Tampere
24 Jan, Sunday
0° C

Proakatemian esseepankki

5 suurinta oppia työelämästä



Kirjoittanut: Marianna Käpynen - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: Blogiessee / 1 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Näin etätyöskentelyn vallitessa, kotona vietettyjen tuntien määrä on huomattavasti kasvanut. Tämä yksin oleskelu ja mietiskely on ajanut minut miettimään niitä oppeja, joita olen saanut itselleni ennen aikaani Proakatemialla työelämästä. Oppejani olen päässyt kartoittamaan edellisten työpaikkojeni myötä hyvin erilaisista työpaikoista ja -ympäristöistä, joista huomaan kantavani oppeja myös nykyiseen tiimiini. Haluankin tuoda niistä viisi suurinta oppia esille myös näin kirjallisesti, koska samalla selvennän niitä myös itselleni. En myöskään koe, että olen päässyt niitä näyttämään tai kertomaan ennen tätä esseetä, joten valitsin keinokseni tehdä sen kirjallisesti.

Ensimmäisenä korostaisin oppia, jonka olen saanut työelämästä ennen Proakatemiaa, ja se on tiimin hyvinvoinnin tärkeys. Lähes kymmenen vuotta työelämässä ollessani olen päässyt mukaan hyvin erilaisiin työyhteisöihin ja tiimeihin, joissa jokaisessa on ollut omanlaisensa työkulttuuri ja -yhteisö. Toisissa yhteisöissä asiat tuntuivat hoituvan hyvin helposti ja mutkattomasti eikä poissaoloja niinkään ilmestynyt. Esimerkkinä hyvästä työyhteisöstä, jossa työntekijät voivat hyvin, voisin käyttää yökerhoa, jossa työskentelin lähes kaksi vuotta. Tässä työyhteisössä hyvinvointi näkyi alusta asti työntekijöiden motivaatiossa tehdä töitä ja pyrkiä välttämään turhia poissaoloja. Poissaoloja pyrittiin välttämään syystä, ettei kukaan halunnut jättää työkavereita pulaan. Tässä yhteydessä työkaveri on määritelmänä melko lattea, koska useimmat olivat ystäviä myös työpaikan ulkopuolella. Tämä muodosti työpaikalle ilmapiirin, jossa töitä tehdään kavereiden kanssa ja tämä taas loi omanlaisen hyvinvoinnin työyhteisöön.

Toinen opeistani on tullut keittiön puolelta, jossa työskentelin useamman vuoden. Voitte varmasti kuvitella tilanteen, jossa ravintola on tupaten täynnä ja sen mukana keittiö saa jokaisen nälkäisen ihmisen tilauksen joskus jopa puolen tunnin sisään. Näissä tilanteissa oli tärkeä pitää pää kylmänä ja priorisoida tekemisensä niin, että se oli tehokasta. Voidaan puhua käsitteestä paineensietokyky, johon sain aivan toisenlaisen pohjan työskennellessäni ABC- huoltoaseman keittiössä. Jokainen työpäivä piti sisällään omanlaisensa paineen siitä, ettei ruuhkaa voinut ikinä ennakoida tai sitä, koska se iskee. Tämä loi minulle pohjan ja opit tilanteisiin, joissa paine kasvaa odottamattomasti ja samanaikaisesti tekemisen tulee pysyä tehokkaana. Uskon, ettei samanlaista paineensietokykyä voi kasvattaa muualla kuin keittiössä, jossa asiakkaat, itse ruoka ja työkaverit vaikuttavat jokainen omalla tavallaan syntyvään paineeseen.

Kolmas opeistani on tullut myyntitöistäni vaatekaupan puolella, jossa myyntilukuja seurattiin liikkeen ollessa auki lähes joka tunti. Oppi, jonka sieltä sain mukaani, oli keskittyminen asiakaspalvelun laatuun myyntilukujen sijasta. Liike, jossa työskentelin, myyntiä seurattiin omalla tavallaan myös kuittien muodossa. Mikäli myyjä oli saanut omalla palvelupanoksellaan myytyä tuotteita asiakkaalle, kuitista otettiin kuittikopio ja siitä otettiin usein kuva, jota jaettiin muiden myyjien nähtäville. Tämä loi tietynlaista painetta siihen, ettei huomiota kiinnitetty ainoastaan kassaan kilahtaneisiin euroihin, vaan siihen, olivatko ne päätyneet kassaan hyvän palvelun ansiosta. Hyvä asiakaspalvelu edellytti myös oma-aloitteisuutta tuotetietoisuuden suhteen, koska uutuuksia liikkeeseen tuli useita kertoja viikon sisällä. Tiivistäen: oppi, jonka sain vaateliikkeestä, oli yhdistää asiakaspalvelu ja myynti auttavaksi asiakaspalveluksi, jossa myynti syntyy kuin itsestään.

Neljäs oppini on tullut tehtyjen promootio keikkojen mukana, jossa selkeä ja ennakoiva informointi ei automaattisesti kuulu jokaiseen työpäivään. Olen itse tehnyt promootiokeikkoja ennen Proakatemialle tuloa hyvin monipuolisesti. Työtehtävät ja -päivät ovat vaihdelleet melkoisesti toisistaan: alkoholin myyntiä, lippujen tarkastusta, bussihoustaamista, esimiehenä toimimista sekä brändin edistämistä. Yksi yhdistävä tekijä näissä kaikissa kuitenkin on ollut ja se on äkkinäiset muutokset. Toisinaan on voinut olla tilanne, jossa työpäivän alkuun on ollut tunti ja vasta silloin olen saanut sähköpostin, josta on selvinnyt työpäivän sisältö. Tämä on tuonut eteeni opin siitä, että epäselvissäkin tilanteissa pää on pidettävä kylmänä ja mieli on pidettävä avoinna tuleville muutoksille. Huomaan, että tästä olen hyötynyt myös Proakatemia-ajallani, jossa epäselvyys on ollut ajoittain toistuvaa.

Viimeinen oppini on tullut useasta työpaikasta, jossa oppi on tullut sekä asiakkaiden sekä työntekijöiden kautta. Tämä oppi on niinkin kliseinen ja ehkä jopa liian kulutettu, mutta ihmiset tulee kohdata aina ihmisinä huolimatta tittelistä, joka heillä on. Tästä käytännön esimerkkeinä voisin kertoa muutaman toisistaan eroavan. Ensimmäisenä mieleeni tulee aika, jolloin olimme työporukalla palkintomatkalla Varsovassa. Matkaan lähti työporukan lisäksi johtoportaan ihmisiä, jotka mielletään helposti vaikeasti lähestyttäväksi eikä heille usein uskalleta puhua kovinkaan rennosti. Matkalla kuitenki huomasin, ettei entisen Restamaxin, nykyisen Nohon, linjajohtaja olekkaan sen ihmeellisempi kuin minä, koska olemme molemmat ihmisiä. Tämä johti tilanteeseen, jossa istuimme kaksin pöydän ääressä ja juttelimme niitä näitä. Kyseistä tilannetta en olisi voinut ennen matkaa kuvitellakkaan. Tämän lisäksi nostan esille tilanteen, joka kohdalleni osui ollessani töissä ruokakaupan kassalla. Asiakas oli laskenut tuotteet kassahihnalle ja piipatessani kanapakettia, vinkkasin hänelle vinkkejä valmistukseen. Tämän keskustelun jälkeen hän pakkasi tavaransa ja oli jo ottanut muutamat askeleet kassalta poispäin, kun hän sitten kuitenkin palasi luokseni. Lähestyessään minua, hän ojensi käyntikorttini ja kertoi, että mikäli olen halukas vaihtamaan työpaikkaa tai mikäli olen töitä vailla, minun tulisi ottaa häneen yhteyttä. Käyntikortista kävi ilmi, että hän on yhden Tampereen tunnetuimman kahvilan omistaja.

Viimeisenä esimerkkinä haluan kertoa tilanteesta, joka minulle sattui viime kesänä ollessani Ruisrockissa töissä. Olimme juuri saapuneet taukopaikalle, jossa törmäsin esimieheeni ja huomasin, että hän juttelee toisen työntekijän kanssa. Kauluksista roikkuvasta radiopuhelimesta osasin päätellä, että hän ei ole tavallinen rivityöntekijä, ja halusin kohteliaasti esittäytyä kättelyn avulla. Vaihdoimme siinä tilanteessa muutamat sanat ja sen jälkeen jatkoin matkaani ruokatelttaan. Saman päivän iltana minulle selvisi, että henkilö, jonka kanssa olin kätellyt, oli yksi tapahtuman tuottajista. Tämän ennakkoluulottoman ensitapaamisen myötä olemme jatkaneet yhteydenpitoa ja mahdollisuus yhteistyöhön aukesi.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close