The Minimalists

The Miminalist dokumentissa puhutaan suuresta tyhjiöstä, jota pyritään täyttämään tavaroilla. On todettu, että ostaminen tuo ihmiselle mielihyvää, mutta tämä kierre on ajatuksena loputon, mikäli tyhjiötä pyritään täyttämään tavaroilla toivoen onnellisuutta. Dokumentissa neurotutkija avaa sitä, miten meidät on ohjelmoitu olemaan tyytymättömiä. Tätä ideologiaa on myyty meille jo 100 vuotta. Illuusio siitä, miltä elämän tulisi näyttää, tuntua ja maistua. Ostaminen ei itsessään ole paha asia, vaan pakonomainen ostaminen.

Dokumentissa Joshua Fields Millburn ja Ryan Nicodemus ovat olleet aikaisemmin juuri edellä mainittuja. Hakeneet työllään tyydytystä elämäänsä ja tavaroilla merkitystä. He ovat nykyään minimalisteja ja pitävät nettisivua www.theminimalists.com. Fields Millburn ja Nicodemus ovat sitä mieltä, että elämän tulisi olla muutakin, kuin laskuja, rahaa ja ostamista. Sen ei tulisi olla kierre. Vaatekaupoissa saattaa olla 52 sesonkia vuodessa, jolloin saattaa aina tuntea olevansa pois muodista. Fields Millburn ja Nicodemus tekevät kiertueita, joilla käyvät puhumassa ihmisille minimalismista. He ovat käyneet puhumassa yli 150 kaupungissa ja kahdeksassa maassa aiheesta. Dokumentissa näytetään, millaisia kysymyksiä kuulijoilta he saavat ja vastaukset ovat todella mielenkiintoisia. Fields Millburn ja Nicodemus painottavat, että minimalismi on mallipohja, jonka jokaisen tulee rakentaa itselle sopivaksi. Elämäntapana se ei ole äärimmäinen, vaan painottuu ajatukseen laatu ennen määrää. Tavarat, mitä omistat, on hyväksyttävä vain itsellään. Kenelläkään ei ole oikeutta kertoa, mitä saa tai ei saa omistaa. Mikäli omistaa ja rakastaa kirjoja, kirjakokoelmakin on ihan okei!

Challenge 333

Dokumenteissa oli haastateltu myös muita ihmisiä, ketkä suorastaan vahingossa olivat lähteneet toteuttamaan minimalismia omassa elämässään. Yksi nainen kehitti Challenge 333, joka levisi haasteeksi jopa Youtubessa. Tämä nainen kävi töissä ja aamuisin vaatekaappi näytti räjähdykseltä, eikä mitään päälle pantavaa tuntunut olevan. Hän siivosi vaatekaappinsa, pyrkiessään siihen, että se olisi järkevämpi. Hän jätti 33 vaatekappaletta vaatekaappiinsa, joita käytti seuraavat kolme kuukautta. Hän oli tyytyväinen siihen, että vaatevuoret eivät tursunneet, eikä valinnanvaraa ollut niin mahdottomasti. Hän jätti sellaiset vaatteet, jotka sopivat hänelle ja on helppo yhdistää keskenään. Kukaan hänen työpaikallaan ei huomannut sitä, että kolmen kuukauden aikana hänellä oli käytössä juuri nuo samat 33 vaatekappaletta, kunnes tämä haaste levisi.

Haastateltavat ovat myös kertoneet, että minimalismi on auttanut luomaan yhteisön, jossa käytetään hyväksi jakamiskulttuuria.

30 Day Minimalism Game

Toisin, kuin Marie Kondō, Fields Millburn ja Nicodemus ehdottavat pelaamaan 30 päivän ajan minimalismiin liittyvää peliä. Pelin idea on kuukauden ajan hankkiutua eroon turhista tavaroista. Kuukauden ensimmäisenä päivänä hankkiudutaan eroon yhdestä tavarasta, toisena kahdesta, kolmantena kolmesta, neljäntenä neljästä ja viidentenä viidestä. Mikäli pystyy kuukauden jokaisena päivänä pelaamaan tätä peliä, huomaa, että kuukauden lopuksi melkein 500 tuotetta on hävitetty tai annettu eteenpäin. Tämä on peli, johon Fields Millburn ja Nicodemus suosittelevat ottamaan jonkun kaverin mukaan. Yhteinen haaste, tunteet ja jakaminen auttavat prosessoimaan pelin tarkoitusta. Pienillä askeleilla pääsee pitkälle ja voi helpottaa luopumista.

Marie Kondō  

Ensimmäinen kiinnostukseni herättäjä minimalismiin oli Marie Kondō Kon Marin -kirja, joka kertoo siivouksen maailmanmullistavasta taiasta. Kondōsta puhutaan japanilaisena ammattijärjestelijänä, joka auttaa ihmisiä muuttamaan omaa asennettaan ja suhtautumistaan tavaroita kohtaan. Minimalismi ei ole siis ainoastaan esimerkiksi sisustustrendi, vaan sillä pyritään yksinkertaistamaan koko elämää. Kirjassa opetetaan siivoamaan kirjaimellisesti omasta elinympäristöstä kaikki turha pois. Kondōlla on myös Netflixissä sarja, jossa hän auttaa muita ihmisiä toteuttamaan oman kehittämänsä prosessin alusta loppuun.

Niin kutsuttu sotkulaatikko on mielestäni aika tyypillinen monissakin kodeissa. Sieltä voi löytyä esimerkiksi hakaneuloja, buranaa, askartelutarpeita, lehtiä, kolikoita ja viivotin. Tätä tavaraa Kondō kutsuu ”komonoksi”, jota suurin osa ei yksinkertaisesti tarvitse. Ajatukseni siitä, että olen itse siisti ja järjestelmällinen ovat siinä mielessä puutteellisia, että kirjassa kerrotaan, että kyse ei ole siitä, etteikö ihminen osaisi siivota tai järjestellä tavaroita. Järjestelmällinenkin ihminen voi huomata itsensä järjestelemässä tavaroita yhä uudestaan ja uudestaan. Täällä bingo! Kondō väittää, että ihmiset asuvat asunnoissa, joissa on tavaroita, joille ihmiset eivät itsekään yksinkertaisesti tiedä paikkaa.

Konmaritus

Kirja kehottaa käyttämään prosessiin aikaa ja pohtimaan, mitkä tavarat todella tuovat onnellisuutta ja iloa elämään. Siivoaminen täytyy hoitaa kunnolla kerralla määrätietoisesti. Jokaista tavaraa tai esinettä täytyy pitää kädessä, jonka jälkeen tehdään päätös. Tuoko kyseinen tavara iloa vai pitääkö se antaa eteenpäin? Tavarat jotka pidetään, niille täytyy osoittaa myös oma paikka, jonka jälkeen kyseinen tavara palaa aina samalla paikalle käytön jälkeen. Päätöstä ei tehdä kirjan oppien mukaan niin, ettei kenenkään kotoa saisi löytyä konmarituksen jälkeen kuorimaveistä, valokuvia tai kynttilöitä. Se on jokaisen henkilökohtainen asia, mitkä tavarat tai esineet tuovat todella onnea. Koti on mielenkiintoinen paikka, sillä jokaisen kodista löytyy osittain ihmisen persoona. Mahdollisesti historiaa ja nykyisyyttä.

Stressitohtori

Stressitohtorin blogista löytyi mielenkiintoinen kattaus siitä, mitä minimalistinen elämäntapa on hänelle tuonut. Ne ovat varmasti monelle sellaisia asioita, joita toivoisi omaankin toimivaan arkeensa.

Stressitohtori kirjoittaa blogissaan seuraavaa, ”Minimalismi on väline, jonka avulla voimme karsia elämästämme epäolennaisia asioita ja turhia tavaroita ja tehdä tilaa sille, mikä tekee elämästämme merkityksellisemmän ja tyydyttävämmän.”

 Minimalismi ei tarkoita sitä, että karsii hullun lailla kaikki tavarat pois ja toivoo elämän olevan sen jälkeen seesteistä ja täydellistä. Minimalistisuuteen liitetään kyllä tavaroiden karsiminen, mutta elämään ei tuo tarkoitusta se, että omistaa vain yhden haarukan ja sukkaparin. Tärkeää onkin kysyä eri elämän osa-alueilla, mitä iloa tai merkitystä tämä tuo elämääni? Ei vain tavaroiden kohdalla, vaan kaiken! Työn, parisuhteen, harrastuksen, sosiaalisen median ja sähköpostien mainospostin kanssa. Mitä kaikkea turhaa omasta elämästä voi karsia, jotta jäljelle jäisi mahdollisimman paljon merkittäviä asioita, tämä on kaiken ydin.

Minimalismi voi vähentää stressiä ja lisätä henkistä energiaa. Kun turhat tavarat on saatu vähennettyä, energiaa ei kulu niin paljon jatkuvaan siivoamiseen ja tavara-ahdistukseen. Jatkuvasti sotkuiseen kotiin ei tarvitse tulla yhä uudelleen, kun tavaroille on tietty paikka ja käyttötarkoitus.  Minimalismi voi tuoda elämään lisää aikaa. Saatamme käyttää paljonkin aikaa tavaroiden ostamiseen, nettikauppojen selailuun ja huoltamiseen. Eikä tarvitse olla edes mikään hysteerinen himoshoppaaja tai harrastelija, jotta tavaroihin saa kulutettua paljon aikaa. Mikäli tavaroita on myös paljon, eikä niille ole kotona paikkaa, voi niiden löytämiseen kulua huomattavasti aikaa. Kun aikaa ei kuluta tavaroiden hamstraamiseen, sitä jää itselle tärkeille asioille, kuten perheelle ja elämyksille. Minimalismi ja tavaroiden vähentäminen usein tekevät vaatekaapista selkeämmän, pyykkäämisestä vaivattomampaa, eikä valintoja tehdessä aamuisin mene niin paljon aikaa. Minimalismiin liittyy myös usein raha, jota saattaa säästyä huomattavasti, kun turhia ostoksia tavaroihin liittyen karsii. Minimalismin myötä voi myös ymmärtää, mitkä asiat todella ovat tärkeitä elämässä ja mitkä muistot ovat jääneet mieleen. Harva muistaa, mikä asu oli jossain tilaisuudessa päällä tai miltä sen ostaminen tuntui, toisin kuin se, millaista kyseisissä juhlissa oli ja kenen kanssa aikaa vietti.

Pohdinta

Olemme mielestäni nykyään todella tietoisia kuluttamisesta ja puhumme jopa kulutushysteriasta. Me olemme kuitenkin muutakin, kuin kuluttajia. Minimalismissa on jotain kiehtovaa ja pohdin, voiko minimalistisella työpisteellä saavuttaa huomattavasti tehokkaamman työskentelyn.

Lähteet: