Kommentointiessee

Minulla ja meidän tiimillämme on visiona ottaa esseepankkia aktiivisempaan käyttöön. Esseepankki on täynnä tiivistettyjä, inspiroivia ja opettavia kirjoituksia. Olisi hulluutta olla hyödyntämättä sitä. Ja kylläpäs se tuntui ihanalta, kun omaakin esseetä oli kommentoitu! Se oli luettu, ja se oli inspiroinut lukijaa tarttumaan kirjaan. Mahtavaa!

Lähdenkin aktivoitumaan tämän asian suhteen tutustumalla viiteen esseeseen. Oma lukulistani rajoittuu helposti tietynlaisiin kirjoihin. Tämän esseen tarkoituksena on myös inspiroida itseäni löytämään kirjoja niistäkin genreistä, joihin muuten en niin helposti tarttuisi.

Teemu Pinomäki: Ootko olemassa?

Linkki

Ai että! Halusin lukea hyvän, ajatuksia herättävän esseen ja sitä sain. Jos saan tällaisia esseitä luettavaksi aika ajoin, ei mun tarvitse murehtia elämän tarkoitusta pohtivan, filosofiaa rakastavan Annamarin katoamista Proakatemian maailmassa. Essee oli niin ajatuksia herättävä, että jatkan esseen mukaisten asioiden pohtimista.

Maailma kaikessa sen merkityksellisyydessään ja merkityksettömyydessään. Elämän tarkoitusta miettiessä asian saa mielestäni helposti ajateltua molempiin suuntiin. Kaikki on merkityksellistä tai kaikki on merkityksetöntä. Kallistun kuitenkin ensimmäiseen vaihtoehtoon.

En kuitenkaan siinä, että näkisin ikonit ja muun Kardashianin sisaruksia idolisoivan maailman merkityksellisenä. Päinvastoin, merkityksen voi löytää, kun näkee tämän taakse, kuten totesit. Millä elämässä oikeasti on merkitystä? Tätä on mielestäni helpompi lähteä työstämään Steve Jobsin vuonna 2005 Stanfordin Yliopistossa pitämän puheen myötä. Hän kertoi kysyneensä itseltään jokainen aamu “If today were the last day of my life, would I want to do what I am about to do today?”. Jos vastaus oli monena aamuna ”no”, tiesi hän, että jotain on muutettava. Itselläni tämä kuitenkin meinaa aiheuttaa jonkinlaisen eksistentiaalisen kriisin, joten tykkään ajatella sen näin päin: ”If I knew, today is the last day of my life, would I be happy with the choices I have made by far?”. Mielestäni tämä auttaa asettamaan asioita oikeisiin perspektiiveihin. Olisinko tyytyväinen valintaani mennä töihin jouluna sen sijaan, että olisin perheeni kanssa? Olisinko tyytyväinen valintaani sanoa vanhemmilleni ”en mä ehdi puhua nyt, soitellaan myöhemmin”? Oliko todella tarpeellista tiuskaista kumppanille, vai sen sijaan osoittaa sitä lämpöä ja rakkautta, jota häntä kohtaan tunnen? Kuulet kyllä, mitä sisimpäsi vastaa näihin kysymyksiin. Nämä ovat asioita, joilla on merkitystä. En toki kuitenkaan alleviivaa YOLO-hashtagimaista elämänasennetta ilman pitkänajan suunnitelmallisuutta, mutta suurin osin ymmärtänee mitä haen takaa.

Pitkälti zen-buddhismia edustava filosofi Alan Watts kiteyttää elämän tarkoituksen seuraavasti: ”The meaning of life is just to be alive. It is so plain and so obvious and so simple, and yet, everybody rushes around in a great panic as if it were necessary to achieve something beyond themselves.”

Uskon, että elämän tarkoitus on pohjimmiltaan vain elää. Elää ja olla elossa. Kaikki se, mitä maailmassa on, on keksitty vain meidän ”viihdytykseksi” sen elämän ajaksi. Some-maailmat ynnä muut. Ne ovat merkityksellisiä niiden merkityksettömyydessään.

Mandi Gardemeister: Pysäyttämätön yrittäjyys

Linkki

Aikataulutus, tuo ihastuttava ja ahdistuttava ajatus! Me kaikki haluamme mahdollisimman paljon aikaa elämäämme tai ainakin käyttää käytettävissä olevan ajan fiksusti. Kaikilla sitä on kuitenkin yhtä paljon käytettävissä. Luin juuri aikaa käsittelevän kirjan, jossa kirjoittaja sanoi kuinka ajan pilkkominen pieniin osiin saa sen tuntumaan lyhyemmältä. Ajatus kolahti. Minkä takia lapsuuden kesälomat tuntui niin pitkiltä? Koska se oli yhtäjaksoista oleilua parin kuukauden ajan, ainoana ”katkaisevana tekijänä” ehkä joku kesäleiri jossain. Nyt kalenterimme on täytetty tunnin tarkkuudella. Jokainen ruokakaupassa työskennellyt tietää, kuinka aika kulkee nopeammin liikkuessa kassalta toiselle 20min välein muita tauottaessa, kuin samalla kassalla monta tuntia istuen. Tällä hetkellä itse aikataulutan kalenteriini menemiset, mutta en vielä vapaa-aikaani. Sen voisin ottaa seuraavaksi kehityskohteekseni ajanhallinnassani. Minua ihastuttaa ajatus ”You have the same amount of hours in a day as Beyonce.”

Toinen esseessä pinnalle nouseva asia on ajatus siitä, kuinka ne menestyjätkin ovat ihan samanlaisia ihmisiä kuin mekin. Heillä on Beyoncen tavoin ne samat 24 tuntia vuorokaudessa käytössä. Meissä kaikissa on ainesta mihin vain. Kaiken sen, mitä ympärillämme on, on luonut ihmiset, jotka eivät olleet sen kummoisempia ihmisiä kuin me. Ehkä he vain aikatauluttivat paremmin?

Mikko Kiviranta: 4 tunnin työviikko

Linkki

Olen lukenut itse saman kirjan ja se avasi silmiäni monella tapaa. Oli pakko tulla katsomaan, minkälaisia ajatuksia se on herättänyt muissa opiskelijoissa.

Myös omasta mielestäni ”Älä pyydä lupaa, pyydä anteeksi”- toimintaperiaate toimii todella hyvin tietynlaisissa tilanteissa. Tässä on kuitenkin muistettava hienotunteisuus ja tiedettävä, minkälaisiin tilanteisiin tätä voi oikeasti soveltaa. Mielestäni ”hankalana olemisessa” olennaista on myös saada kunnioitus vastapuolelta. Asetat tietyt kehykset, joissa ohjaat molempia osapuolia toimimaan. Olen itse soveltanut tätä ”hankalana” olemista aikaisemmissa työpaikoissani. Olin todella tiukka ja ehdoton, että teen niitä työtehtäviä, joita minun kuuluukin tehdä, että työaikani on sellainen kuin sen kuuluukin ja saan palkkaa mitä kuuluukin. En kuitenkaan näe tätä joustamattomuutena, vaan omien puolieni pitämisenä. Nuoria työntekijöitä koitetaan usein vedättää. Joustin, kun siihen on tarvetta ja syynsä.

Mielestäni monet Timin neuvoista ja ajatuksista ovat nerokkaita. Ennen kirjan lukemista en ollut sen koommin ajatellut tekemieni asioiden todellista tuntihintaa. Luin kirjaa huonopalkkaisessa kesätyössä ja silmäni alkoivat aueta. Instagramissa törmäsin myös ajatuksia herättävään kuvaan jossa lukee ”I sold an hour of my life for $13.. Doesn’t sound as good as I made $13 in an hour.” Sama asia, eri näkökulmasta katsottuna. Mielestäni Tim tosiaan auttaa pohtimaan tätä. Tosiaan, millä hinnalla olet valmis myymään tunnin elämästäsi?

Karel Tagel: Voiko kaikista tulla huippumyyjä?

Linkki

Minä olen ”aina” pitänyt itseäni siihen joukkoon kuuluvana, jolle myynti on se hieman pelottava mörkö, jonka sarviin pitää tarttua. En kuitenkaan tahdo määritellä itseäni tuollaiseksi, sillä uskon määrittelyn haittaavan myynnin oppimista. Those who believe they can and those who believe they can’t are usually both right. Right? Niimpä lähden hellän dynaamisella otteella tarttumaan tähän aiheeseen ja rohkeasti klikkaan ”myynti” avainsanaa. Karelin otsikko kiinnitti huomioni.

—

Essee on heti alkusilmäyksestä lähtien selkeä ja looginen. Silmäiltyäni sen aluksi läpi, sain kattavan kuvan siitä, mitä se tulee pitämään sisällään. Selkeästi jaoteltu lista huippumyyjän ominaisuuksista. Reflektoit lukemaasi loistavasti omiin kokemuksiisi ja voin uskoa, että kirjan lukemisesta oli sinulle aidosti hyötyä, ja että oivalsit monia asioita.

Vaikka teoreettisesti myynti on suhteellisen vieras alue minulle, en ole vielä oikeastaan lukenut kirjoja siitä, olen samaa mieltä kanssasi huippumyyjän ominaisuuksien synnynnäisyydestä. Kaikki voivat kehittyä huippumyyjäksi, jos näin vain haluavat. Lista ominaisuuksista kuulostaa järkeenkäyvältä, vaikka siihen varmasti voisi vielä monta muutakin lisätä. Nämä lienevät tärkeimmät.

Omat mieleen piirtyneet kauhukuvat ”pakkomyynnistä” kuitenkin ovat alkaneet pikkuhiljaa rapistua. Kuten tuot selkeästi esille esseessäsi, asiakasta on osattava kuunnella. Pidin erityisesti esimerkistäsi, jossa kerroit puhelinmyynnissä huomanneesi, että asiakkaalle ei ollut järkeä myydä sisustuslehteä. Tämän sijaan myit muuta. Olen pikkuhiljaa alkanut ymmärtää asiakkaan tarpeiden kartoittamisen tärkeyden. Sillä nämä kartoitettuaan, ei se ole enää pakkomyyntiä, vain ratkaisujen tarjoamista asiakkaan ongelmaan.

Henna Haara: Taivas + helvetti

Linkki

Sama kirja odottaa omalla kirjahyllylläni lukemista ja luettuani esseesi, taidankin tarttua siihen heti seuraavaksi! Pidin erityisesti siitä, kuinka heti alussa määrittelit menestymisen yksilön näkemyksistä riippuvaiseksi tekijäksi. Juuttuminen vanhanaikaiseen malliin mitata menestystä vain taloudellisesti, lienee onneksi jäänyt edelliselle vuosituhannelle.  Essee inspiroivasta kirjasta on itsessään todella inspiroiva. ”– unelmat kyllä toteutuvat, kun niitä tietoisesti uskaltaa lähteä tavoittelemaan.” Juurikin näin! Itsekin olen juuri se unelmien toteuttamisen perään rummuttaja.

Olen samaa mieltä, turhien kokousten pitäminen on todellista ajanhukkaa. Lähiaikoina olen alkanut kiinnittää enemmän ja enemmän huomiota asioiden tekemisen tehokkuuteen. Huomattuani olleeni tehoton, minua alkaa ärsyttämään. Esimerkiksi asioiden vitkastelu. Kaikille on varmasti edes joskus tuttu tilanne, kun pitäisi tehdä jokin tehtävä tai askare, mutta viivyttelee sen tekemisen kanssa. Englannin procrastination. Tehottomuutta potenssiin sata. Jos olet tekemättä jotain, niin älä sitten kanssa tee, vaan käytä aika rentoutumiseen. Jos et tee tehtävää, mutta mietit koko ajan, että se pitäisi tehdä, et tee kumpaakaan kunnolla, itse tehtävää tai rentoutumista. Et rentoudu etkä tee tehtävää.

Uusi ajatus, josta esseestä sain kiinni, oli oikeiden ihmisten valitsemisen tärkeys. En ollut ajatellut asiaa sen koommin aikaisemmin. Toki sitä ajattelee, että tulevaan omaan yritykseen tulee palkata oikeat ihmiset, mutta ajatusta voi soveltaa varmasti jo opiskeluaikana. Tulemme tekemään monia projekteja monien ihmisten kanssa ja varmasti ajan myötä huomaa tämän tärkeyden.