Olin mukana 2021 24H projekti tiimissä. Tiimin vuosi oli täynnä kommelluksia sekä suurilta tunteilta ei voitu välttyä. Keväällä projektitiimi etsi meistä silloisista pinkuista henkilöitä, jotka olisivat innokkaita tapahtuman järjestämisestä. Hain mukaan, koska tapahtumien järjestäminen, sekä verkostoituminen yhteisöön kiinnosti itseäni. Heti alkutaipaleella huomasimme, että tiimi hitsautui hyvin yhteen ja meillä oli hauskaa yhteisissä tapaamisissa, mikä on aina tietysti hyvä asia tiimiytymisen kannalta, mutta sillä oli myös kääntöpuolensa. Muistan kun keväällä tapaamisemme meni ehkä enemmänkin rupatteluun, kuin itse tekemiseen. Meiltä kaikilta puuttui tietyllä tapaa selkärankaa “vain pistää tuumasta toimeen”. Illuusio tapahtuman kaukaisuudesta ei aiheuttanut tarpeeksi paineita ryhtyä työhön. Asiaahan ei helpottanut projektitiimin projektipäällikön keskenaikainen vaihtuminen. Olivia jäi äitiyslomalle ja Tuija pääsi puikkoihin yllättäen. Tuija varmasti oli tyytyväinen roolistaan, mutta kenelle tahansa yhtäkkinen vastuun heitto on rankkaa ja stressaava tilanne. Koen, että Tuija oli projektipäällikkönä erittäin loistava monessakin osa-alueessa. Mutta kehitettävien ominaisuuksien osalta, puuttui tietynlainen johtajuus saada asiat rullaamaan, myöskin tapahtumapäivinä delegointi. Toki olen myös miettinyt, että tietynlainen ryhmädynamiikkamme mikä oli alusta alkaen sellainen rento ja kukaan ei halunnut olla “natsi”, vaikutti varmasti toimintaan.

Yllätyin siitä että monelle on epäselvää, mistä tapahtuman toimeksiantajat temmataan. Niitä ei todella tuulesta temmata, tai Tirrin pöytälaatikosta. Projektitiimi on akatemialla sitä varten, että meidän tehtävänä on myydä 24H tapahtuma yrityksille ja suostutella heidät mukaan tapahtumaan. Me siis teimme oikeasti soittoja yrityksille. Missionamme tietenkin saada valmistuvien osaamisalueisiin osuvia yrityksiä, jotka voivat hyötyä myös tuotoksesta. Yritystenkään mukaan saaminen ei ollut kaikista helpointa kauraa. Meillä oli ensinnäkin monta henkilöä, jotka kokivat myynnin kirosanana ja luurin nostaminen ei tullut luonnostaan. Siihen että puhelimeen uskallettiin tarttua, oli ison työn takana. Tästä kunniamaininta Annaliina Jokiselle ja Iida Manniselle, jotka tekivät huikean kasvutarinan myynnissä.

Niinkuin aikasemmin sanoin, kommelluksilta ei voitu välttyä. Tapahtumaviikolla, yksi toimeksiantaja peruu ilmoittautumisensa tapahtumaan. Olimme kriisissä. Jostain oli pakko saada toimeksiantaja ja äkkiä. Miten tällaista voi edes tapahtua? Jokainen meistä alkaa miettimään yrityksiä, jotka voisivat helposti hypätä mukaan lyhyellä varoitusajalla. Eipä sellaista yritystä oikein taida olla. Onneksemme Tuija pelastaa tilanteen, Uponor Suomi kiinnostuu lähtemään mukaan kahdella toimeksiannolla. Tulipalo sammutettu. Toimeksiannoiksi saimme kaiken kaikkiaan Uponor Suomelta kaksi toimeksiantoa, Haminan kaupungin, Ylöjärven lukion #rajatontyöelämä hanke sekä Juustoportin.

Tapahtumaa edeltävinä päivinä meidän kriisimme ulottuivat myös teknisiin ongelmiin. Meiltä puuttui osaava tekniikkaosaaja. Tuntui, että teknikot ovat kiven alla. Onneksemme saimme Pinkku Anton Hietikon ja Kipinästä Oona Salon hyppäämään puikkoihin hyvin lyhyellä varoitusajalla. Onneksi kaksikko sai hyvän priiffauksen, vaikka homma heillekkin uutta oli. On kyllä pakko sanoa, että heille kuuluu iso kiitos. Ilman heitä emme olisi selvinneet ja he hoitivat tekniikan aivan loistavasti! Tapahtumapäivinäkään emme voineet pieniltä kriiseiltä välttyä, nimittäin ensimmäisen päivän juontajapari joutui jäämään pois roolistaan toisena päivänä. Sain edeltävänä iltana soiton Tuijalta, jossa Tuija selittää tilanteen ja kysyy jospa minä ja Luhtis voitaisiin millään hypätä extempore juontajiksi. Me suostuttiin. Aamulla harjoiteltiin juontoa ihan hiessä, mutta me selvittiin! Hypättiin tuntemattomaan ja todellakin mukavuusalueen ulkopuolelle. Saimme me myös kehuja juonnosta, että ei se kai ihan pepulleen mennyt.

Tapahtumahan onnistui kaikin puolin lopulta ihan älyttömän hyvin! Tapahtuma sai kehuja kaikilta. Valmistuvat tiimit olivat tyytyväisiä toimeksiantoihinsa, toimeksiantajilta keräsimme taas huippuarvostelut ja palautteet osallistumisesta ja ratkaisuista. Voimme todellakin olla ylpeitä loppupeleissä itsestämme. Aina on parantamisen varaa, mutta tyytyväinen saa olla tästäkin vuodesta. Fiilis toimeksianajien arvioinnin paljastamisessa oli käsinkosketeltavaa. Kolme vitosta ja kaksi nelosta, aivan huippu numeroita! Olimme projektitiiminä niin ylpeitä valmistuvista ja tietenkin meistä kaikista! Pakko kehua vielä Projektipäällikköämme Tuijaa, hän osasi pitää pään kylmänä tiukatkin tilanteet ja annan peukut sille, kuinka Tuija kaiken kriisinkin keskellä otti kaiken huumorin kautta ja tsemppasi meitä muita.

OPIT JA KOPIT VUODELLE 2022

24H on ollut kaikin puolin opettavainen taival. Isoimmat henkilökohtaiset opit ovat olleet yhteisön tärkeydestä akatemialla. Olen tehnyt ison oivalluksen, miten tärkeä yhteisö on akatemialla siinä missä tiimit. Lainaten viime kertaista projektoria ja siellä syntynyttä hyvinvoinnin ideaa; jos yhteisö voi hyvin, tiimi voi hyvin ja sitä kautta yksilö voi hyvin. Onhan sitäkin tutkittu, että yhteisöön kuuluminen on ihmiselle tärkeää. Se luo ihmiselle merkityksen tunnetta ja turvaa sekä on yhteydessä johonkin, muihin ihmisiin. Ei siis ihmekkään, että koronavuonna sairastuttiin mielenterveysongelmiin ihmiskontaktien puutteista. Yhteisössä. on voimaa ja palatakseni takaisin itse 24H:n oli todella upeaa huomata, kuinka tiimien taival huipentui näin hienossa tapahtumassa ja kaikkien tunteet oli käsin kosketeltavaa kun tulokset tulivat julki. Jopa me projektitiimissä tirautimme muutamat kyyneleet, koska koskihan onnistuminen myös meidän vuoden uurastamista, sitä että mahdollistimme valmistuville ansaitun tilaisuuden ja näin onnistuneesti!

Lisäksi toinen oppi joka on myös muissa projekteissani noussut esille, on työn jaon ja sopimusten tärkeys. Vaikka kuinka haluamme olla hyvää pataa ja ottaa rennolla meiningillä, on se vain faktaa että jonkun täytyy ohjata tekemistä. Hommaa ei saa tehdä liian löysin rantein. On sovittava tarkat määritelmät työnjaosta, ja mikäli se ei toteudu omasta laiskuudesta johtuen, ei se ole reilua muita kohtaan. Se suojaa eripuralta valmiiksi, eikä sopimuksia saa ottaa henkilökohtaisena hyökkäyksenä, ettei minuun nyt luoteta. Siinä vain säilyy ystävyyssuhteet paremmin ja myös voi itsekin tarkastella ja reflektoida omaa tekemistään. On joskus helpompi johtaa myös itseään, jos asiat on määritelty tarkemmin ja tietää mitä muut odottavat sinulta. Rohkeasti työnjakoa ja puumerkkiä alle, että hommaan sitoudutaan. Tämä ei ole omasta mielestä ongelma, jos hommaan on iso palo. Pysyypähän asiat joissain määrin virallisena ja myös uurastamista voidaan palkita hyvillä mielin, vaikkapa projektitiimin keskeisillä keilaushetkillä.

LÄHTEET:

Projektitiimin palaverit 2021