Tampere
04 Dec, Friday
0° C

Proakatemian esseepankki

4 tunnin työviikko



Kirjoittanut: Maria Välimäki - tiimistä Eventa.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 3 minuuttia.

Miten raataa vähemmän ja elää enemmän? Tähän kysymykseen vastauksia antaa Timothy Ferriss kirjassaan 4 tunnin työviikko. Kirjassa annetaan avaimet kokonaisvaltaiseen elämänmuutokseen sekä elämänlaadun kehittämiseen. Vaikka osa asioista ei välttämättä iske jokaiseen lukijaan löytyy sieltä asioita, joista jokainen voi oppia jotakin. Itse löysin muutaman mielenkiintoisen opin, joita käyn tässä esseessä läpi.

 

Oikean kysymyksen kysyminen

Olen pitkään miettinyt sitä, mitä minä haluan elämältä. Tämä on tuntunut hyvin vaikealta kysymykseltä ja en ole osannut vastata vielä tänäkään päivänä, vaikka olenkin miettinyt asiaa hyvin paljon. Oikeastaan olen juuri tällä viikolla keskustellut ystäväni kanssa siitä, miten keksisin sen, mitä haluaisin tehdä. Ystäväni lohdutti minua ja kertoi, että ei hänkään tiedä, eikä moni muukaan meidän ikäinen. Nimesimme ongelman milleniaalien ongelmaksi. ’’Ennen kaikki oli paremmin’’, sillä oli vain yksi ura ja työtä tehtiin kyseenalaistamatta sitä, oliko tämä nyt juuri minulle se työ. Nykyään uria voi olla monia ja nuoret sekä aikuiset kamppailevat siitä, mitä minä haluan tehdä isona. On niin paljon valinnanvaraa, että tässä menee jo sekaisin.

 

On siis selvää, että nuorilla ja aikuisilla on enemmän painetta siitä, mitä halutaan. Jos tähän ei vaan löydy vastausta, niin herää kysymys kysymmekö oikeaa kysymystä? Useimmat eivät koskaan tule tietämään, mitä he haluavat. Minä en tiedä, mitä haluan. Jos kysyt, mitä haluan seuraavan puolen vuoden aikana tehdä kieliopiskelun saralla, tiedän kyllä vastauksen. Kyse on tarkasta määrittelystä. ’’Mitä haluat’’ on liian epätarkka kysymys, jotta siihen voisi vastata sisällökkäällä ja toimintaan johtavalla tavalla (Ferriss, 2008, 66). On helpompi alkaa miettiä asiaa onnen kautta. Onni on asia, jota me kaikki tavoittelemme omien määritelmien mukaan. Mikä sitten taas on konkreettisesti onnea? Innostus on käyttökelpoisempi synonyymi onnellisuudelle, ja juuri sitä pitäisi tavoitella. Älä siis kysy itseltäsi: ’’Mitä minä haluan’’ vaan: ’’Mikä minua innostaa?’’(2008, 67).

 

Tämän oivallettuani ymmärsin selvemmin miksi en ollut löytänyt sitä mitä haluan. On helpompi lähestyä asioita, kun osaa kysyä oikean kysymyksen ’’Mikä minua innostaa’’. Ajatuksesta innostuneena minulle tuli myös mieleen tiimiyrityksemme Eventa. Mietin kovasti sitä, olemmeko miettineet asioita sitä kautta, ’’ Mitä me haluamme’’ vai ’’Mikä meitä innostaa’’? En muista, että olemme edes koskaan kysyneet tismalleen noilla sanoilla kumpaakaan. Nyt olemme kuitenkin tekemässä omistajantahtoa, joka hyvin pitkälle vastaa kysymykseen ’’Mitä haluamme Eventan olevan’’. Mitä jos kysyisimmekin ’’Mikä meitä innostaa Eventassa’’? Kuinka erilaisia vastauksia saisimme näiden kahden kysymyksen välille? Ja olisiko niiden vastausten välillä erilaisia suoria hyötyjä Eventaan?

 

Delegoinnin taito

Oletko koskaan saanut eteesi epäloogisia töitä, saanut valmiiksi tarpeettomia töitä tai komennettu tekemään jotain mahdollisimman epätehokkaalla tavalla. Delegointi on askel eteenpäin tarpeettoman karsimisesta, eikä tarkoita tekosyytä luoda lisää tarpeetonta touhua (2008, 146). Välillä tuntuu siltä, että jotkin asiat eivät vain suju itseltä ja niihin menee tolkuttomasti aikaa. Tämä turhauttaa ja sitä kautta vie paljon energiaa. Asiat voisi tehdä paljon helpommallakin tavalla. Delegoinnin taito on perfektionistille vaikeaa, sillä asioiden tulisi olla juuri sillä tavoin tehdyt, kuin perfektionisti haluaa. Kun asioita pitäisi delegoida toisille, herää pelko virheistä ja epätäydellisyydestä. Mitä jos homma ei onnistukaan? Tunnistan itsessäni tämän piirteen ja kuten otsikossa lukee, delegointi on taito. Sitä pitäisi opetella varsinkin sellaisen, jolle se on haastavaa.

 

Tiimissä tai projektiryhmässä johtajalla on tärkeä rooli delegoida asioita toisille. Vaikka tämä voi kuulostaa itsestäänselvyydeltä, olen kuullut paljon projekteista sekä tiimeistä, joissa delegointi ei ole toiminut ja siitä syystä projekti ei ole edennyt halutulla tavalla. Tästä esimerkkinä oma stailausprojektini Renew, jossa tiimissä toimii itseni lisäksi yksi henkilö. Vastuualueita ei ole delegoitu sekä suunniteltu kunnolla, mikä tuottaa jo heti ensimmäisen ongelman. Lisäksi toisena ongelmana pidän sitä, että yritän tehdä mahdollisimman paljon itse, vaikka minua parempia ja osaavampiakin löytyy. Delegoinnin taitoa siis tässäkin tarvittaisiin.

 

Yhteenveto

Kirjan päällimmäisiksi opeiksi muodostuivat delegointi ja ’’Mikä innostaa?’’ kysymys. En lähtenyt lukemaan kirjaa sillä silmällä, että se mullistaisi koko ajattelu tapani. Sen sijaan keskityin niihin asioihin, mistä koin olevan itselleni eniten hyötyä. Kirja ei mullistanut minun maailmaani, mutta todellakin antoi loistavia vinkkejä ja ideoita. Uskon myös, että aion lukea kirjan vielä uudestaan jossain vaiheessa valmistumisen jälkeen, sillä jotkin asiat vaikuttivat siltä, että niitä olisi parempi tutkia ja opetella valmistumisen jälkeen.

 

Alan tästä lähtien keskittymään siihen, mikä minua innostaa ja pyrin myös jakamaan oppejani tiimissä ja kysyn tiimiläisiltä mikä heitä ja meitä yhdessä innostaa. Myös delegointiin aion ottaa johtamisessa vahvemman otteen ja pyrin delegoimaan asioita niin, ettei kaikki asiat jäisi omille harteille. Tämä auttaa myös siinä, ettei uuvu työssä. Kun osaa delegoida asioita, on loppuun palamisellekin vähemmän tekijöitä. Yhdessä isosti eteenpäin!

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close