Olen asunut Suomessa jo 23 vuotta enkä ole aikaisemmin ajatellut lähteväni synnyinseudullani käymään. Kesä 2017 on siksi minulle erityinen, sillä pitkän mietinnän siivittämänä päätin palata takaisin juurilleni.

Istuessani lentokoneessa hikoilin kuin pieni possu, koska pelkään lentämistä. Järki kävi kovaa taistelua sisäisen äänen kanssa. Mitä jos kone halkeaa kahteen osaan ja putoaa alas valtamerelle? Ei ole luonnollista olla näin korkealla, missä maa, missä puut, missä oravat? Rauhoitu ja yritä kestää, ei ole enää kuin 10 tuntia niin olet perillä. Muutaman tunnin lentokoneessa vietettyäni lentopelko kaikkosi ja pystyin jopa nauttimaan yläilman kauneudesta.

Minua iski hirvittävä jännitys lentokoneen laskeuduttua maailman keskipisteessä olevalle lentoasemalle (Ho Chi Minh). Sydämeni löi miljoonasataa enkä kyennyt hillitsemään raivokasta tunnemyrskyä sisälläni. Kävelin matkatavaroiden kanssa ovesta ulos ja tunsin yhtäkkiä, kuinka lempeä trooppinen tuulihenkäys henkäisi vasten kasvojani. Havahduin siihen, kuinka silmäni kostuivat ilon kyyneleistä.

Olen vihdoinkin kotona, ajattelin.

Kelasin päässäni tuhannet muistot läpi. Yksi nousi ylös ylitse muiden. Muistan, kuinka seisoin tasan 23 vuotta sitten näiden ovien edessä ison suvun saattaessa meidät pitkälle matkalle uuteen maailmaan. Matkalla millaiseen uuteen maailmaan minulla ei ollut siitä pienintäkään aavistusta.

Havaitsin lasiovien takana kokonaisen sukuarmeijamme odottavan meitä. Suurin osa ei enää muista minua, mutta tunnistin itse aika moni heistä. Liikutuin sanattomaksi tavatessani kolme sisarustani, joita en ole tavannut ikuisuuksiin. Halasin kaikkia tasapuolisesti, ja varmuuden vuoksi piti vielä nipistää itseäni käsivarresta, koska pitkän matkustelun jälkeen mikään ei enää tuntunut todelliselta. Sen lisäksi minuun iski kulttuurishokki, ja väen paljous ahdisti minua kurkkuani myöten.

Vietnam on sosialistinen tasavalta, ja sen väkiluku on kasvanut huimaa vauhtia. Tänä päivänä vietnamilaisia on yli 94 miljoonaa eli melkein 19 kertaa enemmän kuin suomalaisia. Väestön kasvu on niin nopea, että valtion oli puututtava asiaan kahden lapsen politiikalla. Suurin osa ihmisistä asuu maaseudulla, ja heillä on useimmiten matalampi elintaso kuin kaupungeissa asuvilla uusrikkailla.

Hyvästä koulutuksesta ja nopeasta talouskasvusta huolimatta köyhyys on edelleenkin valtion suurimpia ongelmakohtia. Joidenkin ihmisten kohdalla puhutaan harmittavan alkeellisesta elintasosta. Heillä ei ole kattoa pään päällä ja ruokaa on saatavilla kehnosti. Köyhyyden vähentämiseksi valtio etsii erilaisia toimenpiteitä. Se ei liene mikään yllätys, että Vietnam kuuluu maailman korruptoineimpiin maihin. Korruptio on aiheuttanut epäluottamusta maan kansalaisissa, koska ihmiset ympärilläni puhuivat siitä, kuinka valtio ei hoida velvollisuuttaan. Valtio ei välitä heistä. Lahjonta on siten sallittua ja hyväksi havaittua, kun halutaan asioiden hoituvan ajallaan. Lahjonta toimii samalla lailla kuin karisma. Lahjonnalla voit saada erityiskohtelua maan viranomaisilta ja sen avulla voit myös saada kaiken haluamasi, olisipa kyseessä maan rajan ylittäminen, viisumiasiat tai yritystoimintaan liittyvät luvat.

Kävelin Da Latin toria pitkin, kun riisinuudeli-naudanlihakeiton tuoksu sai minut palaamaan lapsuuteni aikoihin, jolloin tätä ravitsevaa nuudelia syötiin aamupalaksi, lounaaksi tai jopa illalliseksi. Tuoreet vihannekset kuten korianteri, basilika, minttu, sitruunaruoho, ruohosipuli chilin kera kruunasivat jokaista suunautintoa. Suomen tavoin Vietnam kävi läpi sisällissodan, joka kesti viisi vuotta. Vuonna 1975 sisällissodan päätyttyä maa kärsi pahoin nälänhädästä. Vuonna 1986 valtio siirtyi uuteen kauteen ja päätti samalla kannustaa ihmisiä yksityisyrittäjäksi nälänhädän kitkemiseksi. Kävellessäni kojujen lävitse tuli huomattua sen, että vietnamilaiset ovat hyvin yrittäjämyönteisiä. Melkein kaikilla on jonkinlainen yritystoimintaa. Yrittäjyys on toki osalle pakkokeino työllistää itsensä, mutta osalle yrittäjyys on elämäntapa. Minun setäni, joka kasvattaa chilejä, papuja ja perunoita sanoi minulle näin: ’’Sinun on pyrittävä yrittäjäksi, äläkä toisen alaiseksi. Ansaitset paremmin ja sinusta tulee onnellisempi.’’

Olin hirveän onnellinen istuessani traktorin perävaunussa, kun se hitaasti, mutta varmasti kapusi jyrkkää ylänkörinnettä ylös. Ihailin komeita kahviviljelmiä, jotka kohosivat kymmenien ylänköjen päällä. Näkymät olivat uskomattoman eeppiset, mieli lepäsi ja sydän sykki koko tälle kauneudelle. Kahvia kasvatetaan joka puolella, jopa omalla kotipihalla meidän omenapuun tapaan. Ei ole siis mikään yllätys, että Vietnam on maailman toiseksi suurin kahvintuottaja heti Brasilian jälkeen. Riisi on kuitenkin maan tärkein viljelyskasvi. Jos liikut maaseudulla et voi olla huomaamatta riisipeltoja, jotka kukoistavat odottaen sadonkorjuun taikaa. Thaimaa on tällä hetkellä maailman suurin riisinviljelijä. Odotan sitä päivää, kun Thaimaa joutuu luovuttamaan tittelinsä maailman suurimpana riisinviljelijänä Vietnamin hyväksi.

Se voi toki viedä aikansa, sillä tuleva vietnamilainen sukupolvi vieroksuu peltotöitä. Vietnamilaiset vanhemmat ovat valmiita paiskimaan töitä hikihatussa laittaakseen kaikki lapsensa yliopistoon taatakseen näille paremmat tulevaisuudennäkymät. Siskoni maksaa vuodessa tuhansia euroja lastensa kouluttautumisesta, sillä hyvä koulutus on ainoa keino päästä riisipelloilta pois. Nuorten vanhemmat ovat ikävä kyllä heränneet siihen, että hyvästä koulutuksesta huolimatta monet yliopistosta valmistuneet ovat vailla töitä. Päästäkseen töihin työnhakijoiden on maksettava työpaikastaan etukäteen eli heidän on lahjoitettava työnantajansa. Toive työpaikasta on sirpaleina, koska ei näillä nuorilla taikka heidän vanhemmillaan ole sellaisia rahasummia patjan alla kätkettynä. Onnekkaimmat sen sijaan pääsevät töihin sukulaistensa suosittelemana.

Vietnam on yksi Kaakkois- Aasian suosituimmista ja kiinnostavimmista matkakohteista sen kiehtovan kulttuurin, maailmanluokan nähtävyyksien ja alhaisen hintatason ansiosta. Voin lämpimästi suositella kaikille matkakohteeksi Vietnam. Ei siksi, että olen sieltä kotoisin vaan, koska se maa on vaan niin erilainen.

Minulle tämä oli silmiä avartava matka, terapeuttisella tavalla. Olen varttunut Suomessa ja sen takia olen koko elämäni ajan joutunut pohtimaan omaa identiteettiäni. Palasin juurilleni löytääkseni vastauksia minun päässäni oleviin kiperiin kysymyksiin, jotka ovat olemassaolollaan estänyt minua kasvamasta henkisesti itsevarmaksi ihmiseksi. Matkan myötä tiedän, kuka minä olen ja millaisesta viidakosta olen tullut. Olen ylpeä juuristani, olen ylpeä itsestäni, ja tämän kaiken todettuani elämä on paljon helpompaa.

Matkailu todellakin avartaa mieltä, ja aion jatkossakin matkustaa aina tilaisuuden salliessa. Joskus pitää lähteä kauas, jotta huomaa kuinka elämä jota vähättelet, onkin luksusta ja glamouria täynnä.