Tampere
02 Aug, Monday
19° C

Proakatemian esseepankki

Matkalla



Kirjoittanut: Salla Nieminen - tiimistä Promisia.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
-
-
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Artikkeli on julkaistu LinkedIn-profiilissani 10.5.2020. Alkuperäisen artikkelin löydät täältä.

 

Kolme vuotta. Se on niin vähän ja silti niin paljon.

Olen nauranut, itkenyt, suuttunut… Turhautunut, kulunut ja väsähtänyt… Piristynyt, innostunut, noussut uudelleen ja jatkanut taistelua.

Voisi kuvitella, että tiimijohtamisen koulutusohjelma on jatkuvaa taistelua. Ja sitä se onkin – muttei muiden vaan oman itsensä kanssa.

Tulin Proakatemialle väsyneenä. Olin väsynyt opettajan työhön, väsynyt taistelemaan rajoituksia ja vaatimuksia vastaan. Olin väsynyt itseeni ja omaan elämääni, jonka ainoa sisältö tuntui olevan se työ. Työ, jota en pystynyt edes tekemään niin kuin olisin halunnut.

Proakatemia tarjosi mahdollisuuden irtiottoon ja avasi ovet uuteen maailmaan. Maailmaan koulumaailman ulkopuolella (niin oudolta kuin se kuulostaakin), bisnesmaailmaan ja yrittäjyyteen. Proakatemia ja Promisia saivat minut huomaamaan, että voin tehdä mitä vain, juuri sitä mitä haluan. Ei minun tarvitse tyytyä yhtään vähempään. Aina voi pyrkiä parempaan. Jo Proakatemialla käytetyt menetelmät ovat esimerkki tästä: jos arvosanat jarruttavat oppimista, tehdään muutos, unohdetaan ne arvosanat! Tehdään paremmin!

Opettaminen oli ammattini, partiossa johtaminen taas harrastukseni. Yrittäjyyden ja tiimijohtamisen koulutusohjelmassa jälkimmäinen oli se, joka veti minut Proakatemialle. Kun hetki sitten kirjoitin oppimissopimustani, huomasin erilaisten johtamistehtävien kuljettaneen minua eteenpäin Proakatemiapolullani. Olen hakeutunut johtamaan tai valmentamaan, vaikkei se ole ollut minulle oikeastaan mikään tietoinen päämäärä. Jokin siinä vetää puoleensa huomaamattaan.

Nyt kun opintojen alkamisesta on melkein kolme vuotta, ja käsillä on se historiallinen sadas esseepiste, tuntuu loogiselta palata ajassa taaksepäin. Halusin kirjoittaa siitä, mitä olen oppinut johtamisesta Proakatemiapolullani, mutta hetken muistoissa kieriskeltyäni tajusin: “ei tää ookaan niin helppoa”.

On ihan mahdotonta yksilöidä mitään tiettyä kikkakolmosta tai vinkkiviitosta. Johtaminen tai valmentaminen, kummasta nyt sitten puhutaankin, on aina riippuvainen ihmisistä. Ja meitä kun tosiaan on niin moneen junaan, että siinä ei enää VR:n kalusto riitä. Erilaiset persoonat ja työskentelytavat muodostavat aina yhdessä oman sekalaisen seoksensa, joka voi aina eri tilanteessa maistua ihan erilaiselta!

Eikä tämäkään nyt ole varsinaisesti mikään uusi asia. Luulen kuitenkin, että Proakatemialla ymmärrykseni johtamisesta ja erilaisista tilanteista on syventynyt, koska olen päässyt mukaan uusiin tilanteisiin. Vaikka johtamista voi opiskella erilaisilla kursseilla teorian tasolla, todellinen johtajuus syntyy tilanteissa, ihmisten kanssa.

Kirjallisuudesta löytyy satoja erilaisia kolmioita, ympyröitä ja kaavioita, joissa esitellään johtamisen luonnetta. Kivahan niitä on katsella, ja onhan niissä perää, mutta mikään ei kasvata niin kuin omaan kehoon tarrautunut tunne. Se ilo ja onnesta pakahtuminen, kun joku kehuu, miten hyvin olet onnistunut johtamaan tilanteen. Tai vastaavasti se häpeä ja ahdistus, kun joku kertoo olevansa tyytymätön toimintaasi. Nämä tunteet ovat kuin purkka tukassa – muistan edelleen, mitä Proakatemian vuoden 2018 vuosikirjaprojektissa olisi pitänyt tehdä paremmin, mutta toisaalta myös sen, miksi onnistuin monessa asiassa Promisian talouspäällikkönä.

Johtajuus ei ole läjä yksittäisiä teorioita, jotka voidaan viedä käytäntöön. Johtajuus on tunteiden vuoristorata ja se on matka. Se on matka omaan itseen, jonka päämääränä on tehdä tästä maailmasta vähän parempi paikka.

Niin haikealta kuin se tuntuukin, sadas esseepiste on merkki siitä, että minun matkallani yksi etappi on pian saavutettu. Mitenhän tämän tiivistäisi… Onkohan se merkki uudesta aikakaudesta, kun jopa minulla tuntuu kirjoittaessa loppuvan sanat kesken?

No, koska tiivistämään en koskaan Proakatemian aikana oppinut, niin tiivistetään edes jotain:

Kiitos Proakatemia, menit niin ihon alle, että sinua en unohda!

Kommentit
  • Lotta Lehtikevari

    Tämä oli älyttömän kauniisti ja tuntuvasti kirjoitettu! Miten tällainen lyhyehkö teksti voi saada ihan sanattomaksi? Kiitos Salla! ❤️

    11.5.2020
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close