2010-luvun Suomalaisen työssäkäyvän ihmisen stereotypia on hyvin selkeä: Aamu alkaa herätyskellon soitolla, jonka jälkeen ovat vuorossa aamutoimet, perheellisillä yleensä pienen kaaoksen vallassa. Tämän jälkeen lähdetään töihin, jossa vietetään kahdeksan tuntia päivässä, töiden jälkeen kotiin tai hakemaan lapset hoidosta tai koulusta ja ilta menee harrastusten tai television parissa. Sama toistuu yleensä viisi kertaa viikossa, viikonloppuna saunotaan, juodaan kaljaa ja valmistaudutaan tulevaan työviikkoon. Jännittävin hetki koittaa lauantai-illan lottoarvonnassa, jossa rivejä on useampikin vetämässä: ”Sitten, jos minä voitan lotossa…” Kesällä käydään mökillä tai huvipuistossa ja ehkä kerran – pari vuodessa pakettimatkalla ulkomailla. Nykyinen leipätyö on välttämättömyys elintason pitämiselle, elämä on tuttua ja turvallista, vaikka ei aina niin hehkeää olisikaan.

Jokaisella ihmisellä on unelmia. Nämä voivat liittyä joko työhön, uraan, elintasoon tai sitten muuten vain elämään yleisesti. Unelmat voivat olla pieniä tai suuria, mutta useimmiten suurten unelmien eteen ei tehdä juurikaan mitään. Esimerkiksi Espanjan aurinkoon muutto on monen talven loskassa toimistolle tarpovan työläisen mielessä useammin, kuin kerran viikossa, mutta unelman eteen ei tehdä asioita: ”Eläkkeellä sitten…” Sama ajatusmalli on myös kasvua hakevilla yrittäjillä: ensin tehdään töitä yrityksen eteen, sitten myydään se isolla rahalla ja loppuelämä elellään mukavasti.

Timothy Ferriss paljastaa kuitenkin 4 tunnin työviikko -kirjassaan, että ihmisten unelmat ovat aivan käden ulottuvilla, vaikka heti. Miksi haaskata elämänsä parhaat vuodet työssä, josta ei nauti, kun unelmia voi lähteä tavoittelemaan jo nyt?

Ferrissin keskeinen ajatus on vapautuminen ajan ja paikan kahleista työelämässä. Hän tarjoaa tähän keinoja yrittäjien lisäksi myös normaalia leipätyötä tekeville ihmisille. Ideaali tilanne olisi lopulta se, mitä jo kirjan nimessäkin luvataan: töistään voisi selvitä todella vain neljässä tunnissa viikossa, avaamalla sähköpostinsa pari kertaa viikossa, eikä siinä vielä kaikki; näillä keinoilla voisi myös ansaita tarpeeksi elääkseen unelmiensa elämää.

Uusrikkaat

Kirjan lukeneelle termi ”uusrikas” tulee väistämättä tutuksi. Harva ihminen todellisuudessa haluaa olla miljonääri, he vain tahtovat elää miljonäärin elämää. Rahasumma pankkitilillä ei ole se juttu, vaan vapaus elämässä, tässä tapauksessa taloudellinen riippumattomuus. Uusrikkaat eivät pelaa normaaleilla yhteiskunnan odotuksilla ja ”säännöillä”, vaan pyrkivät nauttimaan elämästä tässä ja nyt. Kyse on pohjimmiltaan priorisoinnista, siitä, mitkä asiat ovat elämässä tärkeitä. Tavoitteena ei ole kuitenkaan joutilaisuus, vaan ns. minieläkkeiden ripotteleminen koko elämän ajalle ja sen myötä mahdollisuus tehdä kiinnostavia asioita.

Uusrikkaalle valinnanvapaus on todellista valtaa. He pystyvät järjestelemään omat aikataulunsa, jonka ansiosta tekevät työnsä selkeästi tehokkaammin, lopettavat kannattamattomat asiakassuhteet ja ulkoistavat kaikki mahdolliset toiminnot. Tiivistettynä, he oivaltavat, että työnteon laatu on tärkeämpää, kuin sen määrä.

Kuinka saavuttaa valinnanvapaus?

Ferriss on jakanut ohjeensa neljän tunnin työviikon tavoitteluun neljään vaiheeseen: määrittely, eliminointi, automatisointi ja vapautuminen. Liikkeelle lähdetään siitä, että tunnistetaan ja määritellään oma nykyinen tilanne, ja tehdään töitä sen eteen, että tunnistetaan ne omat, todelliset unelmat. Unelmista pitää tässä vaiheessa tehdä tavoitteita, joille määritellään välistepit, joiden avulla niihin päästään.

Seuraava haaste on lisätä omaa tuottavuuttaan. Tämä tarkoittaa käytännössä työn tehokkuutta, tavoitteena on tehdä työt aikaisempaa tehokkaammin entistäkin lyhyemmässä ajassa. Yrittäjällehän ajatus kuulostaa mitä houkuttavimmalta, koska lisääntynyt tuotto tippuu omaan taskuun. Lisäksi arvostaisin ainakin itse muutamaa lisätuntia vapaa-aikaa vuorokaudessa.

Myös Proakatemialla on pidemmän aikaa ollut yleistä, että kiirettä, ahkeruutta ja hurjia työtuntimääriä ihannoidaan. Toki tätä tukee omalta osaltaan koko opintojen rakenne, jossa opintopisteet kertyvät tehtyjen tuntien mukaan. Tehokas työskentely on kuitenkin avainasemassa todellisessa maailmassa, yrittäjälle harvemmin maksetaan palkkaa tunneista, vaan tehdyn työn lopputuloksesta. Ylimääräinen puuhastelu, esimerkiksi sähköpostin yltiöpäinen tarkistelu onkin syytä eliminoida ja jättää minimiin.

Yksi Ferrissin esiin nostamista kultaisista apuvälineistä eliminointiin on Pareton laki, jonka mukaan 20% syistä johtaa 80%:iin seurauksista. Suhdeluku vaihtelee, mutta usein pieni osa tekemisestä on todellinen syy suurimmalle osalle esimerkiksi liiketoiminnan tuotosta. ”Jäljelle jäi vain parhaat 3% asiakkaista profiloitavaksi ja kaksinkertaistettavaksi. Yli 120 tukkuasiakkaasta vain 5 tuotti 95% koko liikevaihdosta”, nostaa Ferriss esimerkin omasta liiketoiminnastaan. Samaa ajatusta voi noudattaa esimerkiksi mainonnassa tai jälleenmyyjissä. Tuolloin tarkastellaan, mitkä tai millaiset mainokset tai kumppanit ovat kaikkein tehokkaimpia, karsitaan tuottamattomat pois ja lisätään tuottavan kaltaisten määrää. Kuulostaa yksinkertaiselta. Tällainen karsiminen luonnollisesti johtaa myös työmäärän vähenemiseen, kun esimerkiksi kannattamattomien asiakkuuksien ylläpitämiseen ei kulu enää resursseja.

Toinen keino tehokkaaseen työhön on opetella blokkaamaan keskeytykset. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, kun olet uppoutunut työhösi ja joku merkityksetön häiriö pilaa keskittymisen. Tämä on melko yleistä avokonttoreissa ja esimerkiksi Proakatemian tiimitilassa työskennellessä. Keskeytyksiksi voidaan lukea myös esimerkiksi jonninjoutavat palaverit, sähköposti tai puhelinsoitot. Hyvin yksinkertainen keino näiden häiriöiden vähentämiseen on nykyaikaisten viestimien hiljentäminen; älä katso sähköpostiasi kuin kerran päivässä, harvemminkin, jos se on mahdollista. Tähän avuksi voi asettaa automaattisen vastaajan, joka kertoo tilanteesta ja kehottaa ottamaan todellisuudessa kiireellisissä asioissa yhteyttä puhelimitse, soittamisen kynnys on usein suurempi toiselle osapuolelle, jolloin yhteydenottoja tulee todellisuudessakin vain oikeasti tärkeistä asioista. Yhteydenottajaa ei myöskään pidä rohkaista jaarittelemaan esimerkiksi kuulumisten kyselyllä, vaikka tämä tuntuisikin aluksi töykeältä. Suomalaiseen perusluonteeseen tällainen kuitenkin sopii loistavasti, mikä voikin olla osasyynä tehokkuuteen, jonka vuoksi suomalaisia työntekijöitä arvostetaan yleensä maailmalla.

Olennaista on opetella sanomaan yksi kaksikirjaiminen, mutta siitäkin huolimatta erittäin vaikea sana: ”Ei”.

Automatisoiminen tarkoittaa Ferrissin tapauksessa käytännössä ulkoistamista. Kirja kuitenkin antoi paljon ajateltavaa siitä, mitä kaikkea onkaan mahdollista ulkoistaa, vieläpä suhteellisen edullisesti, jolloin myös itselle jää käteen riittävä siivu. Se on keino päästä eroon niistä työtehtävistä, joita ei ole tuottavuuden kannalta mahdollista eliminoida kokonaan tarpeettomina. Automatisoinnissa voi nykyisin hyödyntää ihmisten tai yritysten lisäksi paljon myös teknologiaa.

Automatisoinnin ajatus kannattaa pitää mielessä myös liiketoiminnassa. Tasaisesti rahaa tilille rullaava prosessi ei vaadi parhaimmillaan juurikaan toimenpiteitä. Nykypäivänä tällaista toimintaa voi olla esimerkiksi verkkokauppa. Toki sekin vaatii alkuvaiheessa paljon asioita, esimerkiksi markkinointia (jonka voi senkin nykyään automatisoida lähes kokonaan) mutta jo kohdistamalla kaupan tietynlaisille, jatkuville asiakkaille mahdollistaa käytännössä jatkuvan kassavirran tekemättä juuri mitään. Postittaminen on mahdollista ulkoistaa tai hoitaa siten, että tuotteet toimitetaan suoraan sieltä, mistä itse tilaat niitä. Automaattinen liiketoiminta on kaikista helpointa ja käytännössä välttämätöntäkin rakentaa jonkun tuotteen ympärille. Palveluissa kysymysmerkiksi nousee varmuus laadusta. Tuotteen tarkat tiedot on mahdollista selvittää kaupassa esimerkiksi UKK-sivun avulla, jolloin asiakkaiden yhteydenotot vähenevät. Tällaisia asioita voit hoidella vaikkapa Kreikan auringosta käsin kannettavan tietokoneen avulla.

Ideana automatisoinnissa, ulkoistamisessa ja tehokkuudessa ei ole se, että yrittäjä vain pystyttäisi liiketoiminnan, palkkaisi alaisia ja katoaisi. Tällä on hyvin rakennetun prosessin myötä jatkuvasti käsitys yrityksensä tilanteesta, mutta vähemmällä vaivalla. Palkattuja alaisia ei tarvita välttämättä yhtäkään.

Pohdinta

4 tunnin työviikko sisälsi todella paljon asiaa tiiviiseen pakettiin puristettuna. Opeista paljon oli sellaisia, joita voi soveltaa aivan normaaliin työelämään tai arkeen, vaikka tavoitteena ei olisikaan lähteä kiertämään maailmaa uusrikkaiden tavoin. Tällaiset neuvot liittyivät erityisesti priorisointiin, tehokkaaseen työhön ja turhien sekä kannattamattomien asioiden karsimiseen pois työpäivästä.

Vaikka omien hurjien työtuntieni keskellä vilkuilin kirjaa vapaatuntivinkkien toivossa, keskeinen pointti oli kuitenkin, että pelkän lomailun ja joutenolon takia ei tällaisia asioita pidä lähteä tekemään. Taustalla on oltava intohimo, ja vapautunut aika olisikin ideaalia käyttää itsensä kehittämiseen haluamallaan tavalla, oli se sitten missä asiassa tahansa.

Isoin yksittäinen asenteellinen oppi oli ”Miksi ei?” Miksi ihmiset eivät lähtisi tavoittelemaan unelmiaan ja tekemään asioita niiden eteen? Miksi en itse tekisi niin? Nyt olen siitä onnellisessa asemassa, että opiskeluaikana pystyn panostamaan juuri niihin asioihin, joihin tahdonkin. Päiviin mahtuu kuitenkin väistämättä ei niin mielenkiintoisia asioita, joiden kanssa toimimiseen lukukokemus tarjosi paljon ajateltavaa.