Luin Jim Collinssin kirjan Hyvästä Paras. Kirja oli saanut paljon kehuja aiemmin ja annan kyllä kirjalle myös omat kehuni. Kirjassa oli mielenkiintoisesti tutkittu sitä, miksi jotkut yritykset menestyvät ja jotkut eivät.  Kirjoitan alkuun hieman viidennen tason johtajuudesta ja lopetan klassikkoon eli siilikonseptiin.

Viidennen tason johtajuus

Kirjan alkutaipaleella analysoitiin erilaisten johtajien vaikutusta yrityksen menestymiseen. Tutkijat olivat luoneet portaikon, jossa huipulla olivat viidennen tason johtajat. Tarkoituksena oli selvittää nimenomaan piirteitä, joilla parhaaksi kehittyneet yritykset erottuvat verrokkiyrityksistä, ja nämä piirteet olivat juuri viidennen tason johtajilla.

Viidennen tason johtajat ovat itseään kohtaan vaatimattomia, mutta yrityksen suhteen hyvinkin kunnianhimoisia. Ei siis ole kyse siitä, että johtajat olisivat vailla itsetuntoa eivätkä ajattelisi omia etuja ollenkaan. Heidän kunnianhimo, sekä tavoitteet kohdistuvat heidän itsensä sijaan johdettavaan yritykseen.

VAATIMATTOMUUS + TAHTO = VIIDES TASO

Viidennen tason johtajat ovat todella määrätietoisia ja heillä on todella kova tarve saavuttaa tuloksia. Se, että he ovat nöyriä ja vaatimattomia, ei suinkaan tarkoita sitä, etteivätkö he tekisi kovia ratkaisuja yrityksen edun sitä vaatiessa.

Kuinka sitten päästä viidennen tason johtajaksi yritykseen? Kirjassa nostettiin esiin, että kymmenen yhdestätoista hyvästä parhaaksi kasvaneen yrityksen sisältä, joista muutama oli perinyt paikan omilta sukulaisiltaan. Tuo ei vielä suoraan kerro, olivatko he kaikki viidennen tason johtajia ryhtyessään johtamaan yritystä tai kasvoivatko missä vaiheessa siihen. Itse uskon vahvasti, että kun olet tarpeeksi kauan ollut yrityksessä töissä tai elänyt lapsuutesi sen takahuoneissa, on muiden tähtien osuessa kohdalleen sinulla huomattavat mahdollisuudet saavuttaa viidennen tason johtajuus, verrattuna ulkopuolelta palkattuun ”arvostettuun” johtaja vaihtoehtoon. Oletko itse ollut töissä paikassa, jossa voisit kuvitella eteneväsi joskus viidennen tason johtajaksi? Onko seuraava vai vasta neljäs työpaikkasi sellainen, jonka etua haluat ajaa oman etusi sijasta?

Nostan tähän vielä esimerkin, jolla on helppo myös omaa tekemistään analysoida viidennen tason johtajuuden kautta.

”Viidennen tason johtajat katsovat ulos ikkunasta ja kiittävät menestyksestä itsensä ulkopuolella olevia tekijöitä (ja elleivät he keksi tiettyä ihmistä tai tapahtumaa, josta menestystä voi kiittää, he kiittävät hyvää onnea). Kun on kyse vastuun ottamisesta, he katsovat peiliin eivätkä koskaan syytä huonoa onnea asioiden pieleen menemisestä.”
Siilikonsepti

Aloin lukiessani pohtimaan tätä kohtaa ja pohdin kirjoittaessa vähän lisää. Omassa tekemisessä huomaan tuon ikkunasta katsomisen toteutuvan jatkuvasti. Vastuun ottaminen on vielä varmasti osaltaan kasvuna kesken, koska välillä vielä syytän huonoa tuuria joidenkin asioiden pieleen menemisessä, en ole niissä ehkä tarpeeksi ankara itselleni, jotta voisin oppia vielä enemmän. Tuo ei suinkaan tarkoita sitä, että olisin vielä viidennen tason johtaja tai edes lähellä sitä porrasta. Tietä on vielä siltä osin edessä rutkasti, mutta koen tavoiteltavaksi saavuttaa tuollainen viidennen tason johtajuuden tila ja koen, että se voisi sopia minulle.

Viidennen tason yhteenvedossa todetaankin: ”Mahdollisia viidennen tason johtajia on käsittääkseni joka puolella ympärillämme, kunhan vain opimme etsimään heitä” (Collins, 69, 2001)

Löydä, palkkaa ja luovuta paikkasi. (mikäli et itse ole omasta ja muiden mielestä paras johtamaan omaa yritystäsi) Itse nään, että fiksua johtamista, on antaa myös oikean ihmisen johtaa sinua. Tässäpä haaste monelle yritystä perustavalle.

Siilikonsepti

Kirjoitinkin siitä, jos luovuttaisit oman paikkasi viidennen tason johtajalle. Kirjassa saatettiin mainita myös keino välttää tuo vallanvaihto ja kirpaisevan tosiasian toteaminen, että taas joku täyttää tonttisi paremmin. Keino voisi olla luoda yritys siilikonseptia käyttäen ja rakastua samalla itse yritykseen, mitä viidennen tason johtajalta ”ehkä” vähän toivotaankin.

”Siilikonsepti on yksinkertainen ja selkeä konsepti, jonka pohjana on kolmen limittäisen kehän yhtymäkohdan perusteellinen ymmärtäminen” (Collins, 142, 2001)

”Siilikonsepti ei tarkoita tavoitetta, strategiaa, aikomusta tai suunnitelmaa kehittyä parhaaksi. Se tarkoittaa, että yritys ymmärtää, missä se voi olla paras. Tämä on erittäin tärkeä ero.” (Collins, 146, 2001)

Tuo on mielestäni todella merkittävä lause, kun peilaan esimerkiksi projekteihin proakatemialla tai tiimiyritysten suunnittelemiin uusiin liiketoimiin. Monesti puhutaan, että mitä haluttaisiin tehdä ja mitä ei olla vielä kokeiltu. Sen sijaan voitaisiin käyttää siilikonseptia ja sen jälkeen yhdistää se maailman tarpeisiin.

Siilikonseptin kehittäminen yritykselle on toistuva prosessi, tässä vielä pika ohje siihen:

Tee kysymyksiä kolmen kehän pohjalta -> Käy dialogia ja väittelyä kolmen kehän pohjalta -> Tee päätöksiä kolmen kehän pohjalta -> Arvioi saavutettuja tuloksia kolmen kehän pohjalta -> toista. (Collins, 168, 2001)

Lähde:

Jim Collins Hyvästä Paras, 2001, Hansaprint Oy, Vantaa 2014