Tampere
24 Nov, Tuesday
-3° C

Proakatemian esseepankki

21 Oppituntia maailman tilasta vol.2



Kirjoittanut: Toni Ryöppy - tiimistä Evision.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
21 oppituntia maailman tilasta
Yuval Noah Harari
Esseen arvioitu lukuaika on 6 minuuttia.

21 Oppituntia maailman tilasta vol.2

Esseen tekijä: Toni Ryöppy

Johdanto
1.Politiikka ja tasa-arvo
2.Usko itseesi


Lokakuu 2019 
Proakatemia 
Yrittäjyyden ja tiimijohtamisen koulutus. 

Johdanto

Kirjassa käsitellään nykypäivän ja mahdollisia tulevaisuuden ongelmia, miten ne vaikuttavat nyt jo meihin ja miten ne tulevat vaikuttamaan. Aiheena ovat vahvasti politiikka ja sen vaikutus teknologiaan ja teknologian vaikutus politiikkaan. Teknologian kehitys ja miten ne tulevat vaikuttamaan meihin ja jälkeläisiimme ja miten meidän tulisi suhtautua tähän kaikkeen, niin radikaaliin muutokseen, se siirtymä mitä me käymme juuri nyt parhaillaan teknologian ja eri kulttuurien törmätessä.
Mihin suuntaan politiikka on menossa? Voimmeko me enää vaikuttaa päätöksiin itsenäisesti, kun puhumme demokratiasta? Tuputtaako media meille tietoa mitä luulemme haluavamme kuulla ja ohjaileeko se meidät päätöksiin mitä luulemme haluavamme tehdä. Meidän pitää osata tulkita itseämme ja omia halujamme ja päätöksiä, se on tärkeämpää kuin koskaan kun elämme tietynlaisen manipulaatiomaisessa globaalissa yhteiskunnassa, pitää osata tulkita oikein asioita ja epäillä jos siltä tuntuu. Ihminen on laumaeläin ja massoja on helppo ohjailla kuin lampaita ja massojen päätökseen on helppo tukeutua, kun elämme sosiaalisessa yhteiskunnassa, joka luo yksilölle tietynlaisen sosiaalisen paineen, mikäli mielipide tai päätös eroaa massoista. Mitä jokaisen tulisi tehdä? Miksikä jokaisen tulisi tulla tai olla?

Politiikka ja tasa-arvo

Toinen maailmansota teki lopun fasistisesta tarinasta, ja kommunistinen tarina romahti.

”Vuonna 1983 ihmisillä oli valittavanaan kolme globaalia tarinaa, vuonna 1968 vain kaksi. Vuonna 1998 jäljelle tuntui jääneen vain yksi tarina, ja vuonna 2018 meillä ei ole enää yhtään tarinaa.” -Yuval Noah Harari, 21 oppituntia maailman tilasta, 2018, Bazar.

Joidenkin mielestä liberalismi ja globalisaatio ovat vain huijausta, jolloin massojen kustannuksella annetaan maailman eliitille valta.
Puhumme koko ajan globalisaatiosta ja tasa-arvosta. Todellisuudessa 2000-luku saattaa luoda ihmiskunnan historian epätasa-arvoisimmat yhteiskunnat. Omaisuus on pitkäaikaisen epätasa-arvon tuotos ja edellytys. Internet ja teknologian kehitys on luonut siltoja eri maiden välille ja globalisaatio tuonut mahdollisuuksia, mutta juuri ne mahdollisuudet ovat syventäneet niitä kuiluja, jotka määrittelevät eri ihmisten väliset valtavat omaisuuksien erot. Venäjä on yksi maailman epätasa-arvoisimmista maista, 87% varallisuudesta on kansan 10% rikkaimman väestön käsissä. Ja jo nyt rikkain prosentti ihmisistä omistaa puolet maailman varallisuudesta ja tätäkin hälyttävämpää on se, että sata rikkainta omistaa yhteensä enemmän kuin köyhimmät neljä miljardia ihmistä.

Kun teknologia kehittyy, on spekuloitu, että algoritmien ja robotiikan hallitseville miljardööreille tulisi ylimääräinen verotus ja verotulot käytettäisiin perustoimeentulotukeen kansalaisille.

Mutta ihminen on aina ollut ahne ja aina tulee todennäköisesti olemaan, niin todennäköisesti tämäkin pystytään kääntämään politiikan ja byrokratian rattaissa jotenkin eliitin hyväksi, mutta jos oppisimme olemaan tyytyväisiä oikeasti merkityksellisiin asioihin.

Superrikkaat voivat tulevaisuudessa hankkia itselleen kirjaimellisesti aikaa ja elämää. Jo nyt on kehitteillä teknologisia menetelmiä parannella fyysisiä ja kognitiivisia kykyjä bioteknologian ansiosta ja tämä saattaa kirjailijan mukaan jakaa ihmiset biologisiin kasteihin, jolloin tavallinen ihminen ei ole yhtään erilaisempi kuin 1800-luvulla ja superrikkaat sen sijaan parantelevat kykyjään ja ominaisuuksiaan ja näiden kykyjen ansiosta haalivat lisää omaisuutta ja köyhien ja rikkaiden välinen kuilu saattaa kasvaa niin suureksi, ettei sitä ole enää mahdollista kiriä kiinni. Täten ihmiskunta saattaa jakautua pieneksi yli-ihmisten luokaksi sekä valtavan suureksi ”hyödyttömien” Homo sapienssien alaluokaksi.

”Ranskan ja Uuden-Seelannin kaltaisissa maissa, joissa liberaaleilla näkemyksillä ja hyvinvointivaltion käytännöillä on pitkät perinteet, eliitti pitää ehkä huolta massoista vielä silloinkin, kun se ei tarvitse niitä. Kapitalistisemmassa Yhdysvalloissa eliitti saattaisi kuitenkin käyttää ensimmäistä tilasuuttaan hyväkseen amerikkalaisen hyvinvointivaltion jäljellä olevien rippeiden tuhoamiseen.” -Yuval Noah Harari, 21 oppituntia maailman tilasta, 2018, Bazar.

En usko, että myöskään Suomessa kävisi huonommin kuin Ranskassa tai Uudessa-Seelannissa, mutta maissa kuten Etelä-Afrikka, Brasilia tai jokin muu kehitysmaa, tilanne saattaa osoittautua hyvinkin pahaksi ja tilanne saattaa eskaloitua erittäinkin nopeasti.

”Teolliset taloudet perustuivat suurille joukoille tavallisia työläisiä ja teolliset armeijat suurille joukoille tavallisia sotilaita. Sekä demokratioiden että diktatuurien hallitukset panostivat voimakkaasti massojen terveyteen, koulutukseen ja hyvinvointiin, koska tuotantolinjoille tarvittiin miljoonia terveitä työntekijöitä ja juoksuhautoihin miljoonia lojaaleja sotilaita.”

”1900-luvulla teollinen sivilisaatio oli riippuvainen ”barbaarien” halvasta työvoimasta, raaka-aineista ja markkinoista. Siksi se otti ne haltuunsa ja sulautti ne itseensä. 2000-luvun tekoälyyn, bioteknologiaan ja nanoteknologiaan perustuva postindustriaalinen sivilisaatio saattaa kuitenkin olla paljon itsenäisempi ja omavaraisempi.” -Yuval Noah Harari, 21 oppituntia maailman tilasta, 2018, Bazar.

Tarpeettomaksi saattaa jäädä kokonaisisia ihmisten luokkia ja jopa kokonaisia valtioita tai mantereita. Nykyään pelin henki on kutakuinkin mentaliteetilla, vahvat syö heikot ja nopeat syö hitaat. Toki hyvinvointivaltiot paikkaavat tätä radikaalia ajatusmaailmaa, joka saattaa kuulostaa hieman jyrkältä jonkun korvaan nykypäivänä. Ihmisen on kuitenkin koko ajan kehityttävä, että se pysyy nykyisen yhteiskunnan ja teknologian kehityksen kintereillä. Enää maailma ei ole yhtä mustavalkoinen kuin se oli esimerkiksi 1800-luvulla.
Muinaisin aikoina kaikkein tärkein omaisuus oli maa ja poliitikot ja sodat käytiin maan hallinnasta. Modernilla ajalla koneista ja tehtaista tuli tärkeämpi kuin maasta ja poliittiset taistelut käytiin näiden tuotannontekijöiden hallitsemisesta ja siitä mikä pitää tehtaat käynnissä. 2000-luvulla data ja teknologia jyrää kuitenkin maa omaisuudet sekä tehtaat varjoonsa ja politiikka taistelee nykyään sen hallinnasta.

”Google haluaa päästä tilanteeseen, jossa voimme kysyä siltä aivan mitä tahansa ja saamme parhaan mahdollisen vastauksen. Mitä tapahtuu siinä vaiheessa, kun voimme kysyä Googlelta: ”Hei Google, sen perusteella mitä tiedät autoista, ja kaiken sen perusteella, mitä tiedät minusta (mukaan lukien tarpeeni, tapani, näkemykseni ilmaston lämpenemisestä ja jopa mieli piteeni Lähi-idän politiikasta), mikä auto sopii minulle parhaiten?” Jos Google pystyy antamaan hyvän vastauksen tähän kysymykseen ja jos opimme kokemuksesta luottamaan Googlen viisauteen omien helposti manipuloitavien tunteidemme sijaan, mitä ihmeen hyötyä automainoksista enää olisi?”. -Yuval Noah Harari, 21 oppituntia maailman tilasta, 2018, Bazar.

Data on tulevaisuus ja data on valtaa, tällä hetkellä Google ja Facebook ja muut suuryritykset, keräävät meistä dataa ja annamme sen heille mielellämme ja otamme avosylin vastaan heidän toimintatapansa. Vastineeksi saamme tästä ehkä alennuskupongin jollekin verkkosivulle tai jonkin ilmaisen sähköisen palvelun kuukaudeksi. Tätä tilannetta voisi verrata siihen, kun Amerikan ja Afrikan alkuperäisheimot myivät maansa halvoista helyistä.

Onko globalisaatio sittenkään ratkaisu ongelmiimme? Pitäisikö kansallisvaltiollinen ja nationalistinen ajattelutapa palauttaa vai palaammeko mahdollisesti kivikaudelle moraaleiltamme ja tavoiltamme.

”Vuonna 1938 Neuvostoliitossa, Yhdysvalloissa tai Saksassa tavallisen ihmisen olot saattoivat olla vaikeat, mutta hänelle vakuutettiin koko ajan, että hän oli tärkein asia maailmassa ja että hän oli tulevaisuus. Hän katseli propagandajulisteita, joihin oli yleensä kuvattu hiilikaivosmiehiä, terästyöläisiä ja kotiäitejä sankarillisissa asennoissa – ja näki niissä itsensä: ”Minä olen tuossa julisteessa! Minä olen tulevaisuuden sankari!” -Yuval Noah Harari, 21 oppituntia maailman tilasta, 2018, Bazar.

Ihmiset ajattelevat pikemminkin tarinoita kuin tosiasioita. Ja kun eliitti omistaa tiedotusvälineet ja median, eliitti voi kontrolloida mitä ihmiset ajattelevat ja näkevät ja täten vaikuttaa ihmisten mielipiteisiin ja ajatusmaailmaan. Onko siis sattumaa, että maailman valtamediat alkoivat uutisoida esimerkiksi Amazonin metsäpaloista vasta viikkoja myöhemmin siitä kuin metsäpalot olivat alkaneet.

Olisivatko ne edes uutisoineet siitä, jos sosiaalisessa mediassa ei olisi lauennut ”someraivo” tapahtumista.
Nykyään tavallinen ihminen tuntee itsensä koko ajan tarpeettomammaksi, ihmismassat pelkäävät jäävänsä tarpeettomiksi ja epätoivoisesti yrittävät käyttää jäljellä olevaa poliittista valtaa ennen kuin on liian myöhäistä, tämän me ehkä voimme huomata Brexitin ja Trumpin valtaan nousun seurauksena. En todellakaan tue Trumpin kaikkia aatteita pätkän vertaa, mutta itsekin koen, että Trumpin valtaannousu ei välttämättä ole tuonut positiivista muutosta, mutta ainakin muutoksen. Tätä kaikkea tukee hyvin Abraham Lincolnin sanat: ”Kaikkia ihmisiä voi huijata jonkin aikaa, ja joitakin ihmisiä voi huijata kaiken aikaa, mutta kaikkia ihmisiä ei voi huijata kaiken aikaa”. Ehkä ihmiset ovat todellakin niin epätoivoisia ja käyttävät ja kokevat näiden vaihtoehtojen olevan viimeinen oljenkorsi ja ajatella ettei asiat ainakaan huonompaan päin voi mennä kuluttajan näkökulmasta. Eristäneisyys ja vanhat tavat tekevät paluuta, pelko ja selviytyminen. Donalt Trump vaati Yhdysvaltoja eristäytymään ja tekemänsä Yhdysvalloista jälleen mahdin, ”make America great again” ja Brexitin kannattajat unelmoivat Iso-Britanniasta tulevan taas muista riippumattoman kansallisen mahdin, kuin he eläisivät kuningatar Viktorian aikaa.

”Sellaista asiaa kuin yhteiskunta ei ole olemassa. On vain yksittäisistä miehistä ja naisista koostuva elävä kudos – – ja elämämme laatu riippuu siitä, miten paljon kukin meistä on valmis kantamaan vastuuta omasta itsestään”. – Thatcher 1987

Tuntuu kuin tavallinen kansa pelkäisi, ja en yhtään epäile miksi ei pelkäisi. Globalisaation ansiosta kaupankäynnistä on tullut helpompaa ja maiden rajat ”näkyvät vain kartalla”, mutta se on myös tuonut paljon uhkia ja talousmahdit kuten Kiina määräävät. Unohtamattakaan ilmastonmuutosta, toki siihen ei muusta maailmasta eristäytyminen autakaan, kun kyse on globaalista ilmiöstä. Esimerkiksi mielestäni Putinin aikeena ei ole rakentaa korruptoitunutta oligarkiaa vaan pikemminkin herättää henkiin vanha tsaristinen imperiumi. Tästä voimmekin muistella kuin Venäjä miehitti 2014 Krimin niemimaan Ukrainalta ja liitti sen Venäjään. Lähi-idässä uskonnollisten vakaumuksien kannattajat yrittävät jäljitellä profeettojen järjestelmiä ja palata ”kivikaudelle”.

Ihmiset haluavat kokea olevansa turvassa ja heidän ja lapsenlasten tulevaisuus turvattuna ja monet mielestäni kokeekin, että Brexitin ja Trumpin valtaannousu on vastakohta nykypäivän järjestykselle ja politiikalle ja voisiko nämä vaihtoehdot herättää uuden aikakauden, oli se sitten valoisa tai synkkä, mutta ihmiset ovat valmiita ottamaan sen riskin, jotta nykyinen elämä muuttuisi.

Viimeisessä puheessa, jonka presidentti Obama piti presidenttikaudella, hän varoitti meitä kaikkia vetäytymästä maailmaan, joka on jakautunut jyrkästi ikivanhojen kansojen, heimojen rotujen tai uskontojen määrittämiin ryhmiin mikä varmasti ajaisi meidät konfliktiin.
Voimme kuitenkin jokainen todeta, että olemme liberaalin aikakauden aikana eläneet kauemmin tämänlaisessa rauhantilassa tai hyvinvoinnista kuin milloinkaan muulloin. Onko kuitenkin aika katkaista välit menneisyyteen ja laatia aivan uusi tarina mitä tämänhetkinen maailmantila vaatii? Onko tämänhetkinen maailmankatsomus vanhentunut ajattelutapa mikä ei enää tue nykypäivän ja globalisaation tarpeita. Olemme juuri nihilistisessä pettymyksen ja suuttumuksen tilassa, jossa olemme menettäneet uskon vanhoihin tarinoihin ja emme ole vielä ottanut uutta katsomusta omaksemme. Pitää osata kouluttautua tulevaisuutta varten ja elää ”aallon harjalla” vastaanottaen kehitys avosylin. Meidän tulee osata ottaa vastaan ja kuvitella tulevaisuus, tekoäly, massadata-algoritmit, bioteknologia ja, että kaikki se on väistämätöntä, sitä mieltä minä olen.

Usko itseesi

Ihmisistä an jalostettu yhteiskunnan polttoainetta. Me emme välttämättä enää osaa yrittää tai edes haaveilla omista unelmistamme. Me emme edes anna itsellemme mahdollisuutta yrittää kurottaa sitä omaa tähteä, me nöyrästi asetumme siihen omaan lokeroomme, johon yhteiskunta on meidät muokannut jo alakoulusta lähtien. Jokaisen tulee uskaltaa tavoitella omia unelmiaan eikä antautua niille normeille, joita sinulta välttämättä odotetaan ja halutaan tulevan.

”Tässä asiassa ihmiset ovat samanlaisia kuin muut domestikoidut eläimet. Me olemme jalostaneet kesyjä lehmiä, jotka tuottavat valtavia määriä maitoa, mutta ovat muissa suhteissa paljon villejä esivanhempiaan kehnompia. Ne eivät ole yhtä ketteriä, yhtä uteliaita eivätkä yhtä kekseliäitä. Nyt luomme kesyjä ihmisiä, jotka tuottavat valtavia datamääriä ja toimivat hyvin tehokkaina siruina suuressa tietojenkäsittelymekanismissa. Nämä datalehmät eivät kuitenkaan maksimoi inhimillistä potentiaaliaan.” -Yuval Noah Harari, 21 oppituntia maailman tilasta, 2018, Bazar.

Lähteet:
Yuval Noah Harari, 21 oppituntia maailman tilasta, 2018, Bazar.

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close