyttä.

Mikä tuottaa minulle hyvää oloa?

Määränpää ja tavoitteellisuus, luovuus, liikunta, nauru ja aidot tunteet tärkeiden ihmisten kanssa, reissut ja satunnaiset seikkailut.

Mikä vie etäämmälle hyvästä olosta?

Jämähtäminen, tylsistyminen, tasainen arki ja selkeät rutiinit, yksinolo, epävarmuus, ympäristön rumuus ja selkeästi määritellyt luovuudentappaja -tehtävät.

Mitä sellaista voisin tehdä enemmän joka lisää hyvää oloa?

Väsyttävää liikuntaa, minireissuja tärkeiden ihmisten kanssa, hyvää ruokaa, nopeita irtiottoja arjesta ja paljonpaljon kiinnostavia projekteja.

Millaisista asioista arjessa tulee hyvä olo?

Rutiinejen rikkomisesta, myöhäisistä illoista ja pitkistä aamuista, hyvistä treeneistä, kauniista asioista ympärillä, inspiroutumisesta työssä, uusista mahdollisuuksista, määränpään näkemisestä kaiken tekemisen taustalla, tavoitteellisuudesta, hassuista hetkistä ystävien ja perheen kanssa.

Mistä haaveilet?

Inspiroivasta elämästä, jossa ei ole “liian” tasaista arkea. Arki on ihanaa enkä elä viikonlopuille ja lomille. Saan toteuttaa itseäni, ja ympärilläni on ihmisiä jotka haastavat ja auttavat minua siinä.

Perhe ja ystävät ovat lähellä ja nään heitä viikoittain. Kaikki kiva ei painotu viikonlopuille vaan elämää on yhtälailla arjessakin. Teen työtä, jossa eivät päde kuivat toimistoajat, vaan vapaus valita ja toteuttaa itseään. Asun kodissa jonne on ihana kutsua perhettä ja ystäviä, nauramaan, leffailemaan ja vain olemaan yhdessä. Elän elämää, jossa mulla on usemapi rauta tulessa erilaisissa projekteissa erilaisten ihmisten parissa, uskallan tehdä rohkeita valintoja ja tekoja sekä muistan antaa aikaa elämäni tyypeille ja nauttia niin arjesta kuin pidemmistäkin lomista. Joo, semmonen elämä ois mulle aika täydellistä.

”Kun tuntematon pelottaa, ajattelen, että tiedän jo millaista elmä on niillä spekseillä, joilla sitä olen elänyt. Vanha on minulle tuttua. Voisiko uudessa, tuntemattomassa olla sellaista ihanaa, mitä en ole vielä koskaan edes kokenut?” (Sydän juttu, Anna Taipale)

Tää lausahdus inspiroi mua jotenkin tosi paljon ja huomaan, että tasainen ja rutinoitunut arki jotenkin jopa ahdistaa mua. Ehkä jollain tapaa pelkään tietynlaista jämähtämistä ja seikkailujen ja uusia haasteiden unohtamista elämässä. Ehkä pelkään tunnetta tylsyydestä ja siitä, etten inspiroidu ihan vaan mun arjesta ja omista lempparijutuista. Ehkä pelkään, että teen juttuja joihin ei oo paloa ja jotka vie mua etäämmälle musta itsetäni ja asioista joita pidän elämässä tärkeinä. Vau, aika siistiä hoksata tämmösiä juttuja. Kun asiat sanoo ääneen, ne lievenee aika paljon. Ehkä mä pelkään turhaan, jos joskus koen sellasen tasaisen ja rutinoituneen elämän ihanana ja tyydyttävänä niin sittenhän se on aivan pirun siisti juttu. Meillä ihmisillä kun on tapana muuttua ja kasvaa tässä matkan varrella. Ei auta kun luottaa prosessiin ja tehä niitä juttuja joista tullee huikee olo ;).

 

Edellä olevien kysymysten avulla mä pääsin hyvin sukeltamaan mun tyhjyyden tunteeseen. Sain koottua ajatuksia tulevasta ja siitä mitä kohti olen tai haluaisin olla menossa. Yksi etappi ja intensiivinen vaihe on saavutettu ja seuraava kutsuu. Tyhjä olo tuli varmasti just siitä, etten tiedä mikä seuraava vaihe on. Mitä haluan tehdä valmistumisen jälkeen, kuinkas opinnäytetyö, mistä sen teen, mikä projekti innostaa minua, kuinka saan kerättyä tarpeeksi rahaa haaveitani varten… laadilaadilaa. Pyörremyrsy täynnä kysymyksiä, muttei yhtään selkeää vastausta. Edellä olevat kysymykset auttoivat hahmottamaan juttuja jotka ovat mulle merkityksellisiä ja tärkeitä, ja joiden haluan siivittävän mun arkean nyt ja tulevaisuudessa. Siitä on hyvä pohja lähteä rakentamaan haaveita ja myöhemmin kenties sitä todellisuuttakin.

 

Haaveetko mahdottomia?

Koetko joskus ajatelleesi, että kaikki on mahdollista, mutta sen jälkeen törmänneesi tunteeseen, että mahdollista kenties muille, mutta minullekinko?

”Me elämme usein itseämme pienentäen, seurassa ja arjessa joka ei meitä sytytä, odottaen että elämä alkaisi kun olemme saavuttaneet tietyt vaiheet ja etapit.” (Sydän juttu, Anna Taipale)

Etappeja tulee kuitenkin yleensä lisää ja aika ei ole koskaan välttämättä täydellinen. Mä huomaan itsestäni monesti kyseisen ajatusmallin. Tsemppaan, sparraan ja rohkaisen muita, mutta sitten koen epävarmuutta uskoa itse samaan. Tässä oon kuitenkin kehittynyt viimeisen puolen vuoden aikana hurjasti. Oon joutunut uskomaan itseeni ja tekemiseeni ja saanut siihen hurjasti tsemppejä ja apuja meidän huikeelta tiimiltä. On siistiä huomata miten haasteet kasvattaa ja opettaa meille niin paljon. Valillä pitää olla rohkea ja ottaa hyppy kohti epämukavuutta. Siellä me opitaan, kasvetaan ja ennen kaikkea kehitytään ihmisinä.

”Rohkeus ei ole sitä ettei pelota. Rohkeus on sitä, että kykenee olemaan pelkojensa kanssa ja samalla kulkemaan siihen suuntaan joka kutsuu. Rakkautta voi olla myös sen myöntäminen, ettei ole vielä valmis. Silloin itseltään voi kysyä, mikä juuri nyt lisäisi turvan tunnettasi.” (Sydän juttu, Anna Taipale)

 

Joskus me valmistellaan itteämme kenties liian suuriin haasteisiin, ja petytään jos rohkeus ei oikealla hetkellä riitäkään. Siksi on tärkeää muistaa, että välillä tarvitaan kenties lisäaikaa ja hetki ei ole vain oikea. Jos perääntymisen tunne on vahva helpottuminen, on päätös varmasti oikea. Puolestaan jos tunne on epäilevä, inhottava, empivä tai kurja kehottaisin haastetta kohti menemistä. Silloin negatiivinen tunne perääntymisestä puhuu teon puolesta ja kertoo syvimmän tarpeen mennä juuri sitä  kohti. Näissä tunnelmissa kohti uutta ja jännittävää.

Kommentit
  • Emilia Taivainen

    Ihanan pohtiva essee ja sitä lukiessa todellakin huomas, että oot pompannu siihen itse täysillä mukaan. Oon 100% varma, että suunta kirkastuu tässä keväällä! <3

    12.1.2020
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close