Tampere
29 Mar, Friday
8° C

Proakatemian esseepankki

Esseiden kirjoittamisen vaikeus



Kirjoittanut: Noora Hyttinen - tiimistä Saawa.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Unfu*k yourself
Gary John Bishop
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Hei olen Noora, kolmannen vuoden tiimiyrittäjä Saawasta sekä Proakatemian toinen tämänhetkisistä apuvalmentajista. Haluan kirjoittaa tämän lyhyen esseen esseiden kirjoittamisesta ja kirjoittamisprosessin muuttumisesta Proakatemia ”urani” aikana. Idean aiheeseen sain pitäessäni kehityskeskustelun valmentajani Sotkun eli Vuennon Antin kanssa, ja nostaessani esille erilaisen tunteen esseiden kirjoittamista kohtaan. Sotku heitti kehityskeskustelussa idean tunteen ja ajatuksen sanoittamisesta esseen muotoon, ja sitä kautta itselleni luvan antamisesta tuleviin esseisiini. Tässä tämä siis on, minun pohdintani omasta kirjoittamisestani.

Pohja

Esseiden kirjoittaminen on ollut minulle koko Proakatemian aikana vaikeaa, sillä en ole osannut liittää lukemista sekä kirjoittamista osaksi arkeani ja oppimisprosessiani. Esseeaiheita ja aiheeseen liittyviä kirjoja löytyy mieleni kirjastosta, vaikka millä mitalla, mutta kirjoittamisen aloittaminen ja prosessin loppuun saattaminen sakkaa arjen tekemisessä. Esseisiin on kuitenkin aina saanut eri tavoin löydettyä motivaatiota, vaikka lopputulokset aina ovatkin olleet monen kirjavia ja taso vaihteleva.

Esseissä itselleni vaikeinta on asiatekstin kirjoittaminen, sillä nautin eniten kirjavan kielen käytöstä mm. kuvailuilla, mielikuvilla ja symboliikalla. Eniten päänvaivaa onkin siis aiheuttaneet akateemiset esseet, joissa tekstin toivottaisiin olevan asiapitoisempaa kuin omista kielenkannoistani siinä hetkessä irtoaisi. Samalla nostan kirjoittamisen vaatimukset korkealle, ottaessani suuren vastuun siitä kuinka hyvin sanomani tai asiani ymmärretään lukijan päässä.

Esseissä on siis aina ollut jonkinlainen kynnys, jonka yli pääsemisestä olen taistellut. Esseiden kirjoittamista sen sijaan aiemmin on helpottanut erilaiset roolit ja tehtävät, joissa olen tiimiyrittäjänä saanut Saawassa toimia. Esseissä pureskeltavia aiheita on löytynyt helpommin team leaderin asemassa, ja esseet ovat myös toisinaan ollut aputyökalu tiimin johtamiseen. Ne antavat tilaa sanoittaa omia kokemuksia ja havaintoja johtajan asemassa, ilman liiallista painetta. Esseen kirjoittamisen jälkeen aivoihin on yleensä vapautunut tilaa ajatella toista asiaa, tai päästä yli omaa mieltä painaneesta ilmiöstä.

Ajattelin samanlaisen tilanteen jatkuvan myös kevään ja kesän jälkeen elokuussa astuessani apuvalmentajan saappaisiin. Kirjoittaminen olisi jollain tapaa terapeuttista, sekä tapa purkaa omia havaintojaan paperille. Lisäksi pääsisin pureskelemaan ilmiöitä syvemmällä tasolla, sekä löytämään erilaisia syy-seuraus-suhteita suuremmassa mittakaavassa. Asiat eivät kuitenkaan olleet niin helppoja.

Muutos

Muutos, josta esseessäni kirjoitan, on kynnys. Kynnys, joka kasvoi mieleeni esseiden kirjoittamista kohtaan. Sen sijaan, että esseiden kirjoittaminen inspiroisi purkamaan omia huomioitaan ja oppejaan muille, ne ahdistavat ja luovat rimakauhua ajatusten sanallistamiselle. Muutoksessa on siis kyse siitä, kuinka luon mielessäni liian korkean riman asioiden ääneen sanomiselle. Mietin, voinko sanoa ajatuksestani ääneen. Mietin, millä tavalla voin muotoilla asian. Mietin, että ymmärtääkö joku minut väärin. Mietin, kritisoiko joku kirjoittamisen tasoani. Monia pohdintoja, jotka eivät tänä syksynä ainakaan ole helpottaneet kirjoittamisen aloittamista tai esseiden julkaisemista.

Koko tämä kynnys on syntynyt päähäni apuvalmentajan roolin myötä. Kuvittelen ihmisten lukevani esseitäni aiempaa aktiivisemmin tai erilaiset lukulasit silmillään kuin aiemmin. Todellisuudessa esseitä edes välttämättä lueta yhtään aiempaa enempää, saatikka kriittisemmin. Tällaisen mörön olen kuitenkin kirjoittamisen suhteen onnistunut itselleni mieleeni luomaan. Ja tässä esseessä ajatukseni on päästää möröstä irti.

Vapaus

Tässä viimeisessä kappaleessa haluan antaa itselleni virallisen luvan kirjoittaa sen suuremmin liikaa ajattelematta esseiden kirjoittamista lukijan näkökulmasta. Kirjoitan auki lupauksen itselleni tilan antamisesta ja vapaudesta kirjoittaa omin sanoin omat kokemukseni ja havaintoni. Ja tällä essee muotoon kirjoitetulla lupauksella, valtuutan myös itseni pitämään lupauksen irti päästää turhasta itsekritiikistä omia esseitäni kohtaan.  Näin ollen:

” Minä Noora Hyttinen lupaan, kirjoittaa jatkossa esseitä minua itseäni kiinnostavista aiheista ja ilmiöistä. Annan tilaa omalle ajattelulleni, sekä sen kirjoittamiselle esseiden muotoon. Voin tarkastella ympärilläni olevani asioita, havainnoita sekä ilmiöitä itse haluamallani tavalla, miettimättä lukijan tulkintaa asiasta. Annan näin ollen myös lukijalle tilaa, tarkastella omia tunteitaan ja ajatuksiaan esseideni parissa. Lisäksi uskallan haastaa itseäni avaamaan mieltäni uusille ajatuksille, sekä syventää oppiani erilaisten lähteiden parissa. Ennen kaikkea, uskallan päästää irti rimakauhusta ja yliajattelusta esseiden kirjoittamista kohtaan.” – Noora Hyttinen 5.11.2022

Loppuajatukset

Luin tämän esseen pohjalle Gary John Bishopin kirjan Unfu*k yourself – Lopeta Märehtiminen, aloita elämä, josta haluan jakaa teille sekä itselleni ajatuksen.

Kun ihminen elää, oppii ja kokee uutta, aivot muuttelevat sitä mukaa hermoratoja, jotka säätelevät ajattelua ja käyttäytymistä. Parasta tässä on se, että samoja hermoratoja voi muokata tietoisesti omilla ajatuksilla. Helpoin tapa muuttaa ajattelua on muovata sisäistä puhetta tietoisesti päättäväisemmäksi. Sellaiseksi, että se puhuttelee juuri sinua ja auttaa ottamaan elämäsi ohjat. (Bishop G.J. 2020.)

Haluan tämän esseen pohjalta rohkaista muita samanlaisten mörköjen kanssa taistelevia kirjoittajia antamaan itselleen lupa opetella vapaampaan kirjoittamiseen. Tärkeintä on aloittaa opettelu, jonka myötä mm. kirjoittamisessa voi tulla entistä paremmaksi.

Kuulin Saawan ja Fuseen yhteisessä pajassa loistavan vertauskuvan Ralphilta, Fuseen Business Leaderilta, lopputulokseen ja tekemiseen liittyen. Turhan usein sitä itse kukin alkaa synnyttämään valmista tervettä kanaa, sen sijaan että muistaisi ensin tulevan pienen munan, josta kasvaa lopulta terve kana. Aloitan siis esseitä kirjoittaessa jatkossa tekemään kananmunaa, sen sijaan että koitan saada heti aikaseksi täydellisen kanan.

 

Lähteet:

Bishop, G.J. 2020. Unfu*k yourself – Lopeta märehtiminen, aloita elämä. Helsinki. WSOY.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close