Neljän tunnin työviikko

Melko kunnianhimoinen nimi kirjalla, kannessakin on palmun alla löhöilevä tyyppi. Uskaltavatko suomalaiset edes tarttua kyseiseen kirjaa, siinähän leimaantuisi varsin laiskaksi. Itselleni heräsi ensimmäisenä ajatuksia, haluaisinko edes neljän tunnin työviikkoa. Ehtisikö siinä tehdä kaiken mitä haluaisi, entä jos jollekin työnteko on elämäntapa. Eikö aika käy tylsäksi, jos vain makoilee palmujen alla päivät pitkät? Ja kyllähän sitä toimettomana saa rahaa kulumaan paljon enemmän kuin töitä tehdessä.

Kirjassa luvattiin neljän tunnin työviikon onnistuvan keltä tahansa. Omassa elämänvaiheessani, tulisi minun tehdä ensi alkuun paljon töitä, jotta saavuttaisin lopulta neljän tunnin työviikon. Ja niin kuin jo sanoin, en ehkä loppupeleissä sitä edes haluaisi. Mutta kirjassa on silti paljon mielenkiintoisia ajatuksia, mitkä minua kyseenalastavana ihmisenä kiinnostavat.

”Aina kun huomaat olevasi enemmistön puolella, on aika pysähtyä miettimään vielä kerran”.

”En voi kertoa menestymisen kaavaa, mutta epäonnistumisen kaavan voin: yritä miellyttää kaikkia samanaikaisesti”.

Omassa elämässäni olen mielestäni toteuttanut näitä melko hyvin. Mutta huomaan kääntyväni monesti pessimistisen sarkasmin puolelle, sekään ei ole aina hyvä asia. Kirjassa puhutaan paljon uusrikkaista eli kirjan mukaan:

– ”Työntekijä, joka järjestää itse oman aikataulunsa ja neuvottelee etätyömahdollisuuden ja tekee 90% kymmenesosassa entisestä ajasta.”

– ”Yrittäjä, joka eliminoi kannattamattomat asiakkaat ja projektit, ulkoistaa kaikki toiminnot ja matkustelee.”

– ”Opiskelija, joka haluaa riskeerata kaiken.”

”Luovu itsestään selvyyksistä.”

Ja sitten puhutaan lykkääjistä. Löysin valitettavasti itseni tästä joukosta. Todella ärsyttävää tiedostaa asia, mutta silti elää siten. Löydän itseni jatkuvasti miettimästä, että sitten kun koulu on ohi, voin ruveta toden teolla toteuttamaan unelmiani, tänään syön vielä siipiä huomenna alkaa laihdutuskuuri, perjantaina raivaan aikaa siivoamiselle, nyt ei ehdi.

”Lykkääjät säästävät kaiken tulevaisuuteen huomatakseen, että elämä meni jo.”

Miten sitten aion alkaa toteuttaa itsessäni jotain muuta kuin lykkääjää? Olen karsinut kaiken työnteon pois elämästäni, joka ei vie minua eteenpäin ja kohti unelmiani. Tarkoittaa siis sitä, että muilla työskentely pitkäaikaisesti hidastaa minua siinä, minne haluan oikeasti mennä. Olen aloittanut terveellisen elämän, miksei nyt kärvistelisi muutamaa kuukautta ja loppuelämän sitten vain ylläpitäisi. Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, mutta testataan. Kulutuksen vähentäminen, eli turhat kulut minimiin ja panostus niitä asioita kohtaan, jotka tuottavat pitkäaikaista iloa elämään. Kalenteri pitäisi saada vielä parempaan järjestykseen joka nopeuttaisi monia asioita. Opinnäytetyöstä valmistuvan palvelukonseptin toteutus. Tulee mietittyä että on kamalasti kaikkea muuta ja toteutukseen menee aikaa, lykätään eteenpäin. Mutta nythän elämässäni on juuri kaikki aika mitä tarvitsen!