Olen vuosia ajatellut, että olisi hienoa alkaa lukemaan läpi maailman top-100 kirjalistaa. Tai kun nyt saisi edes yhden kirjan luettua niin sekin olisi jo hyvä. Oman taustani tuntevat tietävät, että kun huomasin teoksen nimeltä Zen ja moottoripyörän kunnossapito, tuli lukupäätöksestä lopulta todella helppo. Teos on Robert M. Pirsig:n klassikkoteos vuodelta 1974. Kyseessä on tarina keski-ikäisestä miehestä ja hänen pojastaan ​​Chrisistä, jotka lähtevät yhteiselle moottoripyörämatkalle tuttavapariskunnan kanssa. He matkustavat Minnesotasta Kaliforniaan, kulkevat pikkuteitä ja nukkuvat öitään motelleissa ja leirintäalueilla. Minä kertoja kuvailee, millaista on kuulla tuulen liikkuvan tasangoilla, nähdä lintuja nousevan tien varresta soista, ratsastaa rajussa myrskyssä ja hengittää raitista ilmaa vuorilta puurajan yläpuolella. Hän puhuu myös tapaamistaan ​​ihmisistä, kaupungeista, joissa he oleskelevat, sekä matkan aikana syntyneistä riidoista ja kaikista keskusteluista joita he matkan aikana käyvät. Kirja on niin kokonaisvaltainen teos elämän syvimmistä kysymyksistä, että ei ole mikään ihme, että kirja löytyy vielä vuosia myöhemminkin merkittävimpien teoksien joukosta.

Itse matkan etenemisen myötä mukaan tulee kertojan hyvinkin filosofisia pohdiskeluja, joiden kohdalla pitäisi lukijana ymmärtää hidastaa itse omaa vauhtiaan, niin kirjaa lukiessaan, kun yleisesti elämässä, että näkisit mikä sinulle on oikeasti tärkeää. Kirjassa tavallaan tuodaan hyvin konkreettisesti esiin se, että pitää lähteä kauaksi nähdäkseen lähelle. Johonkin, josta normaalielämä huolet eivät sinua tavoita.

Zen ja moottoripyörän kunnossapito on kirja, joka kannattaa lukea, kun olet omalla matkallasi maailman ääriin, tai kun olet oman elämäsi tienristeyksessä ja et oikein tiedä minne olet menossa. Vaikkakin kirja on helppolukuinen, se ei suinkaan ole helposti ymmärrettävä. Muutaman kohdan on joutunut lukemaan uudestaan, jotta sen syvimpään pääsee kiinni. Teos on omalla tavallaan niin yksinkertainen, että se on inspiroiva. Yksinkertaiset asiat ovat kauniita.

Zen painottaa vahvasti meditaatiota, oman buddhaluonnon havaitsemista ja omakohtaisen tietämyksen kehittämistä, jotta sitä voidaan käyttää hyväksi arkielämässä. Koska zenille on hyvin keskeistä mahajanan bodhisattva-ihanne, on oman harjoituksen perimmäisenä tarkoituksena kyetä auttamaan muita. Zen-harjoituksessa oleellista on asettaa oppilaan omasta harjoituksesta tuleva ymmärrys kirjoitettuja opetuksia merkittävämmäksi.

(Wikipedia)

Mikä otsikko sitten liittyy mihinkään? Zen on yksi buddhalaisuuden muoto, joka ei katso kohti suurta valaistumista tai hurmioitumista, vaan sitä, että sielu kasvaa osallistumalla aktiivisesti elämään sellaisena kuin se on. Tässä tapauksessa kertojan moottoripyörän huolto, tai sen puute ilmaisee jännittävällä tavalla hänen ymmärrystään elämän lähestymisestä.

Valtaosa kirjasta käytävistä teemoista keskittyy melko yllättävään aiheeseen, laatuun. Laatua ja laadukkaita asioita on jatkuvasti ympärillämme. Ajattelemme monesti laatua tuotteen tai ihmisen mittana ja koemme oikeudeksemme arvioida sitä, että milloin jokin on laadukasta tai ei. Kertoja kuvaa, että kuinka hän vei moottoripyöränsä korjaamolle ja luovutti sen siellä vastentahtoisesti selvästi nuorten korjaajien käsiin, siitä huolimatta, että hänelle oli tullut tunne siitä, että hänen pitäisi opetella itse korjaamaan oma moottoripyöränsä.Kuten hän arvasi koneen korjaamisen sijaan, he rikkoivat sen ja hän oppii kerrasta läksynsä. Vastedes hän huoltaisi itse oman pyöränsä.

Laatua voi olla todella vaikeata määritellä, sillä sen voi tuntea, astia ja nähdä missä tahansa. Laatu on monesti kaikki kaikessa: ero jonkun, joka välittää ja jonkun, joka ei välitä välillä. Mistä sinä välität? Kuvittele, että olet vihainen tai epämotivoitunut, etkä pysty tässä tapauksessa saattamaan rakennusprojektia loppuun, tai onnistu löytämään sitä vikaa mistä kaikki johtuu, mutta jos asetat kärsivällisesti mielesi kasaan ja lähdet perkaamaan mahdollisia ongelmia, on ratkaisun avaimet lähempänä kuin koskaan aikaisemmin.

Vaikka kirja sisältääkin monia kohtauksia epätoivon, väsymyksen tai ikävystymisen partaalta,  se on muilla tavoin hyvin mieltäkohottavaa. Matkallaan länteen kohti Kaliforniaa, he jättävät taakseen hitaamman Amerikan, jossa ihmiset heiluttavat ja heillä on aikaa jutella. Eräällä tavalla sen rennomman Amerikan. Pidemmälle matkatessaan he alkavat nähdä egovetoisia ihmisiä, jotka jurnuttavat maailman menossa mukana synkillä kasvoilla. Tämä Amerikka, jossa on loistavia monikaistaisia  valtateitä, tv ja julkkikset, saavat ihmiset tuntemaan, että tärkeät asiat tapahtuvat muualla. Vaikkakin teos ei suoraan perustu kenenkään elettyyn elämään, onkin syytä kysyä, että olemmeko liian kiireisiä elämään unelmaamme, joka ei koskaan muutu todeksi, kun juoksemme jatkuvasti sen perässä? Kyseessä ei kuitenkaan ole enää mikään uusi kirja, joten onko ihmiset menneet jälleen kerran perse edellä puuhun?

Lähteet

https://fi.wikipedia.org/wiki/Zen