Tampere
27 Nov, Friday
-1° C

Proakatemian esseepankki

Äidin pikkupoika lähti ulkomaille



Kirjoittanut: Arttu Myllys - tiimistä Value.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

On perjantai-ilta Budapestissa. Seison Tonavalla seilaavan jokilaivan VIP-kannella ykköset päällä ja ihailen parlamenttitalon jylhää valaistusta, samalla kun lämmin tuuli puhaltaa hellästi kasvoilleni. Vieressä joukko erimaalaisia startup -yrittäjiä naureskelee keskenään juoden olutta ja alakerrasta kuuluu diskon kumea pauke. Olo on melko utopistinen ja samalla hyvin euforinen. Avaan puhelimesta Instagramin ja alan kuvaamaan Instastoryyn videota sanoen ”On tää elämä aika laiffii. Kyllä tälläseen vois melki tottuakki”.

Olen koko aikaisemman viikon ollut todella epämukavuusalueella. Lähdin yksin Budapestiin osallistumaan siellä järjestettävään kaksipäiväiseen Startup Safary (kyllä, se kirjoitetaan Y:llä) seminaariin. Jännitystä, stressaamista, ahdistusta, pelkoa, pahoinvointia ja kaikkea siltä väliltä. Välillä jopa harkitsin jättäväni koko leikin kesken ja lähteväni kotiin, niin pahalta se välillä tuntui. Näin jälkeenpäin ajateltuna kyseinen reissu oli ikimuistoinen ja yksi elämäni parhaimmista valinnoista, mitä olen tehnyt.

Alkuviikko meni paikkoihin ja liiketoimintaympäristöön tutustuessa. Vaikka kolmatta kertaa vuoden sisään kyseisessä kaupungissa olinkin käymässä, löytyy silti paljon nähtävää ja koettavaa. Juttelin hostellin pitäjän kanssa hieman paikallisesta liiketoimintakulttuurista ja tarkastelin seminaarin eri paikkoja, joita oli kymmenkunta. Tapahtumassa siis käydään vierailemassa paikallisten startup -yritysten toimistoilla, joissa on myös luento tai workshop johonkin aiheeseen liittyen. Keskiviikkona kävin tapaamassa järjestävää organisaatiota ja yhteyshenkilöäni. Järjestävänä tahona oli Xlabs niminen startup kehitysorganisaatio, jonka toimitusjohtajan Peterin olin tavannut edellisellä reissullani Budapestissä, kun kävimme yritysvierailulla IseeQ nimisessä yhtiössä, jonka päällikkönä Peter myös toimi. Tästä sainkin idean lähteä mukaan vapaaehtoiseksi katsomaan, kuinka vastaavia isoja tapahtumia luodaan. Kävimme katsomassa yhteyshenkilöni Rebeccan kanssa työpisteen New work officella ja kävimme asiat läpi. Oli mukava saada kunnon kasvot henkilölle, jonka kanssa oli viestitellyt vain LinkedInissä. Homma alkoi pikkuhiljaa vaikuttaa varmemmalta. Seuraavana päivänä kävin osallistumassa itse ohjelmaan. Aamu alkoi luennolla lohkoketjuista ja jatkui, strategisella designilla, rahoittajien kanssa työskentelyn periaatteilla, SAP.io:n toimintaperiaatteilla, koodareiden rekrytoinnilla ja tuotestrategian alkeilla. Kaiken kaikkiaan mahtava päivä ja mukaan tarttui paljon uutta ja vanha tieto vahvistui. Perjantaina olikin sitten oma ”showtime” . Ympäripyöreä päivä toimistotiloja järjestellen ja soveltaen muuttuvaa ohjelmaa ja aikataulua. Oli mahtavaa. Illasta olikin after-partyjen vuoro ja siitä jo vähän mainitsinkin. Mahtavat kemut ja tuli käytyä lukuisia hyviä keskusteluja niin Suomalaisesta yrityskulttuurista, Proakatemiasta, kuin myös siitä, kuinka Suomen kieli on Unkarin sukukieli (emme löytäneen yhteneväisyyttä). Käyntikortit tekivät kauppaansa ja Suomeen palattua olenkin jo muutaman jatkoyhteydenoton saanut. Lauantaina vedettiin toimistolla koko homma kasaan ja iltapäivän vuorella vierailun päätteeksi onnistuin jalkanikin telomaan. Onneksi sunnuntaina pääsikin jo matkustamaan Suomeen.

Siinä oli lyhykäisyydessään tylsä matkapäiväkirjani. Mitä sieltä sitten jäi käteen? Seminaariaiheiden lisäksi tietenkin järjestämispuolta. Tapahtumassa oli käytössä Facebookin messengeriin asennettu botti, joka osasi kertoa sinulle ohjelmasi, mitä se sisälsi, sekä reittiohjeet paikanpäälle nykyisestä sijainnistasi. Aivan ehdoton ja kätevä lisä tapahtumaan, missä täytyy siirtyä erilaisiin paikkoihin. Tämän otin koppina, kun joskus jotain tapahtumaa lähden järjestämään. Toisena on viestintä. Viestintä, viestintä, viestintä. Omana työskentelypäivänä paikkaani ilmestyi jostain 3 ylimääräistä ohjelmanumeroa, joita ei alun perin oltu ilmoitettu. Kun paikassa oli useampi huone, oli tärkeää tietää, montako ihmistä oli tulossa ja mihinkäkin ohjelmaan, jotta pystyimme siirtämään ohjelman oikeaan tilaan. Onneksi tämä onnistui lippusovelluksen kautta, joka on myös yksi tärkeä työkalu tapahtumaa järjestettäessä. Yksi kuitenkin oli ylitse muiden jälleen kerran: positiivinen asiakaspalveluhenki. Monesti olen miettinyt, miksi tykkään promootiohommista, mutta sitten muistin aiheen Rickhard Wisemanin ”minuutissa muutokseen” -kirjasta, jossa puhuttiin fysikaalisista toiminnoista ja niiden vaikutuksesta psykologiaan. On todettu, että kun olet iloinen, niin hymyilet, mutta on myös todettu vastavuoroisesti, että jos hymyilet ”väkisin”, muuttuu mielialasi myös hetkessä iloisemmaksi. Promootio ja asiakaspalvelutilanteissa hymyilen jatkuvasti, joten siksi mieleni tulkitsee sen niin mukavaksi, vaikka saakin painaa hikihatussa, eikä istumaan ehdi koko päivänä.

Viimeisenä haluan tuoda esiin sen kaikista tärkeimmän opin. Mene epämukavuusalueelle. Lupaudu johonkin mahdollisimman nopeasti, jottet voi enää perua sitä, sillä epämukavuusalueelta saat ne parhaat kokemukset ja opit.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close