Tampere
27 Jan, Wednesday
-3° C

Proakatemian esseepankki

Oppiminen haasteena



Kirjoittanut: Iida Koskinen - tiimistä Evision.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Työ ja oppiminen yrityksissä
Urpo Jalava & Ari Vikman
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Oppiminen haasteena

 

Johdanto

 

Niin sanottua hiljaista tietoa on useissa yhteisöissä piilossa, ilman että sitä opitaan valjastamaan jaettavaksi muille. Jokaisella ihmisellä on tiedostamattomia ja tiedostettuja taitoja, joiden hyödyntäminen uusissa tilanteissa, kuten ympäristön vaihtuessa, on haastavaa saada käyttöön. Tilanteet, joissa jo opittua olisi voitu hyödyntää, ymmärretään usein vasta jälkikäteen, mutta siinä tilanteessa perinpohjainen tutkiskelu on tarpeen tulevaisuutta silmällä pitäen.

 

Oppimisen synty

 

Oppiminen syntyy yksilön ja ympäristön yhteisvaikutuksesta muuttaen yksilön ymmärrystä kokemuksistaan. Uuden ja vanhan asian oppiminen on monisäikeinen prosessi, joka synnyttää uusia tulkintoja, joita puolestamme käytämme myöhemmin ymmärryksen ja toiminnan tukena. Oppiminen on konkreettinen muutoksen mekanismi, jossa muokataan yksilön ajatusmaailmaa ja se voi poikia muiden asioiden uuteen ymmärrykseen. Opitut asiat ovat usein tilannekohtaisia, tietyssä ympäristössä opittuja tapoja toimia. Kun ajatusmalleja ja toimintaa lähdetään muokkaamaan oppimalla, on toiminta aluksi kankeaa sekä se sisältää virheitä, mutta kun oppimisprosessia jatketaan eteenpäin, toiminta muuttuu opituksi ja jouhevaksi. Oppiessa kehitetään joka hetki yksilöä uudelleen, kun vanhojen ajatusten päälle rakennetaan uusia eheämpiä kokonaisuuksia.

 

Oppimista on ”uusintava” oppiminen, jossa kehitetään jo opittua asiaa ja pyritään siinä tehokkaammaksi. On olemassa myös ”uudistava” oppiminen, joka käsittää kaiken uuden oppimisen. Uudistavalle oppimiselle on löydettävä tilaa ja vapautta. Varsinkin kasvuhaluisissa innovatiivisissa yrityksissä on tärkeää, että työntekijöiden työtehtävät mahdollistavat uudet alue valtaukset oppimisen saralla, sillä se kehittää koko yhteisöä.

 

Rakennat itse oman tietosi

 

Ihminen rakentaa uuden tiedon aina vanhan opitun päälle, rakentaen siitä uusia kokonaisuuksia. Kun sinulle kerrotaan uudesta asiasta, suodatat mielessäsi tärkeät ja ei tärkeät asiat erilohkoihin, niin että kokemasi ei niin tärkeät asiat unohtuvat ennen pitkään. Kun tiedon ja taidon perusteet on kunnossa, on helpompi ja loogisempi rakentaa uuttaa tietoa vanhan tueksi. Yleisesti ihminen pitää tärkeänä asioita, jotka hän ymmärtää ja, jotka hän voi liittää jo opittuun teoriaan tai viedä heti käytäntöön kokeilemalla ja oppimalla niistä. Tästä päästään tilanteeseen, että ihminen rakentaa itse oman tietonsa ja suodattaa opitusta myös ilman, että itse huomaa sitä. Sen vuoksi samassa yrityksessä ja samassa työtehtävässä toimivilla henkilöillä voi olla hyvinkin erilainen käsitys ja olettama siitä, kuinka tietyissä tilanteissa toimitaan.

 

Tilannesidonnaisuus

 

Varmasti jokainen ihminen on istunut opetettavana, jossa teoreettista tietoa pyritään irrallisena osana istuttaa oppijan päähän ilman konkreettista esimerkkiä. Sitä ei tahdo aivot hyväksyä ja muistaa, koska siihen ei löydetä tarpeellista kosketuspintaa. Tämä on yleistä kritiikkiä, kun teoria ja käytäntö nähdään kahtena erillisenä osana eikä yhteen kietoutuneena prosessina. Tiedon oppiminen ja vielä tärkeämpänä tiedon ymmärtäminen tarvitsee tuekseen käytännön kokeilemista. Opetustilanteissa, kun esimerkiksi työntekijää perehdytetään uuteen tehtävään, kerrotaan paljon uusia toimintatapoja, ohjeita ja malleja, jotka kuitenkin muokkaantuvat ja kuultua tietoa tulee soveltaa. Uusien työtapojen kehittäminen ja mallien rakentaminen on täten luotava tehdessä, eikä suinkaan työpöydän takaa.

 

”Tieto on toiminnan laji.” (Jalava & Vikman 2003, 84)

 

Yhdessä paremmin

 

Oppiminen on parhaillaan vuorovaikutteista, jossa oppiminen jaetaan dialogina. Vaikka perinteinen oppiminen nähdäänkin vielä paljolti yksilö painotteisena opiskeluna, nykyisten tutkimusten valossa yhteistoiminnallinen oppiminen, jossa tietoa jaetaan, on nähty toimivaksi. Vuorovaikutteinen ympäristö, jossa neuvoja annetaan ja saadaan, kasvattaa myös yrityksen yhteisöllisyyttä ja sitä kautta kulttuuria. Kommunikointi on siis tärkeä osa jokapäiväistä elämää. Keskustelemalla yhteisön sisällä saamme myös kaivettua esiin ihmisten erilaiset olettamat työtehtävistä ja toimintatavoista, joista puhuin ”Rakennat itse oman tietosi” kappaleessa. Pystymme hyvällä vuorovaikutuksella valjastamaan myös hiljaisen tiedon, jota ei ole kirjoihin ja kansiin rustattu, mutta jota harjoitetaan jopa päivittäin työpaikalla.

 

Pohdinta

 

Minun on ollut viime aikoina vaikea huomata oppivani. Käsitykseni oppimisesta on kuitenkin ollut hyvin kiiltokuvamainen ja arjesta irrallinen. Olen päässyt keskittämään opintoni minulle mieluisalle alalle ja janoan uutta tietoa. Olen ajatellut uuden oppimisen olevan pitkälti matemaattisen kaavan käytön opettelua tai lintulajien muistamista, jotka ovat ennestään aivan ventovieraita asioita. Koin valaistuksen lukiessani, ettei oppiminen todellisuudessa ole ”joka paikan höylä” tittelin havittelua, vaan ajatusten muokkausta ja ammattitaidon kehittämistä jo opitun rakenteiksi. Kun nyt mietin, mitä olen oppinut viimeisen puolen vuoden aikana, voisinkin listata useamman sivun täyteen aiheita, jotka olen opetellut ja jotka ovat muovanneet ajatusmaailmaani.

 

 

Lähde: Jalava, Urpo & Vikman, Ari: Työ ja oppiminen yrityksissä. 1. painos. Vantaa: Dark, 2003.

Kommentit
  • Heidi Hydén

    Moikka Iida! Käy tsekkaamassa mun ajatuksia: https://esseepankki.proakatemia.fi/mika-on-oppimisen-mittari/

    24.11.2020
  • Kimi Vierre

    Tykkäsin esseen aloituksesta, kun pohdit miten saisi enemmän hiljaista tietoa kuuluvuuteen. Itse luin kirjan REWORK jossa kerrottiin, miten esimerkiksi yrittäjänä pystyt vaikuttamaan helpostikin omaan tunnettavuuteen. Kirjassa mainittiin, että pitäisi ottaa oppia kokeilta. Nimittäin heidän toisten opettamisen tavastaan. Jos otetaan esimerkiksi Jamie Oliver. Hän jakaa tietoaan ja oppejaan ilmaiseksi videoilla, televisiossa ja kirjoittaa koko kansan ostettavaksi hänen tekemiään reseptejä. Ja siltikään kukaan ei uskalla pelkästään lukemalla hänen resepti kirjaansa perustaa ravintolaa hänen ravintolansa viereen. Tällä haen siis takaa sitä, pelätäänkö jopa Akatemialla toisten menestymistä muilta saaduilla opeilla. Jolloin ei haluta kertoa kaikkea mitä on opittu omien projektien tai liiketoimintojen kautta. Vaikka kolikon kääntöpuoli mielestäni on nimenomaan se, mitä enemmän kerrot ja jaat oppeja, sitä paremmin menestyt myös itse ja saat hyvää näkyvyyttä itsellesi. Mitä luulet, onko akatemialla paljon tiedostettuja taitoja ihmisillä, mutta he eivät halua syystä tai toisesta jakaa tietoa eteenpäin?
    Kiitos muuten esseestä, se sai minutkin miettimään uudestaan mitä itse ajattelen oppimisesta, sillä itselläkin oppimisesta jokseenkin samat ajatukset ollut kuin sinulla.

    18.12.2020
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close