Tampere
16 Oct, Wednesday
2° C

Proakatemian esseepankki

Utopia vai dystopia?



Kirjoittanut: Aleksi Laakkonen - tiimistä Kajo.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Kirjaessee / Aleksi Laakkonen / Kajo
Yuval Noah Harari – Homo Deus

 

Utopia vai dystopia?

Yuval Noah Hararin kirja Homo Deus jatkaa siitä mihin Homo Sapiens jäi. Harari kuvaa näkemystään ihmiskunnan tulevaisuudesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä, pohjaten havaintonsa historian kulkuun ja modernin teknologian kehitykseen.

Hararin maalaamaa tulevaisuutta tarkastellessa ei oikein voi olla varma onko kyseessä utopia vai dystopia. Teknologian kehityksen mukanaan tuomia valtaisia hyötyjä esimerkiksi terveyden saralla on mahdoton kiistää. Toisaalta robotisaatio uhkaa viedä meiltä kaikilta työn, kun ammatit aina leipurista lakimieheen voidaan ulkoistaa tietokoneiden tai robottien harteille. Ensimmäisestä robotisaation uhrista voidaan nähdä viitteitä jo nykypäivänä. Logistiikka-alalla ihminen on pelkkä rasite. Varaston hallitsevat huomattavasti meitä paremmin robotit, laivakontit hoitavat itse itsensä määräsatamaan ja itseohjautuvat kuorma-autot pelastavat ihmishenkiä maanteillä. On helppoa osoittaa rekkakuskin korvaamisesta saadut hyödyt numeraalisesti, mutta mikä on ihmisen osuus yhtälössä? Mitä nyt työtä vailla oleva kuljettaja tekee elämällään? Entä mitä tapahtuu, kun maailmalla miljoonat kuljettajat siirtyvät kortistoon seuraavan 50 vuoden aikana?

 

Onko ihmisellä oma tahto?

On tutkimuksella todistettu, että ihminen ei tietoisesti tee valintojaan. Valinta tekemisen ja tekemättömyyden, tai tekemisen laadun välillä tapahtuu aivoissa jo kauan ennen kuin päätöksestä tulee tietoista. Aivoja kuvantamalla voidaan havaita tekoa edeltävä impulssi aivoissa huomattavasti ennen kuin se toteutuu. Näitä aivoimpulsseja on myös mahdollista syöttää suoraan aivoihin ulkopuolelta käsin. Vaikka nyt on mahdollista ohjata vain rottien toimintaa, on pelkkä teoreettinen mahdollisuus tällaiseen manipulointiin melko järisyttävä.
Toisaalta on aiheellista kysyä, kuinka paljon ihmisen valinnoista on näiden omia? Tekeekö ihminen itse elämäänsä ohjaavat päätökset vai olemmeko vain meitä ympäröivien ärsykkeiden vietävissä? Nykypäivän mainostajan käytössä olevat työkalut ovat äärimmäisen tehokkaita, ja algoritmit pystyvät ennakoimaan ostopäätöksiä kauan ennen niiden toteutumista tosielämässä. Ostopäätöksiä ohjataan työkaluilla, jotka tietävät ajattelustamme ja elämäntilanteestamme jopa enemmän kuin me ihmiset itse.

 

Mitä tekee tulevaisuuden yrittäjä?

Harari saattaa todella miettimään mikä on minun paikkani tulevaisuuden maailmassa. Nyt opiskelen yrittäjyyttä, mutta mitä ylipäätään on yrittäjyys robottien, algoritmien ja tekoälyn valtakaudella? Onko pienyrittäjällä mitään roolia yhteiskunnassa, kun jätit kuten Google ja Amazon omistavat kaiken datan ja myös käyttävät sitä. Entä miten markkinoin tuotetta, jos ostopäätöksen tekee ihmisen puolesta tekoäly? Entä voiko algoritmi itsessään olla yrittäjä? Hararin mukaan ihminenkin on vain biologinen algoritmi. Äkkiseltään tulee mieleen, että ehkä joku erityinen palvelu, jossa ihmiskontakti korostuu, jäisi meidän ihmisten hoidettavaksi. Vaan entä jos kuluttajalle riittää sittenkin robotin täydellisesti valmistama ravinto ja suoraan aivoihin syötetty virtuaalitodellisuus?

 

Mitä tarkoittaa seuraava järisyttävä muutos?

Tulevaisuuden ihmisen elämään vaikuttaa ennen kaikkea individualismin murros. Elämää tulevat ohjaamaan ihmisten sijaan verkottuneet algoritmit. Päätökset niin arjessa kuin politiikassa voidaan tehdä täysin rationaalisin perustein vailla inhimillisiä virheitä. Tämä johtaa yksittäisen ihmisen poistumiseen kuvasta ja esille nousee yhteinen, ihmisen etu. Mielenkiintoista on nähdä miten tällainen utopia voi tulla todeksi. Globaali markkinatalous ja sen kapitalistiset rakenteet perustuvat yksilön vapauteen, joka ohjaa käytännössä kaikkea päivittäistä elämää. Markkinoiden koneistot pyrkivät alati paremmin tunnistamaan yksilön halut ja tarpeet sekä muokkaamaan niitä. Miltä mahtaisi näyttää malli jossa yksilö ei olisikaan enää keskipisteenä?

 

Pitääkö vastustaa

On ehkä paikallaan kysyä, tulisiko teknologian kehitystä toden teolla vastustaa? Onko ihminen riittävä nykyisessä muodossaan vai tulisiko meidän ilolla loikata kohti tätä tulevaisuuden ihmistä? Luopuminen on tuskallista, mutta toisaalta ihmisyyden kokemuksessa keskeisessä roolissa. Ehkä ihmisen tehtävä on rakentaa itsestään seuraava versio, edellistä parempi joka tavalla. Ennen tätä seuraavaa versiota on kuitenkin ratkaistava tämän päivän ongelmia, joissa riittää vielä monelle yrittäjälle työnsarkaa.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close