Tampere
04 Feb, Saturday
-8° C

Proakatemian esseepankki

Tuotteistamisesta



Kirjoittanut: Mikko Laaksonen - tiimistä Revena.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Asiantuntijapalveluiden tuotteistaminen

Asiantuntijapalveluiden tuotteistaminen on asiakkaalle tarjottavan palvelun suunnittelua, määrittämistä, kehittämistä ja tuottamista siten, että palvelun asiakashyödyt maksimoituvat ja asiantuntijan tulostavoitteet saavutetaan. Kirjassaan asiantuntijapalveluiden tuotteistaminen Jorma Sipilä kuvailee, kuinka tuotteistaminen voi olla eriasteista ja se voi edetä vaiheittain. Tuotteistamalla voidaan kehittää sisäisiä työ- ja toiminta menetelmiä ja asiakastilanteisiin voidaan kehittää palvelua nopeuttavia ja tehostavia apuvälineitä sekä menetelmiä. Varsinaisesta tuotteistuksesta on kuitenkin kyse vasta siinä kohtaa, kun palveluista koostetaan selkeitä palvelukokonaisuuksia ja / tai prosesseja, mitä voidaan tarjota asiakkaalle sellaisenaan. (Sipilä 1996, 12)

 

Hyvä asiantuntijapalveluiden tuotteistamisesimerkki on Les Mills -ohjelmat. Uusiseelantilaisen kuntosaliyrittäjän Les Millsin poika Philip Mills teki aikoinaan ryhmäliikunnan McDonald’sit. Hän opiskeli 80-luvulla USA:ssa ja sieltä palattuaan hän alkoi kehitellä aerobicista erilaisia kokeilutunteja perheensä muutamilla saleilla. Tunnit osoittautuivatkin hyvin äkkiä menestykseksi ja Mills päätti testata lanseeraamaansa bodypump-tuntia myös naapurimaassa Australiassa, ja hänen konseptinsa toimi sielläkin erinomaisesti. Sieltä Les Mills -ohjelmat lähtivät valloittamaan muuta maailmaa kansainvälisten agentuurien avulla ja nykyisin niitä tarjotaan yli kymmenellä tuhannella kuntosalilla ympäri maailmaa, ja tunneille osallistuu viikoittain noin neljä miljoonaa liikkujaa, 60 000 lisensoidun ohjaajan voimin. (Parantainen 2017, 30.)

 

Konseptissa siis yksinkertaisesti tarjotaan asiakkaille, eli kuntosaliyrittäjille helppoutta. Bodypump-konsepti tunnettuudellaan markkinoi itse itseään ja loppupään asiakkaan on helppo ymmärtää, mistä on kyse. Les Mills -ohjelmia suunnittelee valtava määrä liikunta-alan ammattilaisia, jotka valitsevat valmiiksi ohjelmiin musiikit, tekevät koreografiat ja testaavat palvelun toimivuuden asiakkailla sekä hoitavat uusien ohjelmien jakelun lisensoiduille ohjaajille ympäri maailman. Les Mills -ohjelmat tarjoavat siis helppoutta asiakkaille ja näin ollen heille jää aikaa ja rahaa kehittää omaa ydin liiketoimintaansa. (Parantainen 2007, 30)

 

Vaiheet 10 pisteen tuotteistukseen

Kirjassaan Tuotteistaminen Parantainen kuvailee, kuinka arvosteluasteikolla nollasta kymppiin jokainen palvelukonsepti on hänen mielestään ”jossain siinä välissä”. Asiantuntijayrityksen matkalla kohti kymmenen pisteen tuotteistusta on havaittavissa tiettyjä virstanpylväitä. (Parantainen 2007, 13-14)

 

Nämä virstanpylväät ovat:

  1. Hyväksi havaittujen toimintamallien monistaminen
  2. Palvelu saa nimen ja hinta alkaa hahmottua
  3. Palvelun hinta muuttuu kiinteäksi
  4. Palvelun sisältö on vakiintunut niin, että sen toimittamista voi alkaa opettaa muille
  5. Palvelu alkaa monistua yrityksen ulkopuolella
  6. Palvelu muuttuu jälleenmyytäväksi

 

Ensimmäiseksi asiantuntija alkaa monistaa hyväksi havaitsemiaan toimintamalleja. Projekteissa erottuu tehtäväkokonaisuuksia, jotka toistuvat miltei samoina projektista toiseen. (Parantainen 2007, 13-14)

 

Toisessa vaiheessa asiantuntijan palvelu saa nimen. Aluksi se voi olla vain sisäinen projektinimi. Samaan aikaan palvelun hinta alkaa myös hahmottua, mutta se vaihtelee vielä tapauskohtaisesti, sillä palvelun ollessa tietynlaisessa kokeilu- ja prototyyppivaiheessa, on asiantuntijalla myös suuri houkutus räätälöidä palvelua

 

Kolmannessa vaiheessa palvelun toimitussisältö vakiintuu jo siinä määrin, että myös palvelun hinta on rauhoitettu kiinteäksi. Tässä vaiheessa palvelun kysyntä on kerryttänyt jo niin vakaan kivijalan itselleen, että myyjä voi jo vastata kieltävästi asiakkaan tinkauksiin ja palveluformaatin räätälöintiin. (Parantainen 2007, 13- 14.)

 

Neljäs vaihe alkaa, kun palvelun sisältö on vakiintunut, ja asiantuntija voi alkaa opettamaan muita toimittamaan palvelua samanlaisena ilman, että konsepti muuttuu ja kärsii. Tämä on Parantaisen mukaan yksi ratkaisevista vaiheista matkalla kymmenen pisteen tuotteistamiseen, sillä mikäli osaaminen on tuotteistettavissa selkeään pakettiin ja pärjätään ilman alkuperäistä asiantuntijaa, alkaa palvelu tällöin vähitellen monistua. (Parantainen 2007, 13-14.)

 

Vaiheessa viisi palvelu alkaa monistua yrityksen ulkopuolella. Tähän vaiheeseen ei kukaan nouse ilman tietoista päätöstä. Palvelun eri vaiheet on nyt dokumentoitava mahdollisimman tarkasti, sillä tämä mahdollistaa sen, että palvelu on toistettavissa riippumatta siitä, onko palvelun alun perin kehittänyt asiantuntija enää käytettävissä. Tässä vaiheessa palvelu on hyvä jakaa moduuleihin, sillä näin voi muodostaa erilaisia palveluversioita eri asiakasryhmille hyödyntäen massaräätälöintiä. (Parantainen 2007, 13-14)

 

Kuudes ja viimeinen vaihe Parantaisen mukaan on, kun palvelu muuttuu jälleenmyytäväksi. Konsepti on edennyt siihen pisteeseen, että sitä ei ole enää järkevä toimittaa omin voimin. Palvelu on valmis lisensoitavaksi ja jaeltavaksi erilaisten kumppaniverkostojen kautta eteenpäin. Tässä vaiheessa itse palvelun kehittäjä jatkaa palvelukonseptin kehittämistä ja keskittyy toiminnassaan tuotteistamiseen, markkinointiin ja lisensointiin. (Parantainen 2007, 13-14)

 

Antti Apunen kertoo kirjassaan haastajasta hittipalveluksi, kuinka strategiavaiheessa tulee ottaa kantaa palvelusalkun sisältöön sekä yksittäisten palveluiden toimitustapaan. Tässä kohtaa prosessia on tarkoitus päättää, kuinka palvelet eri- kokoisia ja laajuudeltaan vaihtelevia ratkaisuja haluavia asiakkaita. Kyseiset valinnat tulevat tukemaan tulevaisuudessa päätöksen tekoa ja ohjaamaan työskentelyä, kun yksittäisiä palveluita aletaan tuotteistaa. (Apunen 2020, 68)

 

Palvelusalkkuun tulisi kuulua vain palveluita, jotka ovat aikanaan läpäisseet strategiaseulan. Salkussa tulee olla vain ne palvelut, joita kehitetään ja myydään aktiivisesti. Salkkuun ei saisi päätyä niin kutsuttuja ”zombie-tuotteita”, joiden tuotanto ei ole käynnistynyt kunnolla tai niiden tuoma tulos yritykselle on aikojen saatossa hiipunut. Palvelusalkun ryhmittelyä voi verrata ravintoloiden ruokalistaan. Huippuravintolat voivat tarjota tiukasti rajatun menun hyvin pienellä vaihtuvuudella, kun taas perus pizzerian listalta voi löytyä kymmeniä eri pizzoja siinä toivossa, että sieltä löytyisi jokin asiakasta kiinnostava vaihtoehto. Tuoteperheen valikoinnissa ja paketoinnissa onkin syytä olla tarkkana brändin laadun säilyttämisen näkökulmasta. Tuoteperheeseen voi kuulua erilaisia palveluita, joita yhdistelemällä ratkotaan asiakkaan erilaisia ongelmia. Lisäpalveluilla täydennetään listan perustarjontaa ja tämä myös avaa yrittäjälle ikkunan hyvä katteiseen lisälaskutukseen. (Apunen 2020, 68-69)

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close