Luin Manne Pyykön kirjan Onnistu kasvuyrittäjänä. Kirja ajautui luettavaksi vai siitä syystä, että olen jostain kuullut väitteen, että kasvuyrittäjyys on kuin huippu-urheilua. Väitteen lähdettä en saanut päähäni mutta väitteen taustalla olevat perustelut olivat jääneet minulle mieleen. Ennen kuin mennään väitteeseen, on hyvä määritellä kasvuyrittäjä. Kasvuyrittäjä on yrittäjä, jonka liiketoiminnan tavoite on nopea ja voimakas kasvu. Yrittäjän strategia pitää noudattaa myös tätä liiketoimintamallia. Samalla tavoin kun huippu-urheilijalla pitää olla tavoite/määränpää mitä tavoitella jokapäiväisessä toiminnassa. Lisäksi kasvua sekä menestystä pitää haluta. Ilman tahtoa ei synny tulosta tai ainakaan sitä mitä tavoitellaan. Kaikki nämä asiat johtavat huippusuoritukseen ja lopulta kasvuun. Kasvuyrittäjiä ei ole paljoa Suomessa, niin kuin ei huippu-urheilijoitakaan. Kasvuyrittäjyys ei ole helppoa, se vaatii paljon ponnisteluja ja jokapäiväistä työtä kohti valmiiksi suunniteltua visiota.

Kirja alkoi liikeidean näkökulmasta. Pyykkö kertoi kasvuyrittäjyydestä sekä strategian merkityksestä kasvuun. Mutta itselleni seuraava kuva herätti paljon mietteitä.

                                                                        ASIA / TUOTE

                                    YRITTÄJÄ/ MYYJÄ                              ASIAKAS

Kuvassa pitäisi olla nuolet yrittäjästä tuotteeseen ja asiakkaaseen ja lisäksi nuoli asiakkaasta tuotteeseen. En niitä saanut näkymään, mutta  ei anneta sen haitata. Jos ajatellaan että yrittäjä on myyjä, hänen suhteensa asiakkaaseen pitää olla hyvällä tasolla, jotta myyjä saa luotua luottamuksen itsensä ja asiakkaan välille. Myyjän suhde tuotteeseen on hyvä olla, mutta se ei saa ohjata myyntiä, koska tuote edellä käyty myynti ei ehkä ole nykypäivää. Puolestaan myyjä on erityisen kiinnostunut asiakkaan suhteesta tuotteeseen, se on se joka merkitsee ja on tärkein. Asiakas tekee päätöksensä hänen suhteestaan myynnissä olevaan asiaan tai tuotteeseen. Huippumyyjä voi pystyä luomaan hyvin luottamuksen asiakkaan välillä, joka edesauttaa myynnin clousausta, mutta usein asiakkaan päätöstä ohjaa hänen suhteensa asiaan. Esimerkiksi kesällä torimyyjä myy mansikoita. Paikalle saapuu asiakas, joka rakastaa mansikoita. Tässä tilanteessa mansikoiden ostosta on tullut asiakkaalle tärkeä ja se ohjaa ostopäätökseen ja ostoon. Toinen esimerkki voi olla verkkokaupoista ostaminen. Jokaisen ostokäyttäytymistä ohjaa hänen oma suhteensa tuotteeseen. Esimerkiksi tilaa netistä Niken kengät, vaikka viereisessä kaupassa olisi Adidaksen kengät.

Tämän kuvan sisäistämisen jälkeen itselle heräsi ajatus entistä kirkkaammin siitä, että esimerkiksi kun teemme erilaisten asioiden tai tuotteiden promootiota tarkoituksena on herättää pysyvä suhde asiakkaan ja tuotteen välille. Tähänastisen akatemia urani aikana en ole tehnyt erityisemmin promootiota ja ehkä siitä syystä asia iskostui mieleeni tämän kautta. Mutta kuinka herättää tuo tunne asiakkaassa? Tuohon kuin osaisinkin vastata. Voimakkaan kasvun edellyttää, että tuote herättää jotain tunteita. Otetaan konkreettinen esimerkki kaikkien tuntemasta Supercellistä. Heillä konsepti oli todella skaalautuva, sillä videopelit ovat maailmanlaajuinen kokonaisuus. Mutta miksi juuri Supercell menestyi? Markkinoilla on monia samankaltaisia pelejä mutta mikä ajoi asiakkaan pelaamaan Supercellin pelejä? He onnistuivat löytämään oikean suhteen heidän ja asiakkaan välille. Oliko se hyvä sympaattisten hahmojen luonti vai koko pelin konsepti, mutta lopputulos on loistava.

Pyykkö puhuu myös markkinoinnista ja myynnistä. Markkinoinnista itselleni ei noussut mitään erikoisempia pointteja. Myynnistä itselleni näin yrittäjyysopiskelijana jäi mieleen yrittäjän neljä roolia mitkä Pyykkö on määritellyt. Hän sanoo, että yrittäjällä ja etenkin yksinyrittäjällä pitää olla neljä hattua kokoajan päässään. ensimmäinen on myyjän rooli. Tämä rooli on niinkin yksinkertainen, sillä ilman myyntiä ei ole mitään, ei liikevaihtoa eikä asiakkaitakaan. Toinen rooli on tekijä. Hänen täytyy tehdä työ mikä vaaditaan tuloksen saamiseksi. Johtajarooli on itsestäänselvyys, sillä jollain täytyy olla kaikki langat käsissä ja vastuu toiminnasta. Neljäntenä sijoittajan rooli, joka kuvastaa enemmän sitä että jotain on jäätävä viivan alle ja resursseja on rajallisesti. Kaikilla meistä jokin näistä osa-alueita on paremmin hallussa kuin toiset, mutta kyse onkin siinä mitä lähtee kehittämään. Esimerkiksi jos olet hyvä myyjä, lähdetkö kehittymään siinä vai opetteletko muutkin osa-alueet paremmiksi. Pyykkö lainaa amerikkalaista psykologia Donald O. Cliftonia. Hän näkee parempana vaihtoehtona rakentaa osaamista vahvuuksien päälle, koska hän näkee että yksilön potentiaali tulee paremmin esiin ja hän on enemmän emotionaalisesti sitoutunut kun hän pääsee tekemään ”omaa juttuaan”. Cliftonin ajattelun voisi kiteyttää seuraavasti: et voi tulla miksi tahansa ikinä haluat, mutta voit tulla paljon enemmän sitä, mitä itse valmiiksi jo olet.

Tämä kannusti itseäni löytämään ne asiat, joissa olen parhaimmillani. Niin kuin Cliftonkin sanoi, joillakin ihmisillä on vaikeuksia löytää tai pukea sanoiksi vahvuuksiaan, itselläni on sama ongelma. Vielä. Tämä ajattelumalli on mielestäni hyvä, sillä moni yksityisyrittäjä tarvitsee jotain ominaisuuttaan jolla erottua massata ja tämä malli tukee sitä. Itselleni tästä heräsi yksilöosaamisen lisäksi tiimin merkitys esille. Jos ajatellaan huipputiimiä, se tietenkin sisältäisi jokaisen roolin joita käsittelimme aiemmin. Olisi optimaalista muodostaa tiimi, jonka jäsenien osaamiset täydentäisivät toisiaan. Joku olisi hyvä myyjä, toinen taas tekijä tyyppiä. Jos jokainen jäsen pääsisi vielä kehittämään osaamistaan ja intohimoaan, tuloksena voisi mahdollisesti olla kova huipputiimi.