Tampere
30 Nov, Monday
-1° C

Proakatemian esseepankki

Perusasia / blogiessee



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 2 minuuttia.

Moni on varmasti joskus langennut pahan puhumiseen toisesta, minä ainakin. Tämä on asia jota häpeän ja haluaisin päästä tästä tavasta kokonaan eroon. Mitä minä olen puhumaan kenestäkään muusta ja hänen tekemisistään? Toisinaan ärsyynnyn eräistä henkilöistä ja tuntuu, että se ärsyyntyminen on pakko päästä purkamaan jollekin. Mutta se on niin kovin yksipuolinen näkökanta mennä toiselle ihmiselle avautumaan asiasta, josta et edes tiedä, mitä tämän henkilön taustalla mahtaa edes olla.

 

Jaksan aina kummastella somessa, miten ihmiset ovat niin kamalia toisilleen, ihan muka luvan kanssa. Varsinkin tuntemattomille ilkeily ja tahallaan väärinymmärtäminen on niin raivostuttavaa. En ymmärrä mikä saa ihmiset kirjoittamaan toisista pahaa, ihan kuin tekstillä ei olisi mitään merkitystä – totta kai sillä on, jokainen vielä tulkitsee sen juuri sillä tavalla, kun sillä hetkellä mielentila antaa sen ymmärtää. Mietin usein, että kuinka moni näistä ihmisistä olisi valmiita sanomaan samat asiat kasvotusten toiselle, vaikka monessa näissäkin on nimi ja profiili hyvinkin julkinen? Ei varmaan kovin moni. Mikä siinä sitten on, että se oma paha olo on päästävä purkamaan muiden kustannuksella? Surullista.

 

Empaattisuus ja välittämisen tunteet ovat omassa elämässäni hyvin läsnä, en voisi koskaan satuttaa toista ihmistä. Haluan lähtökohtaisesti ajatella toisista ihmisistä hyvää, mutta joskus se on vain kovin vaikeaa. Haluan näyttää toiminnallani parasta mahdollista esimerkkiä lapsilleni, jotta heistä tulisi empaattisia ja välittäviä ihmisiä. Toivon, että minun lapseni puolustavat koulussa heikompia, näyttävät esimerkkiä muille, heille joille ei välttämättä kotona näitä perusasioita* opeteta. Tämä on asia, joka on minulle vanhemmuudessa yksi vaikeimpia asioita. Riittääkö, että on perusasiat kunnossa; kiitä, pyydä anteeksi, tervehdi, älä heitä roskia maahan, kierrätä, älä koskaan puhu rumasti toisesta. Olen monen mielestä varmaan aika tiukkapipo, mitä sääntöihin tulee, mutta koen, että ne luovat lapsilleni turvalliset raamit hyvään elämään. Kyse kun ei ole mistään sen kummemmista aatteista tai ideologeista, vaan ihan siitä, miten elämässä tulisi käyttäytyä, jotta itsellä ja muilla olisi hyvä olla.

 

*Perusasia, mikä se on? Minulle se on juuri kaikkea edellä mainittua. Minun näkemykseni – normi. Nämä asiat minä olen saanut kokea omassa lapsuudessani, nyt vien sen saman eteenpäin omille lapsilleni.  Mutta joillekin toisille se voi olla ihan jotain muuta; ei ruokaa, ei puhtaita vaatteita, lämmintä ja välittävää aikuista vierellä.

 

“Everyone you meet is fighting a battle you don’t know nothing about. So be kind. Always”

 

Julkaistu Piece of Total -blogissa:

https://www.blogger.com/blogger.g?blogID=2194406337591023189#editor/target=post;postID=6653372742799921014;onPublishedMenu=allposts;onClosedMenu=allposts;postNum=0;src=postname

 

Kommentit
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close