Olen huomannut, että elämä yrittää ohjata meitä kuuntelemaan omaa sisäistä ääntämme, tekemään itsemme kannalta oikeita päätöksiä. Elämä lähettää ensin pieniä merkkejä, jos olemme kulkemassa väärään suuntaan. Se yrittää lempeästi ohjailla oikeaan suuntaan. Jos emme suostu huomaamaan merkkejä, viesteistä tulee vähän äänekkäämpiä. Jos vain jatkamme viestien hiljentämistä ja pysymme haitallisella tiellä, yrittää elämä pysäyttää kovemmalla otteella. Toimimmeko itseämme vastaan vai olemmeko itsemme puolella? Löydämmekö kokemuksistamme riittävän hyvän syyn tehdä hyvinvointimme kannalta oikeita ratkaisuja?

Järkevää aikaiseksi – kaksi paljastavaa sanaa jäänteinä vanhasta minästä. Entisestä elämästä, jossa juoksin oravanpyörässä täyttäen ulkopuolelta omaksuttuja odotuksia, kun omia unelmia ei ollut. Muutos ei kysy, onko joku järkevää tai mitä saa aikaiseksi. Muutoksen on tarkoitus olla kestävää. Pikavoittoja ei ole ja sisällä tapahtunut muutos ei heti näy ulospäin.

Jos haluan rakentaa itseni näköistä elämää, pitää ensimmäisenä unohtaa sanat järkevä ja aikaiseksi. Ne ovat merkkejä suorittajan elämästä. Mielessäni on jokin ulkopuolelta omaksuttu määritelmä sille, mikä on järkevää. Onko kaikki muu sitten järjetöntä tai turhaa?

Olen löytänyt asioita, jotka tuovat minulle täydellisen vapauden tunteen, joita tekemällä en tunne pelkoa. Olen tuntenut olevani vapaampi kuin koskaan ennen. En tiennyt tällaista vapautta olevan olemassa. Olen löytänyt syyn olemassaololleni, tarkoituksen, miksi olen tänne syntynyt. Luovuuteni on alkanut kukoistaa ja saan uusia ideoita vähintään kymmenen päivässä. Niiden toteuttaminen vain ei tapahdu ihan kädenkäänteessä.

Olen rakentanut uusia arjen rutiineja ja uutta tapaa elää monen vuoden jälkeen. Olen ohjelmoinut aivojani hyväksymään, että luova ajattelu ja uuden ideointi vaatii tyhjää tilaa niin mielessä kuin kalenterissa. Tuntien ja tehtävien kirjaaminen puolen tunnin tarkkuudella ei olekaan enää tarpeellista. Olen opetellut elämään epävarmuuden kanssa ja hiljentämään pelkoa. Välillä olen valmis valloittamaan maailman, välillä taas pelosta jähmeänä kokovartalokipsissä. Mutta olen jatkuvasti enemmän jo rohkeuden puolella.
Olen oivaltanut, että vain kuuntelemalla intuitiotani ja sisäistä ääntäni löydän seuraavat askeleet eteenpäin. Tiedän itse parhaiten, mitä tarvitsee tehdä.

Haluan luoda maailmoja ja olen keksinyt, miten pystyn sen tekemään.