Tampere
12 May, Wednesday
25° C

Proakatemian esseepankki

Olisipa lupa epäonnistua



Kirjoittanut: Arttu Asunta - tiimistä Apaja.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
How to Have a Happy Hustle
Bec Evans
Esseen arvioitu lukuaika on 4 minuuttia.

Tein vihdoista viimein aidon Belbinin tiimiroolitestin ja sen tuloksista intoutuneena lähdin lukemaan Bec Evansin kirjaa How to Have a Happy Hustle (2019). Belbin antoi saman tuloksen kuin aiemmin tehty testi; olen siis yhä kasvi. Kasvi (Plant) on tyyppi, joka on luova, mielikuvituksellinen, ja vapaasti ajatteleva. Kasvi luo ideoita ja ratkaisee vaikeita ongelmia. Hyväksyttynä heikkoutena pidetään, että kavi jättää sattumanvaraiset seikat huomiotta. Kasvi keskittynyt liikaa muuhun, jotta kykenisi tehokkaaseen kommunikointiin. Koen olevani hyvä kommunkoija, mutta muutoin tuntuvat nämä ominaisuudet pitävänsä aika hyvin paikkansa. Evans käsittelee kirjassaan sen nimen mukaisesti sivubisneksiä, innovatiivisuutta, validointia sekä start-up mentaliteettia, epäonnistumista ja sen käsittelyä. Tässä esseessä käyn läpi kyseisiä aiheita ja peilaan niitä omaan tekemiseeni ja yrittäjyyden matkaani.

Ongelmia on kaikkialla

Evans kertoo, että hyvien ideoiden löytämiseksi meistä pitäisi tulla ongelmien etsijöitä. Turhauttavien arjen askareiden analysoiminen pitkin päivää; työmatkat, etätyöt, kaupassa käynti, sohvatyynyjen epämukavuus, siis ihan mitä vain. Kaikista asioista löytyy jotain parannettavaa, mutta kuinka paljon ja mikä on ongelman ratkaisun hyöty, ovat asioita, jotka on syytä pitää visusti mielessä. Kaikki ongelmat eivät kuitenkaan ole ihan tasavertaisesti mitattavia. Eräs ystäväni pitää kirjaa kaikista ongelmista, joita kohtaa arjessaan ja yksi vihon sivu on omistettu näiden ratkaisuideoille. Mistä sitten tietää, mihin ongelmaan oikeasti keskittyä, panostaa ja antaa omaa aikaansa? Tykkään pohtia ongelmia ja ratkaisuja niihin ihan arkielämässäkin, mutta yleensä ne jäävät nimenomaan sellaiselle “miksei kukaan muu tee tälle mitään” -tasolle. Pitäisikö sitä sitten itse lähteä hommiin?

“Oikean” ongelman valinta on Evansin mukaan samaan aikaan systemaattista ja intuitiivista. Ongelmia tarkasteltaessa, tulisi ensin pohtia, millaiset resurssit itsellä on, riittääkö oma tietotaito, minkä kokoinen markkina kyseisellä ongelmalla on, tarvitseeko se isoa alkupääomaa lähteäkseen pyörimään ja niin edelleen. Evans kuitenkin väittää, että suurin ja tärkein tekijä on intuitio; jos ongelma ja sen ratkaiseminen innostaa, just go for it!

Kun ongelma johon lähdetään keskittymään on saatu päätettyä, kirjoitetaan ongelmasta tiivistys. Vähän kuin business model canvas. Summataan yhteen ongelman ydin, keihin tai mihin se vaikuttaa ja muotoillaan asia niin tarkasti kuin pystytään. Mitä tarkempi kuvaus, sitä paremman käsityksen ongelman ratkaisusta saadaan tulevia toimintoja varten.

Tarpeiden ja välietappien selvitys (validointi)

Kaikki me olemme kysyneet projektiemme lomassa ja aikana kavereilta ja tutuilta, olisiko tämä sinusta hyvä idea? Vastaus tuppaa olemaan hyvän tahdon eleenä useimmiten simppeli ”kyllähän tuo hyvältä vaikuttaa!” Parhaita kysymyksiä tällaisissa validointi tilanteissa ovat avoimet kysymykset. Potentiaaliselle asiakkaalle tai testiryhmälle tulisi antaa vapaus kirjoittaa tai kertoa asiat omin sanoin, jotta kaikki mahdolliset yksityiskohdat ja tarpeet saataisiin kaivettua esille. Pelkät kyllä / ei vastaukset eivät kerro juuri mitään. Useissa tilanteissa vastaus “Ei” voi todellisuudessa tarkoittaa jonkin pienen nyanssin puutetta, joka muutettaessa olisikin tuonut vastauksen ”kyllä”. Vääristynyt validointidata voi pilata paitsi motivaation jatkaa, myös ajaa keksintöä täysin väärään suuntaan. Ihan näin mustavalkoista kaikki ei tietenkään ole ja alkutilanteissa simppelit kysymykset ovat valttia ajan ja rahan säästämiseksi. En tiedä, mutta voisin kuvitella että sanonta ”asiakas on aina oikeassa” juontaa juurensa juuri tästä. Asiakkaan tarpeet kun ovat kaiken bisneksen ydin, eikä asiakkaan tarpeiden kanssa juurikaan voi lähteä kiistelemään.

Nyt kun on saatu asiakkailta hyvää tietoa ja dataa siitä, että he haluaisivat kahvia kotiinkuljetuksella, voidaan lähteä pohtimaan käytännön asioita. Miten kahvi saadaan toimitettua asiakkaille siten, että se olisi vielä lämmintä perille saavuttuaan? Pitäisikö käyttää jotakin lähettipalvelua vai toimitetaanko kahvit itse? Onko jollain suuremmalla yrityksellä mahdollisuus keikauttaa koko kahvikotiinkuljetus-markkina itselleen, koska rahaa on huomattavasti enemmän kuin sinulla? Monia asioita tulee pohdittua, joita ei ehkä alkuvaiheessa tule edes ajatelleeksi. Sparrailu, ystävät ja läheiset ovat tärkeitä apuja erilaisten aspektien pohtimiseen ja esille tuomiseen. Joissain tilanteissa kun on tarpeeksi tutkittu edellämainittuja kohtia, päädytään tilanteeseen “kill your darlings”. Tämäkään ei itsessään ole näin mustavalkoista. Kill your darlings -vaiheessa ei tarvitse heittää koko idea roskiin, se voi myös radikaalisti muokata jo olemassa olevaa ajatusta, jonka pohjalta lähdetään jälleen kehittämään uudenlaista konseptia. Kill your darlings on kuitenkin äärimmäisen hyödyllinen ja arvokas taito, sillä omille ideoille sokeutuminen on usein yksi yrittäjien suurimpia ongelmia. Otetaan tähän muokattu sanonta; “Yrittäjä on terve kun se yrittää, mutta konkurssissa jos se yrittää liikaa”. Viittaan tuolla ehkä yrittäjän omaan hyvinvointiin sekä juuri edellä mainittuun omaan ideaan rakastumiseen, joka lopulta voi ajaa koko yrityksen rahavirran heikoille jäille. Näin kasvin roolissa on tullut murhattua idea jos toinenkin, useimmiten tosin jo melko varhaisessa vaiheessa, jolloin mielipaha ei ole ollut niin valtaisa.

Prototyyppi ja MVP

Sanotaan, että epäonnistumisista on selvitty ja hommat alkavat näyttää taas valoisilta. On aika alkaa rakentaa prototyyppiä ja MVP:tä (MVP = Most Viable Product). MVP:n ja protyypin erona on se, että MVP:n täytyy oikeasti toimia tai olla käytettävissä. Prototyyppi voi olla hahmotelma tai luonnos paperilla, kumista ja teipistä rakennettu kyhäelmä, jolla vain demonstroidaan, mistä tuotteessa tai ideassa on kyse. MVP on raakileversio toimivasta tuotteesta, jota käytettäessä saadaan validia dataa siitä, mitä kaikkea tulee parantaa ja ottaa huomioon seuraava versiota kehitettäessä. MVP:tä tulisi osata tarjota oikealle kohderyhmälle, jotta tuotteen todellinen potentiaali saadaan selville. No to racism; älä anna miesten partavaahtoa testiin 90 vuotiaalle eläkeläisrouvalle.

Kun oikea kohderyhmä on saatu selville, on seuraava steppi saada nämä kiinnostuneet asiakkaat laittamaan rahaa likoon. Tarjoa palveluita ensin vaikka ilmaiseksi, pyydä sitten lisämaksua vaikkapa uudesta lisäosasta. Kun homma näyttää toimivan, oikea hinta tiskiin alusta pitäen ja bisnes rullaamaan. Kun käyttäjät ovat oikeasti innoissaan tuotteestasi, ovat he siitä myös valmiita maksamaan, luonnollisesti.

Epäonnistuminen

Joskus tulee kuitenkin tilanteita eteen, joissa mikään ei tunnu onnistuvan, vaikka kuinka yrittää ja kokeilee. Tällaisissa tilanteissa paras ratkaisu on yksinkertaisesti lopettaa toiminta. Ratkaisu ei totisesti ole helppo, mutta sitäkin rohkeampi ja arvokkaampi. Suomessa konkurssia tai yritystoiminnan loppumista katsotaan ihan väärällä tavalla kuin vaikkapa rapakon takana. Siellä joudut tekemään useamman konkurssin, enne kuin sinut hyväksytään oikeana yrittäjänä vaikkapa Piilaakson piireihin. Karrikoitua, mutta jotakuinkin noin. Lupa epäonnistua mahdollistaa onnistumiset.

Evansin mukaan epäonnistuminen on niin tärkeä juttu, että NASAN Singularity Universityn oppilaat saavat ensimmäisellä opintoviikollaan tehtäväkseen epäonnistua kaikessa mahdollisessa. Tuntuisi ihan äärettömän vapauttavalta, jos olisi ns. “lupa” epäonnistua. Voisi sanoa mokaillessaan, että “mä teen tässä vaan koulutehtävää.” Tällainen ilmapiiri olisi enemmän kuin tervetullut ainakin omasta mielestäni myös tänne suomalaiseen kulttuuriin. Ihmiset, jotka ovat tottuneita (voiko noin edes sanoa) epäonnistumaan, ovat niitä jotka nousevat nopeiten takaisin jaloilleen. He eivät ota epäonnistumista henkilökohtaisesti, mitä itse teen valitettavasti, ja he ovat huomattavasti riskinottokykyisempiä juuri sen takia. Stanfordin Professori Carol S. Dweck kutsuu näitä ominaisuuksia kasvun mentaliteetiksi.

Miten yrittäjät sitten oppivat menestymään? No epäonnistumalla ensin. Omalle kohdalleni otan tähän vertaukseksi avantouinnin. Mene ensin avantoon ja sieltä saunaan. Alkuun voi tuntua että karmeinta ikinä, mutta lopulta löylyt pikkuhiljaa lämmittävät yhä enemmän. Lyhyesti sanottuna ihminen oppii arvostamaan erilailla onnistumisia, kun epäonnistuu ensin!

LÄHTEET:

Evans, B. 2019. How to Have a Happy Hustle. Icon Books Ltd. Englanti.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close