Tampere
16 Jan, Saturday
-13° C

Proakatemian esseepankki

Oppimisen arkipäivät



Kirjoittanut: Esa Ekholm - tiimistä Apaja.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Arkipäivän oppiminen
Pekka Sallila
Tapio Vaherva
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Yksilöessee, Esa-Pekka Ekholm 1.3.2019

Kirja: Pekka Sallila ja Tapio Vaherva – Arkipäivän oppiminen

 

Oppimisen arkipäivät

Me kaikki haluamme kehittää itseämme läpi elämän. Lapsena olemme kiinnostuneita kaikesta ja uusien asioiden oppiminen oli hauskaa ja antoisaa. Nuorena koulussa istuminen saattoi tuntua tuskalliselta, mutta olemme isojen muutoksien edessä. Se vaatii paljon uuden oppimista. Tilanne alkaa vakiintua vasta aikuisiällä. Aivot kehittyvät 25. ikävuoteen asti. Vaikka aivojen kehittyminen loppuu tähän ikävuoteen se ei tarkoita, että oppiminen loppuisi.

Arkipäivän oppiminen piiloutuu meidän päivittäisiin asioihin. Kaikki tietävät mitä arkipäivän oppiminen on, mutta sen tunnistaminen voi olla yllättävän vaikeaa. Oppiminen näissä tilanteissa on usein suunnittelematonta – esim. omien virheiden kautta oppimista tai vastauksien saaminen erilaisiin päivällä vastaan tuleviin ongelmiin. Yhteistä on se, että oppiminen tapahtuu aina jossain tilanteessa.

Yhden hyvän mielenkiintoinen pointin antaa ilmoille Kimmo Jokinen, joka tutkii proosakirjallisuutta ja sen vaikutusta oppimiseen. Tätä voisi kuvailla salakavalammaksi oppimismuodoksi. Kun henkilön status on heikentynyt ja kollektiiviset sidokset menettäneet voimansa, itse kehitykselle tarvitaan uusia tarttumispintoja. Romaanit tavallisesta arkielämästä täyttävät tämän paikan. Kaunokirjallisuuden lukeminen antaa parempia valmiuksia ymmärtää todellisuuttamme.

Töissä

Ison osan arkipäivistämme täyttää työt. Töissä oppiminen tapahtuu usein johdon organisoimissa tilaisuuksissa tai työn ohella. Töissä erilaiset mahdolliset oppimisen muodot ovat laajat. Saatamme itse opiskella, on erilaisia valmentajia tai opettelemme tiimissä paremmiksi tekijöiksi. On monia eri mahdollisuuksia oppimiseen, mutta myös monia eri tapoja oppia: ammattitaitoa laajentavaa, syventävää tai passivoivaa. Tämän lisäksi voidaan ajatella oppimisen tapahtuvan negatiivisella tai positiivisella tavalla. Positiivista oppiminen on, jos henkilö pystyy käyttämään töissä opittuja asioita myös vapaa-ajallansa ja näin parantamaan omaa elämäntilannettaan. Negatiivinen oppiminen taas ei palkitse henkilöitä eikä kannusta sen jatkamiseen – esimerkiksi jos seurauksena on tyrmäävä kritiikki tai jos oppiminen johtaa tunteeseen, että ei tämän opettelulla kuitenkaan ole mitään vaikutusta mihinkään. Negatiivisuus aiheuttaa usein pois jäämistä tietyistä tehtävistä ja henkilö alkaa passivoitumaan. Töissä oppiminen voi siis vaikuttaa näin ollen henkilön itseluottamukseen positiivisesti tai negatiivisesti. Se kumpaan suuntaan kehitys lähtee ei ole yksilöstä kiinni, vaan työympäristöstä ja työn tarjoamista kehittämismahdollisuuksista.

Kokemuksesta

Suomessa kokemuksesta oppimista on harjoitettu ennen koulujen olemassaoloa erilaisten leikkien, kilpailuiden ja töiden kautta. Koulujärjestelmä Suomessa on erittäin arvostettu ja kokemuspohjainen oppiminen on saanut siirtyä koulun tieltä, vaikkakin nyt viime aikoina taas alkanut nostamaan päätään. Pitkään ajateltiin pelkän koulutuksen riittävän suoraan työelämään. Nykyään koulutus antaa sinulle valmiudet töihin ja on ymmärretty kokemuksen tarpeellisuus. Usein myös kokemusperäisillä oppimisella ajatellaan yksilöä. Tämäkin ajattelu on kehittynyt varsinkin aikuisten kohdalla ja usein kysymys on joukossa tai tiimissä tapahtuvasta oppimisesta. erilaisista palavereista ja tiimikokouksista, joissa ajatuksia vaihdellaan ja opitaan muiden oppimista asioista.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close