Tampere
26 Jan, Sunday
-2° C

Proakatemian esseepankki

4 avainta huipputiimiin



Kirjoittanut: Marika Tuominen - tiimistä Value.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 9 minuuttia.

Tiimi koostuu ihmisistä – ja heidän päivittäisten toimintojensa sekä vuorovaikutuksensa muodostamista palasista. Oikeastaan tiimi on juuri niin tehokas kuin sen sisällä tapahtuva vuorovaikutuskin on. Tiimin menestys on siis pitkälti kiinni ihmisten välisistä vuorovaikutussuhteista.

Vuorovaikutuksen kirkastaminen ja kehittäminen mahdollistaa uusien innovaatioiden sekä parhaiden mahdollisten ratkaisujen saavuttamisen. Laadukas vuorovaikutus on avain avoimen, kannustavan ja tuottavan ilmapiirin luomiseen, jossa jokainen yksilö kokee olonsa turvalliseksi ja arvostetuksi. Vain vuorovaikutusta kehittämällä voidaan hyödyntää tiimin ja sen yksilöiden täysi potentiaali ja saavuttaa yhdessä jotakin suurta.

Yleisimpiä ongelmia tiimien vuorovaikutuksessa on luottamuksellisen ja avoimen ilmapiirin puuttuminen, jonka myötä tiimin jäsenet eivät tunne oloaan turvalliseksi. Jos oloa ei koeta turvalliseksi, ei uskalleta sanoa omia näkemyksiä ääneen, jolloin tiimi menettää tärkeitä näkökulmia ja mahdollisuuksia kehittyä. Yksilöiden erilaisuusuus ja toisistaan poikkeavat näkökulmat ovat tiimityöskentelyn rikkaus, mutta vuorovaikutuksen ollessa puutteellista, erilaisten näkökulmien esiintuominen sekä vastaanottaminen voi olla korkean kynnyksen takana. Ongelmat kommunikoinnissa voivat johtaa väärinymmärryksiin ja hiertää tiimin jäsenten välisiä suhteita, joka heijastuu koko tiimin toimintaan. Ongelmien esiin nostaminen ja tiimin haastaminen ongelmien ratkaisuun on ensimmäinen askel kohti huipputiimiä. Tiimin kehitys on jokaisen tiimiläisen vastuulla. Jokaisen vastuulla on myös nostaa kissa pöydälle ja tarttua vaikeisiinkin aiheisiin, jotta tiimin kehitys ei pysähdy. Ongelmiin tarttuminen vaatii rohkeutta, varsinkin jos kaikki tiimin jäsenet eivät näe ongelmaa tai myönnä sen olemassaoloa, mutta niin kauan kun tiimin sisällä kytee yhdenkin jäsenen näkemä ongelma, se on koko tiimin kasvua hidastava ongelma.

Huipputiimiä ei saavuteta automaattisesti vain sitä toivomalla, haluamalla ja odottamalla. Se vaatii toimintaa. Yhteinen päämäärä voidaan saavuttaa vain, kun ihmiset saadaan todella sitoutumaan siihen. Kirjassaan Opening Doors to Teamwork and Collaboration Judith H. Katz ja Frederick A. Miller esittelevät neljä työkalua vuorovaikutuksen syventämiseen huipputiimin saavuttamiseksi. Työkalujen avulla tiimiläiset voivat kehittää omia vuorovaikutustaitojaan sekä yksilö- että tiimitasolla. Neljän työkalun avulla saavutetaan tiimin kehityksen kannalta olennaisimmat asiat; luottamus, yhteistyö, ymmärrys sekä mahdollisuus läpimurtoihin ja menestykseen.

 

1. Avain luottamukseen

Lean into discomfort – uskalla mennä epämukavuusalueelle

 

Luottamus on koko tiimin perusta. Luottamuksen tulisi olla lähtökohtana kaikelle toiminnalle ja kaiken toiminnan tulisi edistää luottamuksen rakentumista. Luottamuksellisessa ilmapiirissä tiimin jäsenet pystyvät antamaan täyden potentiaalinsa tiimin käyttöön ja saavuttamaan yhdessä suuria asioita. Luottamus mahdollistaa, että asioista voidaan puhua rehellisesti ja avoimesti ilman pelkoa tuomituksi tai väärinymmärretyksi tulemisesta.

Omalla mukavuusalueella pysyminen luo lyhyellä tähtäimellä turvallisuudentunteen, mutta ei mahdollista uuden oppimista, kasvua, muutosta tai tiimin kannalta keskeistä pitkän tähtäimen turvallisuutta. Epämukavuusalueelle meneminen on kuitenkin pitkällä tähtäimellä ainoa tie turvallisen ja luottamuksellisen ympäristön luomiseen. Epämukavuusalueelle heittäytyminen mahdollistaa aallonharjalle pääsemisen, mutta omalla mukavuusalueella pysytteleminen varmistaa sen, että jäät rannalle ruikuttamaan, kun muut ovat aallonharjalla ilman sinua.

Turvallinen ympäristö tiimissä ei tarkoita täysin riskitöntä ympäristöä. Se tarkoittaa ympäristöä, joka sallii tiimiläisten erilaisuuden, yksilöiden vahvuudet ja heikkoudet sekä huomioi ne asiat, joita tiimiläiset tarvitsevat tunteakseen olonsa turvalliseksi. Turvallinen ympäristö mahdollistaa avoimen ja rohkean keskustelun, ideoiden jakamisen ja innovoinnin, uusien menetelmien ja toimintatapojen kokeilemisen, oppimisen, oman ja toisten kasvun, toisten tukemisen kohti menestystä, rohkeuden ottaa riskejä sekä uskalluksen tarttua ongelmakohtiin. Tavoitteena on psykologisesti ja emotionaalisesti turvallinen ympäristö, jonka avulla saadaan paras mahdollinen potentiaali irti tiimistä. Jos ei rakenneta turvallista ympäristöä, heitetään roskiin valtavasti kykyjä ja mahdollisuus menestyä yhdessä.

Oman mukavuusalueen ulkopuolelle meneminen saattaa tuntua pelottavalta. Esimerkiksi uudessa tiimissä toimiminen tai vaikeiden ja luottamuksellisten asioiden ääneen kertominen on harvoin kenenkään mukavuusalueella. Se kuitenkin mahdollistaa aidon yhteyden syntymisen tiimin jäsenten välille. Tiimin jäsenten tulee tuntea toisensa, jotta yhteistyö voi toimia. Ilman luottamusta ja aitoa yhteyttä tiimi ei voi kasvaa. Itsensä haastaminen on ainoa tie kasvuun sekä yksilötasolla että tiimin kehityksen kannalta.

Oman sisäpiirin ulkopuolisiin ihmisiin luottaminen tuntuu useimmiten epämukavalta, ja yleensä vältämme epämukavuusaluetta. On helpompaa olla luottamatta, kuin luottaa. Jos luottamusta ei ole, hukataan aikaa ja energiaa. Ilman luottamusta ihmiset puhuvat vain, kun ovat puhumastaan asiasta täysin varmoja. Omia ideoita ja ajatuksia ei uskalleta tuoda täysin esiin, eikä toisten ideoista saada täyttä potentiaalia irti. Toisten kasvua ei pystytä tukemaan sataprosenttisesti ja samalla suljetaan ovi monilta mahdollisuuksilta, aikaansaannoksilta ja työn ilolta. Luottamus ei ole itsestään selvä asia, ja sen syntyminen vaatiikin toisilta enemmän kuin toisilta. Syynä voi olla esimerkiksi se, että on tullut aikaisemmin satutetuksi tai pelkää muiden hyväksikäyttävän luottamusta. Jotkut myös kokevat, että oma luottamus täytyy ansaita.

Paradoksaalista on, että ihminen kokee olonsa hyväksi niiden ihmisten seurassa, joihin luottaa, mutta toisaalta luottaa vain niihin ihmisiin, joiden seurassa on hyvä olla. Menestykseen pyrkivällä tiimillä ei kuitenkaan ole aikaa odottaa, että ihmiset saavuttavat oman henkilökohtaisen mukavuusalueensa voidakseen alkaa luottaa toisiinsa, joten luottamusta tiimin sisällä täytyy rakentaa aktiivisesti.

Turvallisen ympäristön saavuttaminen vaatii siis hetkellistä turvattomuudentunnetta – epämukavuusalueelle heittäytymistä. Epämukavuusalueelle heittäytyminen toimii kuin dominoefekti; kun yksi uskaltaa heittäytyä, muutkin heittäytyvät perässä. Rohkeus luottaa rohkaisee muitakin luottamaan. Tiimin kannattaa avoimesti keskustella siitä, mitä yksilöt tarvitsevat tunteakseen olonsa turvalliseksi ja pyrkiä ottamaan tarpeet huomioon toiminnassaan.

Asioiden ei voi olettaa muuttuvan, jos toimii päivästä toiseen samalla vanhalla tavalla. Se mikä toimi eilen, ei välttämättä toimi enää tänään – ihmisen on pakko muuttua ja kehittyä. Jo pelkästään työelämän jatkuva muuttuminen edellyttää yksilön sopeutumista muutokseen sekä uusien toimintatapojen omaksumista. Pienet askeleet päivittäisessä toiminnassa riittävät muutoksen tekemiseen. Jos olet aina hiljaa, avaa suusi ja sano ajatuksesi ääneen. Jos taas olet aina äänessä, kokeile olla hiljaa. Tee asioita, joita et normaalisti tekisi ja tartu sinulle tarjottuihin haasteisiin. Kaikki uudet taidot tuntuvat aluksi epämukavilta ja niiden oppimiseksi joutuu käymään läpi myös vastoinkäymisiä, mutta ne eivät saa muodostua esteeksi uusien taitojen oppimiselle ja kasvulle.

Koen itse olevani luottamuksen suhteen ehkä jopa hieman naiivi – ajattelen, että luottamus on lähtökohtaisesti olemassa, ennen kuin se rikotaan. Pystyn yleensä olemaan avoin ja näyttämään tunteitani melko nopeastikin uusien ihmisten kanssa. Toisaalta olen joskus luottanut ihmisiin, jotka jälkikäteen ajateltuna eivät olisi ansainneet luottamustani. Sellaiset kokemukset nostavat herkästi suojakilven pystyyn ja nykyään olenkin luottamuksen suhteen selkeästi varovaisempi. Tiimissäni koen luottamuksen olevan välillä vielä melko pintapuolista ja luottamuksen kokemisen vaihtelevan rajustikin eri ihmisten välillä. Itsekin toisinaan huomaan kiillottavani omaa suojakilpeäni ja vastaamalla kepeästi ”hyvää kuuluu”, vaikka todellisuudessa olisin rikki tai väsynyt. Suojakilven laskeminen ja aitous oman tiimin edessä on ainoa tie syvemmän luottamuksen saavuttamiseen, ja se vaatii vielä minultakin totuttelua. Uskon kuitenkin, että olemme tiiminä matkalla kohti syvää ja kestävää luottamusta, mutta sen saavuttamiseksi tarvitsemme vielä aikaa ja aktiivista vuorovaikutusta.

Epämukavuusalueelle heittäytyminen todellakin on vaikeaa, sen olen huomannut. Jos olisin lukenut tämän kirjan puolitoista viikkoa aikaisemmin, en olisi epäröinyt hetkeäkään yhteisömme kehityksen kannalta tärkeän Proakatemiapäivän fasilitoijaksi ryhtymistä. Silloin kuitenkin epäröin. Ensimmäinen ajatukseni apuvalmentajan esittämään pyyntöön tulla fasilitoimaan Proakatemiapäivää oli suora ei. ”En ole koskaan tehnyt sellaista”, ajattelin. Olen kyllä vetänyt useampia pajoja omalle tiimille, mutta kynnystä nosti ajatus vieraiden ihmisten kanssa työskentelystä – en voisi tukeutua tutuksi ja turvalliseksi kokemaani ympäristöön. Olin jo vastaamassa kielteisesti pyyntöön vedoten täyteen ahdettuun kalenteriini, kunnes sekunti ennen kielteisen vastauksen lähettämistä tajusin kyseenalaistaa omaa ajatteluani. Miksi kieltäytyisin mahdollisuudesta haastaa itseäni, oppia, kasvaa ja kehittyä?

Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja lakata keksimästä tekosyitä, miksi en voisi kantaa korttani kekoon yhteisön puolesta ja ottaa vastaan minulle tarjottua kunniatehtävää. Ennen kuin ehdin alkaa epäröimään enempää, vastasin Teemun viestiin ”tottakai tulen!” ja jäin odottamaan jännittyneenä Proakatemiapäivän koittamista. H-hetken lähestyessä viime hetken jänistäminen oli lähellä; inhosin ajatusta epämukavuusalueelle heittäytymisestä ja pyörittelin päässäni mitä typerämpiä tekosyyvaihtoehtoja voidakseni vielä luistaa tekemästäni lupauksesta toimia fasilitoijana. Onneksi en jänistänyt.

Päivä oli yksi parhaimmista päivistäni Proakatemialla. Alun jännityksestä huolimatta vedin pajan varmalla otteella alusta loppuun saakka, sain luotua pienryhmään luottamuksellisen ja rennon työskentelyilmapiirin ja nautin joka solullani päivän jokaisesta minuutista. Opin päivän aikana itsestäni todella paljon, enkä olisi osannut etukäteen kuvitellakaan voivani nauttia niin paljon pienryhmän ohjaamisesta. Sain tutustua mahtaviin ihmisiin, joihin en olisi ilman pestin vastaanottamista tutustunut varmaankaan ikinä. Sain kokea yhteenkuuluvuutta entuudestaan tuntemattomien ihmisten kanssa sekä antaa ja vastaanottaa empatiaa, tukea ja sparrausta. Proakatemiapäivän ollessa jo lopuillaan, ylitin itseni vielä kerran tarttumalla yllättäen mikrofoniin ja lukemalla pienryhmäni tuottaman tarinan ääneen yleisön edessä. Yllättävää kyllä, tilanne tuntui mukavalta ja rennolta, enkä olisi koskaan voinut kuvitella voivani nauttia yleisön edessä puhumisesta – päinvastoin olen aina mahdollisuuksieni mukaan välttänyt tilanteita, joissa saatan joutua puhumaan ihmisten edessä.

Epämukavuusalueelle heittäytyminen tuntui ajatuksena lähes ylitsepääsemättömän vaikealta, mutta sen seurauksena kasvoin yhdessä päivässä enemmän kuin monen kuukauden aikana. Miksi olen pelännyt niin paljon asioita, joita en entuudestaan osaa? Miksi olen antanut epäonnistumisen pelon rajoittaa elämääni ja viedä pois mahdollisuuksia kasvaa ja kehittyä? Jatkossa aion heittäytyä pois omalta mukavuusalueeltani määrätietoisemmin, useammin ja oma-aloitteisemmin. Olen sen itselleni ja tiimilleni velkaa.

 

2. Avain yhteistyöhön

Listen as an Ally – kuuntele kuin liittolainen

 

Tiimin toiminnan kannalta oleellista on, että yhteinen etu priorisoidaan yksilön etua korkeammalle. Hyvä tiimihenki on kaiken toiminnan kantava voima; kun koemme olevamme samalla puolella toistemme kanssa ja puhallamme yhteen hiileen menestyksemme eteen, voimme saavuttaa paljon suurempia asioita kuin yksilöinä voisimme saavuttaa. Jos yksilön täysi potentiaali laskettaisiin prosenteissa 100 % suuruiseksi, voitaisiin ajatella tiimin lisäävän siihen vielä toiset sata prosenttia.

Kuten aiemmassa kappaleessa totesin, luottamuksen saavuttamiseksi on tiimiläisten heittäydyttävä epämukavuusalueelle, laskettava suojakilpensä ja oltava toistensa edessä täysin omia itsejään. Parhaimmillaan tiimin jäsenten suhteet ovat syviä, kestäviä ja aitoja ystävyyssuhteita. Suhtaudummeko tiimitovereihimme ystävinä vai kilpailijoina?

Ennakkoluuloiset ja tuomitsevat asenteet pitää pystyä karsimaan sallivuuden ja hyväksynnän tieltä – erilaisuus ja erilaiset näkökulmat ovat tiimin rikkaus. Me-hengen tulisi näkyä päivittäisessä toiminnassa, eikä jäädä vain korulauseeksi. Tiimin etu on myös yksilön etu ja tiimi mahdollistaa yksilöiden menestyksen. Yksin puurtaessa jätämme monet mahdollisuudet käyttämättä ja altistamme itsemme loppuun palamiselle. Kuka ottaa vastaan, jos sinulta loppuu voimat? Kun ympärillä on tiimi, tukiverkko on aina lähellä. Tiimi on kuin pomppulinna; se mahdollistaa korkealle ponnistamisen, mutta toisaalta ottaa vastaan pehmeästi, jos putoat.

Aito kuunteleminen avaa oven yhteistyöhön, jonka ansiosta tiimi voi rakentaa jäsentensä ideoiden perustuksille innovaatioita ja saavuttaa huipputuloksia nopeammin. Paras tie menestykseen on yhteistyö – yhdessä voimme olla paljon suurempaa, kuin yksilöinä voisimme koskaan olla.

Avoimet keskustelut ovat tie tiimin voiman ja potentiaalin löytämiseen. Sillä, miten vastaanotamme toistemme puhetta, on valtava merkitys tiimimme menestykseen. Ihminen kuuntelee todella erilaisella intensiteetillä ystäviään, kuin tuntemattomampia ihmisiä. Kannustamme ja tuemme ystäviemme ajatuksia, rohkaisemme heitä ja haastamme heitä. Tuntemattomampien ihmisten puhe saattaa mennä herkästi toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos tai jäädä tasolle, joka ei herätä vastaanottajassa mitään vastakaikua. Olemmeko tiimissä vastaanottavaisia toistemme ajatuksille vai tuomitsemmeko toistemme ideat? Reagoimmeko ja vastaammeko kuulemaamme?

Vääränlainen tapa vastaanottaa toisen puhetta voi olla todella haitallista tiimille, koska pahimmassa tapauksessa kynnys esittää omia ideoita ja näkökulmia kasvaa niin korkeaksi että se estää tiimin kehittymisen ja menestymisen. Kuuntelemalla toisia keskittyneesti, vastaamalla heille, tukemalla ja rohkaisemalla heitä ja antamalla heille rakentavia ehdotuksia tai palautetta, voidaan saavuttaa sellaisia tuloksia, joihin kukaan ei yksilönä pystyisi. Kaiken keskiössä on kunnioitus ja arvostus toisia kohtaan.

Toisten kuunteleminen, kuten ystävää kuunneltaisiin, ei tarkoita sitä, etteikö asioista voitaisi olla eri mieltä. Toisten haastaminen ja sparraaminen on tärkeää siinä missä toisten tukeminenkin. Kuinka voitaisiin saavuttaa jotakin suurta, jos ei kysyttäisi vaikeita kysymyksiä? Haastaminen avaa silmiä uudenlaisille näkökulmille, ja lopputuloksena voi olla alkuperäisen idean pohjalta syntynyt uusi, parempi idea.

Muistilista kuuntelemiseen:
  1. Kun joku puhuu, anna hänelle täysi huomiosi. Älä tee samaan aikaan mitään muuta.
  2. Kiinnitä huomiota katsekontaktiin ja kehonkieleen, joka viestii puhujalle vastaanottavaisuudesta.
  3. Varmista puhujalta, että ymmärsit kuulemasi oikein.
  4. Osoita, että arvostat ja kunnioitat puhujaa.
  5. Vastaa kuulemaasi aidosti ja rehellisesti. Rohkaise ja haasta.

 

3. Avain ymmärrykseen

State your intent and intensity – Kerro tarkoitusperäsi ja intensiteettisi

 

Tiedätkö tunteen, kun luet viestin Whatsappissa, tulkitset sen tietyllä tavalla ja vedät herneen nenään – ja jälkikäteen tulkintasi osoittautuukin vääräksi? Väärinymmärryksiä tapahtuu jatkuvasti – ei vain kirjallisessa viestinnässä, vaan myös puheviestinnässä. Jos ihmiset joutuvat arvailemaan jonkun aikeita tai tarkoitusperiä, on suuri riski siihen, että syntyy väärinymmärryksiä. Siksi onkin tärkeää kertoa kuuntelijalle, mitkä ovat tarkoitusperäsi kertomasi asian suhteen tai millaisella intensiteetillä siihen suhtaudut. Jotta saavutamme tiimissä ymmärryksen toisiamme kohtaan, viestinnän tulee olla mahdollisimman selkeää. Sen vuoksi on tärkeää kertoa kuuntelijoille mahdollisimman tarkasti, onko kertomasi asia esimerkiksi bussimatkalla ohimennen keksitty idea vai todellinen toimintaehdotus. Tee tiimillesi kristallinkirkkaaksi, mitä tarkoitat ja kuinka paljon sitä tarkoitat; toisin sanoen kuinka sitoutunut olet ideaasi tai ehdotukseesi. Se säästää aikaa ja voimavaroja, tekee viestinnästä sujuvampaa ja sulkee pois tulkintavirheet. Kun tiimiläiset tietävät, kuinka tosissasi olet asian suhteen, he tietävät myös, miten odotat heidän vastaavan kuulemaansa tai millaista toimintaa odotat heiltä.

Entä oletko koskaan törmännyt työpaikalla joojoo-mieheen? Joojoo-asenne johtuu useimmiten siitä, että esimiesten viestiä ei ymmärretä oikein. Omaa näkemystä ei uskalleta sanoa ääneen, jos huomautukset ja ehdotukset vaikuttavat alaisen silmissä ilmoituksilta tai käskyiltä.

Kirjassaan Frederick Miller ja Judith Katz jaottelevat puheenvuorot neljään erilaiseen kategoriaan niiden vakavuusasteen mukaan:

  1. Huomautukset

Huomautukset eivät edellytä toimenpiteitä. Ne ovat tyypiltään suihkussa tai työpaikan käytävällä tulleita ideoita, joita ei ole hiottu vielä loppuun. Huomautus kutsuu tiimiläiset mukaan keskusteluun ja kehittämään ajatusta eteenpäin – näin voidaan innovoida jotakin uutta.

  1. Ehdotukset

Ehdotus on pidemmälle mietitty puheenvuoro kuin huomautus. Se voi olla esimerkiksi yksilön kehittämä ehdotus jonkin ongelman ratkaisemiseksi. Vaikka ehdotusta on mietitty, se on vielä muokattavissa ja muut tiimiläiset voivat sparrata sitä eteenpäin – lopputuloksena idea voi olla paljon parempi kuin lähtötilanteessa.

  1. Ilmoitus

Ilmoitus on korkean prioriteetin puheenvuoro, joka edellyttää toimintaa. Se ei ole kutsu keskusteluun, mutta siitä saa antaa palautetta. Ilmoitusta voidaan palautteen pohjalta muokata, mutta se ei ole välttämättä kovin helppoa.

  1. Käsky

Käsky on tyypiltään ”vain kuolleen ruumiini yli” -ilmaisu. Se on luonteeltaan ehdoton puheenvuoro, jota ei voida muokata tai muuttaa. Käsky voi nojautua esimerkiksi etiikkaan tai aatteeseen, ja sitä käytetään vain kriittisessä tilanteessa.

 

Puheviestinnässä kannattaa ottaa huomioon, että tunteella ilmaisu saattaa vääristää asian painokkuutta. Ihmiset ovat erilaisia – toiset ovat enemmän tunneihmisiä kuin toiset. Edellä mainittujen puheenvuorotyyppien ei ole tarkoitus karsia viestinnästä tunteita pois, vaan auttaa ihmisiä ymmärtämään asioiden painokkuutta myös suhteessa tunneilmaisuun.

 

4. Avain läpimurtoihin

Share your street corner – jaa näkökulmasi

 

Läpimurrot tapahtuvat, kun kolmen edellisen avaimen rakentamalle pohjalle luodaan avoin, erilaisia näkökulmia hyödyntävä ympäristö. Jotta tiimi voi saavuttaa täyden 360 asteen perspektiivin, tarvitaan siihen erilaisia näkökulmia. Erilaisten näkökulmien ei tarvitse törmätä toisiinsa, vaan ne voivat yhdessä muodostaa kokonaisuuden, joka avaa oven läpimurtoihin, joita yksikään näkökulma ei yksinään olisi voinut saavuttaa. On siis äärimmäisen tärkeää jakaa oma näkökulmansa ja sanoa omat ajatuksensa ja ideansa ääneen! Ne täydentävät tiimin kannalta oleellista kokonaiskuvaa ja parhaassa tapauksessa voivat synnyttää uusia innovaatioita.

Avoimuus muiden näkökulmia kohtaan tukee tiimin kehitystä, parantaa tiimiläisten välistä ymmärrystä ja rakentaa luottamusta. Ei kannata olettaa, että oma näkemys olisi aina paras – tai edes oikea. Todennäköisesti olemassa on vielä paljon suurempi kokonaiskuva, jonka syntymiseen tarvitaan myös täysin vastakkaisia näkökulmia. On helppoa leimata toisenlainen näkökulma vääräksi, mutta samalla menettää mahdollisuuden laajemmasta ymmärryksestä ja paremmasta lopputuloksesta. Se mikä usein tulkitaan vastaväitteeksi, onkin vain toisenlainen näkövinkkeli. Joskus oma näkökulma voi kohdata jopa täyskäännöksen, kun toisen perspektiivi vaikuttaa omaan ajatteluun. Oman ajattelun kehittäminen erilaisten näkökulmien kautta viestii rohkeudesta ja avoimuudesta kasvaa. Hyväksy siis toisten ihmisten näkemykset, kokemukset, tiedot ja taidot. Ole utelias, miksi joku näkee asian eri tavalla ja suhtaudu muihin kuin he olisivat asiantuntijoita. Parhaan mahdollisen kuvan saamiseen tarvitaan mahdollisimman paljon erilaisia näkemyksiä ja ilman kaikkia näkökulmia emme voi hahmottaa täydellistä kokonaiskuvaa. Jokainen näkökulma on kuin palapelin pala, ja niitä kaikkia tarvitaan, jotta saadaan rakennettua kokonainen palapeli.

4 keinoa 360 asteen perspektiivin saavuttamiseen:
  1. Kannusta muita jakamaan näkökulmiaan. Kysy heiltä, mitä he ajattelevat.
  2. Kohtele muita kuin he olisivat asiantuntijoita.
  3. Ole utelias – kysy, miten ja miksi muut ovat päätyneet näkökulmiinsa tai esittämiinsä ratkaisuihin, erityisesti silloin kun ne poikkeavat omistasi.
  4. Rakenna toisten ideoiden pohjalta – voitte saavuttaa yhdessä ratkaisun, joka on parempi kuin kukaan olisi osannut odottaakaan tai johon kukaan olisi yksilönä voinut päästä.

 

4 keinoa mahdollistaa menestyksen

Työkalut tiimin vuorovaikutuksen kehittämiseen saattavat vaikuttaa hitailta ja työläiltä tavoilta päästä huipulle, mutta todellisen ja kestävän menestyksen saavuttamiseksi tiimin perustusten tulee olla vankalla pohjalla. Asiat kannattaa tehdä kerralla oikein, sillä loppujen lopuksi se säästää aikaa enemmän kuin sata lasissa ja euronkuvat silmissä menestystä kohti kaahaaminen. Ja kun perusta on kunnossa, eivät mokaamiset tai vastoinkäymiset tunnu yhtään niin ylitsepääsemättömiltä – onhan tiimi silloin tukena.

 

 

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close