Tampere
15 Jan, Friday
-16° C

Proakatemian esseepankki



Kirjoittanut: Joni Sydänlammi - tiimistä Revena.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Idiootit ympärilläni
Thomas Erikson
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Värikkäät ihmiset osana maailmaa eli tiimiä

 

 

Nuori ruotsalainen Thomas Erikson haastatteli erään ison yrityksen johtajaa, jonka mielestä jokainen hänen työntekijänsä oli idiootti. Tämä ajattelu herätti Eriksonissa mielenkiintoa ja tuon katastrofaalisen haastattelun seurauksena alkoi prosessi, josta seurasi ”Idiootit ympärilläni” -kirjan kirjoittaminen.

Kirja jakaa kaikki ihmiset neljään käyttäytymismalliin. Ne ovat lueteltuina väreinä punainen, keltainen, vihreä ja sininen. Erikson käyttää DISA-mallia eli D = dominance eli hallitseva (punainen) I = inducement eli vaikuttava (keltainen), S = submission eli vakaa (vihreä) ja A = analytic eli analyyttinen (sininen). DISA on Eriksonin muunnelma DISC-mallista jossa C = compliance eli analyyttinen, mutta hänen mielestään A kuvaa paremmin. Jotkut sanovat, että näin Erikson välttää tekijänoikeuksia tai muita vastaavia velvoitteita. Persoonallisuustyyppien kuvailu ja kirjan esimerkit sijoittuvat pääsääntäisesti työelämään, muutamaa poikkeusta vapaa-aikaan lukuun ottamatta. Esimerkit ovat hyvin selkeitä ja yksityiskohtaisia, mikä saa melkein kyseenalaistamaan niiden todenmukaisuutta. Eriksonhan on myös saanut kerättyä ison joukon vihaajia ympärilleen olemalla ammatillisesti kykenemätön luokittelemaan ihmisiä psykologisiin muotteihin.

Punainen persoona on voimakastahtoinen, hallitseva henkilö. Tällainen ihminen toimii yleensä johtaja-asemassa työpaikoilla, koska on päättäväinen ja tehokas, mutta monesti vaativa, ankara ja jopa töykeä. Kun punainen tyyppi saa tehtävän hän ryhtyy oitis hommiin. Hän on valmis ottamaan vastuuta ja taistelemaan oman mielipiteensä puolesta. Suorittamisesta punaiselle voi muodostua pakkomielle. Stressille oiva pohja kehittyä, jos punaiselle tyypille antaa tarkat pelisäännöt mitä noudattaa ja hidastaa häntä. Hän ei ymmärrä, miksi asioita pitää velloa ja pohtia, koska tekemällä saa parhaan tuloksen. Punaisilla on vertaansa vailla oleva itseluottamus ja he asettavat niin suuria tavoitteita itselleen, mitä muut pitävät lähes mahdottomina, mutta punainen vain nauttii haasteista, samalla kuin alati piiskaa itseään eteenpäin. Erikson kertoo kirjassaan myös mistä tunnistat punaisen tyypin. ”Kenellä on kovin puheääni? Kuka vastaa kysymyksiin nopeimmin? Kuka laittaa kaiken peliin selittäessään jotain? Ja kuka voi tuomita kokonaisen maanosan yhden näkemänsä tv-ohjelman perusteella?” No punainen tietenkin! Punaisten käytös on dynaamista ja muuttuvaa, eli jos punainen henkilö ei keksi ratkaisua se ei tyrmää muiden ideoita, vaan hyväksi koettua alkaa viipymättä toteuttamaan niitä. Punaisista tyypeistä paistaa kilpailuhenkisyys. Erikson kirjassaan antoi esimerkin erään yrityksen toimitusjohtajasta, joka osallistui yrityksen joka vuotiseen sählyturnaukseen ja pelasi aivan liian tosissaan, eikä voinut ymmärtää saavaansa palautetta, että turnausta ei pelata voittaakseen vaan yhteisen kivan takia.

 

Keltaiset ovat optimisteja ja elämänmyönteisiä. Erikson kirjoittaa ”keltaiset tyypit elävät elääkseen ja löytävät aina nautinnon aiheita.” Keltaiset ovat siis tunne ihmisiä. Punaisten tavoin he myös tekevät ratkaisuja nopeasti, mutta ei rationaalisesti, vaan ”se vain tuntui hyvälle” -tavalla. Keltaiset ovat vertaansa vailla innoittamaan muita. Kuka nyt voisikaan olla vihainen ihmiselle, joka näkee pelkästään positiivisia puolia huonoissakin asioissa. Kommunikointi on keltaisten vahvuus. Energisyyden ja tahdon lisäksi he ovat vakuuttavia. Heidän elekielensä on monipuolista. Esimerkki keltaisesta karismaattisesta henkilöstä on Yhdysvaltojen entinen presidentti Bill Clinton, joka pelkällä läsnäolollaan sai ihmiset tuntemaan itsensä huomioiduksi ja arvokkaiksi. Yksilöinä ihmisten kohtaaminen on keltaisten tapa. Kirjassa sanotaan, että keltaisten ”Eetos”, viestin kantaja, on yhtä tärkeä kuin viesti itse. Keltaiset tyypit ajattelevat usein visuaalisesti ja ajattelevat laatikon ulkopuolella. Jos kamppailet pitkä aikaisen ongelman parissa, kysy apua keltaisimmalta tyypiltä ketä tiedät, neuvoo Erikson kirjassaan. Heiltä saa aina villeimmät, ei välttämättä toteuttamiskelpoiset ideat, mutta uusia perspektiivejä, joita et ollut edes miettinyt. Keltainen henkilö tuntee paljon ihmisiä ja hän pitää kaikista.  Keltainen tyyppi on siis parhaillaan toimivien ihmissuhteiden seassa.

 

Vihreä käyttäytymismalli on kaikkein yleisin. Tapaat vihreitä tyyppejä kaikkialla. Lyhyesti sanottuna he ovat kaikkien muiden värien keskiarvoja. He eivät ole ääripäitä, kuten punaiset nopeudessaan ja päättäväisyydessään. Vihreät ennemminkin ovat hieman verkkaisia ja välinpitämättömiä. Asia onkin niin, että jos kaikki olisimme ääritapauksia, emme saisi mitään aikaan. ”Kaikki eivät voi olla vimmaisia johtajatyyppejä, koska heille ei riittäisi johdettavia. Kaikki eivät voi olla ilonluontoisia viihdyttäjiä, koska heille ei riittäisi viihdytettäviä.” Vihreä tyyppi ystävänäsi ei unohda syntymäpäivääsi, ei kadehdi menestystäsi, ei omilla jutuillaan yritä peitota sinun kertomaasi, eikä hän yritä päihittää sinua missään. ”He ovat yksinkertaisuudessaan juuri sellaisia kuin ihmiset yleensä olevat”, sanoo Erikson. Sen takia juuri vihreiden ihmisten kanssa on helppo tulla toimeen. Vihreistä huokuu passiivisuus, mutta heitä on usein kehuttu parhaimmiksi kuuntelijoiksi ja he ovat todella ystävällisiä. Ja parhaimpina piirteinä työpaikalla on heidän joukkuepelaamiskykynsä. Luotettava ja auttavainen ovat kehuja, joita vihreä henkilö kuulee varmasti. Jos joukossa joku pyytää apua, vihreähenkilö ei huuda ”ota minut!” vaan jos kukaan muu ei tarjoudu, hän aivan varmasti tarjoaa apunsa. Vihreät tyypit seisovat aina sanojensa takana, ne eivät ole jyrkkiä mielipiteitä, vaan esimerkiksi lupauksia asioista, joita lupaavat hoitaa. Rutiinit tuovat turvallisuutta vihreälle henkilölle. Vihreä ei kaipaa muutosta, vaan työpaikallakin voit löytää vihreä henkilön aina samasta paikasta istumassa kahvitauolla. Vihreät ”uurtajat” ovatkin hyvin tärkeitä luotettavia palasia yrityksen toiminnassa.

 

Siniset henkilöt ovat tarkkailevaisia, analyyttisia ja pessimistisiä, oikeastaan realisteja. Sinisten ei tarvitse pitää itsestään mekkalaa, kailottamalla olevansa paras asiantuntija aiheesta, vaikka yleensä sitä onkin. He eivät kiirehdi, eikä tietoa voi mistään olla liikaa. Tämä sinisten analyyttinen käytös voi olla monien muiden mielestä rasittavaa, koska valinnan tekeminen sinisiltä on usein hidasta. He usein vain pyytävät lisätietoa ennen valintaansa, mikä on täysin päin vastaista esimerkiksi punaisten ja keltaisten villien riskien nopeaan valintaan, sininen ei näin tekisi, ikinä. Sininen henkilö johtotehtävissä on laatu perfektionisti. Virheitä ei saa syntyä. Sinisen myyjänkin mielestä parhaat kaupat voivat hyvinkin todennäköisesti olla ne, joita ei koskaan syntynytkään. Kaiken kaikkiaan siniset tyypit ovat hyvin tasaisia ja rauhallisia, koska ovat hyvin perillä kaikesta. Eikä kukaan saa heidän mieltään kääntymään jostain asiasta, ellei tarjoa heille faktatietoa kasapäin.

 

Ovatko kaikki ihmiset näin jaoteltavissa ”käyttäytymismalleihin”? Tätä mietinkin varsin paljon aloittaessani lukemaan teosta. Edetessäni kirjaa, miettiessäni lähipiirissä olevia henkilöitä ja heidän käyttäytymisiään, melkein naurahdin, kun huomasin asioiden osuvan juuri eikä melkein. Yleisestihän kaikissa meissä ihmisissä on enemmän kuin kaksi väriä, mutta kirjan mukaan kenessäkään ei ole kaikkia värejä selkeästi, vaan silloin hallitseva väri on vihreä, joka on muiden värien keskiarvo. Eriksonia on kuitenkin laajasti kritisoitu hänen käyttäytymismallien paikkaansa pitävyydestä ja hänen oikeudellisuudesta toimia persoonallisuuskonsulttina ja -kirjailijana. Häntä arvostetaan enemmän vain yrityskonsulttina, koska hän ei omaa psykologian opintoja. Asiaa Erikson kuitenkin kommentoi vain mainitsemalla olevansa iloinen, että kymmenet tuhannet hänen kirjansa lukeneet ihmiset saavat siitä jotain hyödyllistä irti.

Eriksonin mielestä 90% ongelmista työpaikoilla johtuu kommunikoinnista. Hänen missio tämän kirjankin myötä on parantaa ihmisten itseymmärrystä ja sitä kautta kommunikointia. “Tärkein opetukseni on, että mitä paremmin johtaja tuntee itsensä, sitä paremmin hän suoriutuu tehtävässään. Itseymmärrystä voi opetella esimerkiksi pyytämällä muilta palautetta, lukemalla kirjoja ja tekemällä analyysejä.” Kirjan mukaan huomaamme myös, kuinka kulttuuri vaikuttaa käytösmalleihimme. Esimerkiksi ”Suomessa tämän kulttuurisen peiton väri on sinipunainen (tehokas ja tehtäväorientoitunut), Ruotsissa vihreä (konsensushenkinen ja diskuteeraava), Saksassa sininen (järjestelmällinen) ja Yhdysvalloissa keltainen (puhelias ja huomionhakuinen)”, kirjoittaa Talouselämä.fi.

 

Kirjan viimeisin luku oli mielestäni mielenkiintoisin. Siinä käsiteltiin stressiä. Mikä stressaa kuitakin ”väriä” ja miten juuri sinä voit aiheuttaa stressiä tiettyä värityyppiä edustavalle. Erikson tietysti huomautti luvun alussa, että loput täytyy lukea pieni pilke silmäkulmassa. On hyvä ymmärtää kuinka eri asiat stressaavatkin eri käyttäytymismallisia ihmisiä, toisia stressaa saamattomuus, siinä missä toiset ovat elementissään hitaasti, mutta varmasti etenevässä suorittamisessa. Tämä ero on punaisella ja sinisellä. Tietysti luku käsitteli, miten stressejä helpotetaan, kunkin värin kohdalla.

 

Kirja oli mielestäni helposti luettava ja ymmärrettävä. Se sisälsi paljon toistoa, mutta tarkoituksellisesti, että asiat jäisivät päähän. Kirja herättikin ajatuksia. Se sai miettimään omia värejä, joita uskoisin minussa olevan enimmäkseen keltaista, punaista ja ripaus sinistä. Itse en kyseenalaista kenenkään auktoriteettia kirjoittamaan tällaista teosta, jos sisältö on järkeenkäyvää. Suosittelenkin kirjaa luottavaksi oikeastaan kaikille, jotka ovat tarpeeksi kypsiä ymmärtämään ihmisten välisen toiminnan toimimisen tärkeyden.

Aiheena ihmistyyppien tunnistaminen ja niille ominaisten piirteiden ymmärtäminen, minkä avulla voi toimia niin sanotusti paremmin tiettyjen ihmisten kanssa on mielestäni elintärkeää kaikille, jotka työskentelevät tiimissä. Tai harrastavat joukkueessa. Tai on osa perhettä. Tai joskus edes harjoittaa kanssakäymistä toisen ihmisen kanssa.

Aihetunnisteet:
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close