Tampere
24 Sep, Friday
9° C

Proakatemian esseepankki

Instant intohimo työhön ja ikuinen flow-tila – not gonna happen



Kirjoittanut: Maria Eskola - tiimistä Eventa.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Three Reasons It’s So Hard to Follow Your Passion
Jon M. Jachimowicz
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Instant intohimo työhön ja ikuinen flow-tila – not gonna happen

 

Missä olen ollut?

Olin ehkä turhankin pessimistinen, kun jo 9-luokalla halusin pankkiin töihin. Varsinkin kun perustelin asiaa sillä, että kaikki työ on kuitenkin mälsää, joten mieluummin haluan alalle, jossa sentään viikonloput on aina vapaita ja kaiken kivan mahdollistava palkkataso. Olin pankissa harjoittelussa jo yläasteella ja siitä seuraavat 10 vuotta töissä ja opinnoissa vakuutusalalla. Työ oli ok, palkka hyvä ja ainoastaan kerran olin töissä viikonloppuna messujen vuoksi. Työasiat oli tylsiä, ei tietoakaan intohimosta ja ehkä sellaista flow-tilaa silloin tällöin harvakseltaan kohtasi. Olin kuitenkin edelleen sitä mieltä, että ei sellaista intohimotyötä ole olemassakaan. En tiennyt paremmasta, joten olin ihan suht tyytyväinen tilanteeseen. Kavereiden jutuista kuitenkin tiesin, että tilanne on monella paljon huonompi.

 

Missä olen nyt?

Nyt olen Proakatemialla. En tullut tänne ensisijaisesti siksi, että löytäisin työn jota tehdä intohimoisesti vaan siksi, että parin vuoden opiskelut on varmasti mukava tauko tylsästä työelämästä. Pääsee ainakin vaihtoon Suomen ulkopuolelle ja muuta jännää. Olin toki myös niin tylsistynyt vakuutusalaan, joten pieni toivo oli siitä, että ehkä joku muu edes hieman kiinnostavampi työ voisi opiskeluiden jäljiltä löytyä. Paljoa en kuitenkaan uskaltanut työelämältä toivoa. Jokin kuitenkin muuttui ajattelussani heti ensimmäisillä proakatemiaviikoilla. Olinkin yhtäkkiä aidosti innoissani asioista. Aloin myös nähdä enemmän työelämässä mahdollisuuksia. Proakatemian arki oli mukaansatempaavaa kaikessa vapaudessaan ja sain kokeilla yrittäjänä olemista. Aluksi pohdin, että olisihan se mukavaa olla joskus tulevaisuudessa yrittäjä. Jo vuoden proakatemialla olon jälkeen olinkin täysin varma, että jatkan vähintään osa-aikaisena yrittäjänä tästä hetkestä hamaan tappiin saakka.

 

Mihin olen menossa?

Olen nyt ollut kaksi vuotta proakatemialla ja suhtautumiseni työhön on muuttunut nopeasti ja radikaalisti. Teen yrittäjänä työkseni palvelumuotoilua ja aion perustaa uuden oman palvelumuotoiluun keskittyvän yritykseni. Pidän työstäni ja olen siitä usein innoissani. Tämä on jotain niin hienoa, mistä en aiemmin osannut edes haaveilla. Miten ihmeessä tähän päästiin? Proakatemia on mielestäni maailman paras paikka löytää innostus työelämää kohtaa, joten suurin kiitos kuuluu proakatemian mallille ja yhteisölle. Proakatemialla hiffasin heti jotain, mistä myös HBR kirjoitti juuri seuraavasti:

 

“One common misperception people have about passion is that it is fixed: you either have passion for something or you don’t. The problem with this belief is that it’s limiting, leading us to think of passion as something we discover or happen upon. As a result, we may try many different jobs looking for the right “fit,” the role that instantly flips the passion switch, and we may not take into account the fact that it often takes time to develop one’s passion for a job, along with the skills, confidence, and relationships that allow one to experience passion for work.” (Lähde Harvard Business Review)

 

Miten pääsen sinne?

Ajatuskin palvelumuotoilijan urasta oli aluksi pelottava. Pitää opetella valtavan paljon asioita, enkä voi tietää, löytyykö se kiinnostava työelämä kaiken vaivannäön jälkeen. Mitä jos aikaa meneekin vain hukkaan? Ajattelin kuitenkin, että vaikka tämä vaivannäkö ei takaisi täydellistä työelämää loppuelämäksi, niin ehkä se kuitenkin olisi muutos parempaan suuntaan. Juuri palvelumuotoilu kiehtoi monesta eri syystä, joten pienin liikkein astelin kohti haavettani. Aluksi ei ollut tietoakaan intohimoisesta työstä, koska usein pelotti, että teen työni väärin. Nyt olen tehnyt monia eri projekteja palvelumuotoilun parissa ja saanut monta asiakasta tyytyväiseksi. Ikuista flow-tilaa ei ole olemassakaan, mutta oppien ja kokemuksen karttuessa työ muuttuu koko ajan mukavammaksi. Olen opiskellut paljon ja nyt tiedän, mikä on palvelumuotoilun kokonaisuus, mitä siitä tiedän ja mitä vielä pitää opiskella.

 

Mistä tiedän olevani perillä?

Aion jatkaa opiskelu-urakkaa ja työskentelyä palvelumuotoilun parissa ja tiedän, että näin minusta tulee itsevarma yrittäjä palvelumuotoilun saralla, joka viihtyy työssään. Voisin toki ikuisesti miettiä, josko joku toinen työ sujuisi helpommin ja olisi vieläkin mielekkäämpi? Onhan sekin mahdollista. Juuri tällä hetkellä palvelumuotoilu on kuitenkin mielekkäin työ mitä tiedän. Siksi etenen sitä kohti. Unelma-ura täytyy itse kuitenkin rakentaa, eikä odotella että jotain kivaa tulee vastaan. Voin koska vain vaihtaa suunnitelmani ja alkaa rakentaa unelma-uraa toisesta ammatista, mutta silloin pitää aloittaa uusi urakka. Mikään unelma-ura ei kuitenkaan löydy sinkoilemalla paikasta toiseen, vaan se vaatii pitkäjänteisyyttä ja juurikin rakentamista. Tämän ymmärtäminen on jo itsessään yksi maali. 

 

Lähteet

https://hbr.org/2019/10/3-reasons-its-so-hard-to-follow-your-passion

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close