Tampere
29 Mar, Friday
2° C

Proakatemian esseepankki

Tiimioppimista joukkueurheilun kautta



Kirjoittanut: Jarkko Suojanen - tiimistä Revena.

Esseen tyyppi: Akateeminen essee / 3 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Vihdoinkin maanantai!
Valmentajan elämän sääntökirja
Minä Zlatan Ibrahimovic
Petter Stordalen
Jose Mourinho
Dadid Lagercrantz
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

TIIMIOPPIMISTA JOUKKUEURHEILUN KAUTTA 

 

Tämän soluesseen on kirjoittanut Jarkko ja Annika, Revenasta. Soluesseessä käsitellään aihetta tiimitoiminta joukkueurheilussaEsseetä kirjoittaessamme reflektoimme omia tiimikokemuksia joukkueurheilun parissa sekä käytämme apuna aiheeseen soveltuvaa kirjallisuutta ja dokumenttia nimeltä Valmentajan elämän sääntökirja 

Urheilumaailmassa onnistunut valmennuskulttuuri ja joukkueen ryhmädynamiikka ovat ratkaisevia tekijöitä menestymiselle. Sama teoria pätee myös liike-elämään – menestymisen olennaisia osia ovat hyvä johtajuus yhdistettynä toimivaan työyhteisöön. Tiimityöskentely on merkittävässä roolissa ja siksi onkin tärkeää, että samalla tavoin kuin yksilöitä kehitetään, niin myös tiimin toimintaan panostetaan. Millaisista palasista joukkueet rakennetaan? Miten hyvä joukkue toimii? Miten erilaiset yksilölliset persoonat ja taidot on mahdollista yhdistää toimivaksi tiimiksi? Miten urheilujoukkueita johdetaan? Tässä esseessä lähdemme pohtimaan näitä kysymyksiä esimerkkien ja aiheeseen soveltuvan kirjallisuuden kautta.   

 

VALMENNUSKULTTUURI 

Joukkueurheilussa ja etenkin kilpaurheilussa puhutaan usein menestymisestä ja siitä, että mikä on mahdollistanut huippujoukkueen menestyksen. Menestymiseen vaikuttaa aina joukkueen toiminnan lisäksi valmennustiimi. Kysymys kuuluukin; mikä on valmentajien rooli menestystarinan saavuttamisessaValmentajat ovat tärkeä osa joukkuetta ja heidät mielletään usein joukkueen leadereiksiValmentajien tavoite on saada yksilöt toimimaan yhdessä, hyödyntäen käytettävissä olevia resursseja, eli yksilöiden ominaisuuksia ja persoonia. Valmentaja laatii strategioita ja tekee päätöksiä joukkueen toimintaan liittyen.  

José Mourinho on valmentaja, joka on voittanut 20 jalkapallomestaruutta EuroopassaHän kasasi FC Porton joukkueen pelaajien intohimon ja psykologisten perusteiden pohjalta. Hän ei hankkinut joukkueeseen supertähtiä, jotka olivat voittaneet jo kaiken. Joukkue ei ollut paperilla taidollisesti paras, mutta heillä oli yhteinen tavoite ja se oli ylivertainen halu menestyä. Tavoite saavutettaisiin yhteisöllisyydellä, tiimityöskentelyllä ja hyvällä johtamisella. Kilpailu pelaajien välillä lisäsi myös motivaatiota ja tuntemusta, että kuuluu joukkueeseen. Mourinhon ajatus oli, ettei pelaajia opeteta pelaamaan vaan heitä opetetaan, miten kyseisessä joukkueessa pelataan. Älä valmenna pelaajaa – valmenna joukkuetta. Hänelle joukkue on konseptina yksi upeimmista asioista. Mourinho on todella tunnettu psykologisesta valmennustyylistään ja tavasta saada eri joukkueet ja sitä kautta eri pelaajat muovautumaan yhdeksi joukkueeksi. Hän oli jalkapallomaailmassa tämän ajattelun edelläkävijöitä ja siitä kertookin 2000 luvun alun menestys. Nykyisin lähes jokaisen joukkueen valmentaja on moderni “keittiöpsykologi” joka pyrkii saamaan jokaisesta yksilöstä kaiken irti. Johtamiskulttuuri niin yritysmaailmassa kuin urheilumaailmassa on kokenut täydellisen muutoksen vuosikymmenten takaiseen tyyliin. Siinä missä entinen johtaja ansaitsi kunnioituksen ja luottamuksen auktoriteetilla, saa sen nykyinen valmentaja ammattitaidolla, osaamisella ja ihmistuntemuksella. Nykypäivän valmentajat ovat todella ammattitaitoisia ihmisten kanssa ja voisi jopa sanoa, että psyykkinen ja sosiaalinen valmennus ovat suuremmassa roolissa kuin fyysinen valmentaminen. 

 

JOUKKUEPELAAMINEN 

Joukkueurheilussa yhteen hiileen puhaltaminen ja saman tavoitteen eteen töiden tekeminen ovat keskeisiä elementtejä ja läsnä jokapäiväisessä tekemisessä. Joukkueessa ajatellaan aina meitä, yksilöiden sijaan. Joukkueessa on x määrä erilaisia yksilöitä, joista pyritään saamaan mahdollisimman tehokas ja toimiva yhteisö. Lopullinen suoritus muodostuu yksilöiden henkilökohtaisista taidoista ja niiden yhdistämisestä yhdeksi kokonaisuudeksi. Joukkueen jäsenien pitää pystyä toimimaan itsekkäästi, mutta samalla osana suurempaa yhteisöä niin, että kokonaisuus voittaa. On olemassa joukkueita, jossa pelaajat pelaavat ja on olemassa joukkue, joka pelaa. Kumpi on parempi vaihtoehto? 

Stordalen P. (2021) mukaan tiimi kasataan erilaisista persoonista. Joillakin on poikkeuksellisia kykyä, toisella on vahvuuksia, jotka täydentävät toisen henkilön heikkouksia ja yhdellä on erinomainen tapa lähestyä ongelmia. Joku tiimin jäsenistä on luontainen esimerkin näyttäjä, toiselta se vaatii rohkeutta ja kolmas suosii peesaamista. Esimerkin näyttämistä voi kutsua myös johtajuudeksi, joukkueurheilussa tästä roolista puhutaan usein kapteeni tai muuten merkittävässä roolissa olevaa pelaajaa. Kapteeni on joukkueessa pelaajien ja valmentajien välinen “yhteyshenkilö”Onkin usein selvää, että monet kapteenit jatkavat uransa jälkeen valmentajiksi kuten Zidenine Zidane (Real Madrid)Muutenkin merkittävässä roolissa joukkueissa olleita pelaajia halutaan myös nykyisin valmentamaan. Esimerkiksi Pep Guardiola (Man.City) ja Diego Simeone (Atl. Madrid) 

Joukkueurheilussa on erityisen tärkeää se, että ihmiset saadaan toimimaan yhteisen tavoitteen eteen. Kirjassa Minä Zlatan Ibrahimovic, 2011, kerrotaan Zlatanin joukkueesta ja siitä, miten hän nuoruusvuosinaan oppi, että erilaisuus on rikkaus ja se usein myös mahdollistaa parhaan toimivuuden. Ibrahimovicin juniorijoukkue Malmö FC koostui todella eri taustaisista pelaajista. Hänen omat sukujuurensa ovat JugoslaviastaOli pelaajia, jotka ovat tulleet sotaa karkuun Lähi-Idästä. Joukkueessa oli paljon myös ruotsalaisia ja niin edelleen. Jokainen joukkueessa edusti näin ollen omaa kulttuuriaan ja toimintamallejaan. Hän kokeekin, että se oli se, miksi juniorijoukkueessa oli niin kivaa pelata ja miksi se toimi niin hyvin yhteenNykyisin Ibrahimovic on edustanut lähes kymmentä ammattilaisjoukkuetta yli kuudessa eri maassa ja tämä on mahdollistanut sen, että hänestä on tullut ihmistuntija ja sitä kautta oman joukkueensa kapteeni (Ruotsin mj). Hän on oppinut tulemaan toimeen jokaisen kanssa, vaikka ei olisi välittänytkään heistä. 

 

OMA ROOLI JOUKKUEESSA 

Annika 

Urheilutausta jääkiekosta, jalkapallosta ja tenniksestä, joista jalkapallo on ollut merkittävimmässä roolissa. Oman urheilutausta myötä olen päässyt osaksi tiimityöskentelyä jo hyvin varhaisessa elämänvaiheessa. Koen, että minun on helppo toimia urheilujoukkueessa ja urheilun kautta olen saanut kokea olevani osa yhteisöä. Urheilukentät ovat ehdottomasti mukavuusaluettani. Joukkueurheilun kautta olen oppinut ottamaan vastuuta ja olemaan periksiantamaton.  

Urheilu yhdistää ihmisiä maailmanlaajuisesti – lähdin 15-vuotiaana Amerikkaan opiskelemaan yksityiskouluun ja pelaamaan jalkapalloa. En juurikaan puhunut englantia ja olin kirjaimellisesti hukassa koulun kampuksella. Ensimmäiset futistreenit olivat jo toisena päivänä saapumiseni jälkeen. Futistreeneissä koin heti, että olen osa jotain suurempaa yhteisöä ja meillä oli joukkueen kesken yhteinen kieli – kieli, jota kutsuttiin nimeltä jalkapallo. Siihen ei tarvittu yhteistä puhuttua kieltä, eikä tuntikausia kestävää tutustumista toisiimme. Joukkueurheilu oli avain siihen, että pääsin osaksi yhteisöä vieraassa maassa ja vieraassa kulttuurissa.  

Urheilujoukkueen jäsenenä olen tunnollinen, hoidan oman tonttini, autan kaveria. Olen myös kunnianhimoinen ja saatan välillä sanoa asiat tiukasti ja jämäkästi. Haluan itse menestyä, mutta haluan myös joukkuekaverini menestyvän. Olen iloinen, kun toinen onnistuu ja juhlin myös omia onnistumisiani.  Kehun muita ja otan itse kritiikkiä vastaan, välillä saatan olla jääräpää.  

Suurimmat opit ja kopit omasta joukkueurheilutaustasta: 

  • Kritiikin vastaanottaminen  
  • Joukkueen paras menee yksilösuorituksen edelle 
  • Periksiantamaton motivaatio ja sisu 
  • Johtamistaidot 
  • Fyysinen kunto  
  • Joukkuetyöskentelytaidot  
  • Elämäntapa ja ystävyyssuhteet 

Jarkko  

Urheilutausta itselläni on lähtenyt liikkeelle vuonna 2003, kun vanhempani veivät minut naperofutikseen, ikää oli tuolloin neljä vuotta. Sieltä se alkuinnostus tätä potkupalloa kohtaan alkoi. Harjoittelin paljon, kehityin ja minusta tuli koko ajan parempi pelaaja. Kuitenkaan silloin nuorena ei vielä ymmärtänyt sitä, että tiimitoiminta ja sen toimivuus ovat oikeasti tavoiteltu asia, ei niinkään itsestään selvyys kuin luulin. Kuitenkin se, että harjoituksissa oppi koko ajan tuntemaan omia joukkuelaisia mahdollisti sen kehityksen, että rupesimme pikkuhiljaa pelaamaan joukkueena emmekä niinkään yksilöinä. Tähän se vanha sanonta myös käy hyvin, että joukkue on niin huono kuin sen huonoin pelaaja. Kävin myös hakemassa yksilöurheilukokemusta yleisurheilun ja uinnin puolelta, mutta niistä puuttui se jokin eli tiimityöskentely. 

Minulle on aina ollut luonnollista toimia ihmisten kanssa ja olenkin sen jo nuorena huomannut, että yksin ei voi voittaa, ei edes yksilöurheilulajissa. Siihen tarvitaan aina toimiva joukkue ja valmennustiimi, sekä muitakin henkilöitä, jotka kannustavat sinua eteenpäin. Lisäksi oma motivaatio ja halu kehittyä ja oppia pitää olla tapissa, jotta voi saavuttaa tuloksia. 

Oli vuosi 2012 ja olin juuri täyttänyt 13-vuotta, kun vuotta vanhemman joukkueen valmentaja tuli kysymään, että haluanko siirtyä pelaamaan heidän kanssaan. Aluksi minua jännitti ja mietin, että eihän siellä ole edes ketään tuttuja. Osaavatko muut pelata tai osaanko minä edes pelata? Jännityksestä selvinneenä otin paikan vastaan ja ei aikaakaan, kun ihmiset olivat jo minulle tuttuja kavereita, valmentajat olivat mukavia ja joukkuepeli kulki. Kuten Annika ja Ibrahimovic mainitsivat, ei siihen tarvita yhteistä kieltä se kieli on jalkapallo. 

Jatkoin tässä joukkueessa omaa “uraani” ja kahden vuoden päästä joukkueeseen siirtymästä tuli samainen valmentaja kysymään uuden kysymyksen. Haluaisitko olla tämän joukkueen kapteeni, minä sekä joukkueemme pelaajat haluaisimme sitä. Se oli 14-vuotiaalle Jarkolle iso paikka. Astua saappaisiin, josta ei ollut mitään hajua. Kävellä pelaajien etummaisena riviin ennen peliä, pitää motivaatio ja tsemppipuheita pelin aikana ja jälkeen, opetella johtamaan ihmisiä esimerkillä ja taidolla. Tätä polkua jatkui seuraavat viisi vuotta, aikaa, jolloin toimin kapteenina samassa joukkueessa, samojen ihmisten kanssa. Voinkin näin jälkikäteen sanoa, että se oli siistiä. Paras muisto tältä ajalta on alueliigan voitto ja sitä kautta lupa nostaa palkinto taivaille. Palkinto siitä, että olimme onnistuneet joukkueena luomaan jotain sellaista mihin kukaan ei olisi päässyt yksilönä ikinä. Jalkapallo on aina ollut minulle rakas harrastus, elämäntapa sekä tiimityöskentelyn esimerkki. Suurimmat oppini ihmisenä saavutin ajalla, jolloin toimin kapteenina. Tässä niistä muutama esimerkki. 

  • Johtaminen 
  • Esimerkkinä toimiminen 
  • Joukkuepelaaminen 
  • Yhteishenki ja kuuluminen yhteisöön 
  • Motivaatio ja halu kehittyä 
  • Kaverit ja ystävyyssuhteet 

 

TIIMITYÖSKENTLEYTAITOJEN TUOMINEN PELIKENTILTÄ PROAKATEMIALLE 

Uskomme, että molemmilla meillä on tietoa ja taitoa siitä, kuinka tiimin tulisi työskennellä ja olemmekin sitä kautta hyviä havainnoimaan tiimissä tapahtuvia asioita. Samoja ihmistenvälisiä kommunikaatioongelmia oli havaittavissa jalkapallossa kuin on myös Proakatemialla ja meidänkin tiimissämme. Tietenkään kaikkien ei tarvitse olla kavereita keskenään, mutta ihmissuhteiden toimimattomuus ei saisi vaikuttaa koko porukan yhteishenkeen. Tämän havainnoiminen on varmasti taito, jossa meistä on hyötyä tiimille. Myöskin esimerkillä johtaminen on kummallekin tuttua ja siksi varmasti olemmekin aktiivisia tiimissä ja yhteisössä. Tämä varmasti saa aikaan sen, että muidenkin toiminta aktivoituu tiimissämme. Onkin selvää, että olemme luontaisia johtamaan projekteja tai jotain tavoitteellista toimintaa, ei välttämättä ihmisiä. Se miksi emme välttämättä ole parhaita ihmisjohtajia johtuu siitä, että meillä kummallakin on vahva halu pärjätä ja voittaa, joka saattaa näkyä muille ihmisille negatiivisena toimintana. Palo omaan juttuun missä kokee olevansa hyvä, on niin suuri, että muut saattavat jäädä jalkoihin. Joukkueurheilussa kaikilla on sama tavoite ja joukkueeseen hakeudutaan lähtökohtaisesti samoista syistä; palava halu treenata tiettyä lajia ja menestyä siinä – olla vastustajaa parempi tekemällä mahdollisimman monta maalia. Tavoitteiden asettaminen on joukkueessa ole ollut ikinä haastavaa. Toisinaan taas Proakatemialle saapuu porukkaa monista eri taustoista ja tavoitteet saattavat olla erilaisia; toinen haluaa perustaa menestyvän yrityksen, toinen haluaa oppia mahdollisimman paljon tiimijohtamisesta ja kolmas haluaa olla markkinoinnin ammattilainenTiimiytyminen ja yhteisten tavoitteiden asettaminen on omien kokemuksien mukaan monimutkaisempi prosessi verrattuna urheilujoukkueen tavoitteen asettamiseen. Tiimiytymiseen ja tavoitteiden asettamiseen tarvitaan erilaisia työkaluja ja metodeja, joista hyvä esimerkki on pajoissa käydyt dialogit.  

Erilaisia tiimejä on lukemattomia, ja kaikkia näitä yhdistää se, että ihmiset tekevät tiimin tuloksen.  

 

LÄHTEET  

Stordalen, P. 2021. Vihdoinkin maanantai. Kustannusosakeyhtiö Otava.  

José Mourinho. 2020. Valmentajan elämän sääntökirja.  

Lagercrantz D. 2021. Minä Zlatan Ibrahimovic. WSOY 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close