Tampere
26 Jan, Tuesday
0° C

Proakatemian esseepankki

10 käskyä vol 2.



Kirjoittanut: Heidi Hydén - tiimistä Evision.

Esseen tyyppi: Yksilöessee / 2 esseepistettä.
Esseen arvioitu lukuaika on 9 minuuttia.

Valmentajani inspiroimana päätin tehdä syksyn alussa kirjoittamastani 10 käskyä esseestä reflektoivan version näin syyslukukauden päätteeksi ja samalla minulla oli mahdollisuus tarkastella hieman tarkemmin kulunutta BL rooliani henkilökohtaisena motorolana.

 

Unohda, mitä muut ajattelevat sinusta

Ohjenuorani ensimmäinen käsky on ollut äärimmäisen toimiva ja voin suositella tätä kaikille, vaikka ei toimisikaan BL:n roolissa. Vie hirvittävän paljon energiaa ja meillä Evisionissa osuvasti käytettäisiin sanaa ”mähmintä”, kun pohtii jokaista sanaansa tai tekemistään muiden varjossa. Olen saanut huiman annoksen lisää itsevarmuutta syksyn aikana ja uskon tämän olevan suhteessa siihen, miten olen keskittänyt energiani enemmän siihen, mikä tuntuu minusta hyvältä ja oikealta. Loppujen lopuksi jokainen meistä elää täällä itseään varten, vaikka harjoittelemmekin tiimioppimista yhdessä.

 

Aikaisempi minä on nostanut useaan otteeseen päätään syksyllä, millä tarkoitan sitä, kun on tullut vastaan vastoinkäymisiä tai vaikeita tilanteita, olisi ollut helpompi vain vaipua muiden pyöriteltäväksi. Olin kuitenkin päättänyt, että aion pitää kiinni omista tavoitteistani enkä antaisi muiden viedä minua kuin pässiä narussa, joten tilanne oli nyt toinen. Isoin oppi on mielestäni se, kuinka kykenin valmentavaan johtamiseen. Tarkoitan tällä sitä, kuinka pystyin luovimaan hyvin taustalla antaen tilaa tiimille, mutta loppujen lopuksi ohjat on ollut minulla aina käsissäni.

 

Näin jälkikäteen voin todeta helpottuneena ja iloisena, että en ole tehnyt itsestäni pelleä tai tyhmää BL-kaudellani, vaikka niin kesällä oletin tapahtuvan. Kaikki palaute mitä olen saanut tiimiltäni ja valmentajaltani on ollut niin positiivista, että välillä korviani on hieman punoittanut. Olen yllättynyt siitä vastaanotosta, minkä olen saanut. Olen ylpeä itsestäni, että en ole antanut vastoinkäymisten haitata matkaani ja olen pitänyt alkusyksystä tekemäni lupauksen itselleni. Lupasin itselleni, että joululoman alkaessa voin seistä ylpeästi kahdella jalalla ja taputtaa itseäni olkapäälle, kuinka toteutin suunnitelmani, toimin arvojeni mukaisesti, kehitin itseäni ja kohtasin kaiken ennakkoluulottomasti.

 

Luota siihen, mitä teet

Uskon tämän olevan aina läsnä elämässäni tulevaisuudessakin. Tätä luultavasti koetellaan aika ajoin, mikä on täysin ymmärrettävää. Syksyn aikana olen palannut tähän ohjenuoraan useaan otteeseen. Olen myös välillä joutunut turvautumaan lähipiiriini, ja heidän on pitänyt minua muistuttaa tästä. Tiedättekö sen tunteen, kun tuntuu siltä, että kaikki mitä on suunnitellut tekevänsä, horjuu vastaanottajien kommenteista tai asenteista? Uskon jokaisen kohdanneen tällaisia hetkiä. Minun syksyni on pohjautunut hyvin usein näihin hetkiin. Näissä hetkissä on mitattu mielestäni sitä, kuinka etenen niistä eteenpäin. Helppoa olisi vain kulkea kalana virran mukana, mutta uskon vahvasti oman menestykseni BL:nä johtuneen siitä, kuinka olen valinnut uida vastavirtaan useissakin tilanteissa.

 

Varjopuolena nousi esiin kärsivällisyys ja perustelemisen taito. Tunnetusti en ole välttämättä maailman kärsivällisin ihminen ja tätä olen syksyn aikana saanut harjoitella todella paljon. Huomaan kehitystä tapahtuneen ja välillä olen yllättänyt itseni sekä läheiseni, kun olen eri tilanteita reflektoinut yksin tai yhdessä. Uskon kärsivällisyyden olevan avain parempaan johtamiseen ja tiimin kehittymiseen. Perustelemisella tarkoitan sitä, kuinka minun on pitänyt kehittää sitä puolta itsessäni, jotta uudet ideat sekä muutokset tiimi ”ostaisi” helpommin. Tähän en ole aikaisemmin kiinnittänyt kovinkaan paljon huomiota. Sitä on ikään kuin vain sanonut, mitä sylki suuhun tuo ja sen pituinen se. Syksyllä tilanne on ollut selkeästi erilaisempi. Muutoksiin suhtaudutaan aina hieman varauksella, joten miten voisin tuoda uusia ideoita tiimille, jos en osaisi perustella niiden merkitystä. Olen huomattavasti vahvempi kirjoittamaan kuin sanoittamaan ajatuksiani, ja tässä onkin minun kehityskohtani vielä viimeisen vuoden aikana, vaikka mielestäni olen siinä jo hieman kehittynytkin.

 

Uskalla kokeilla uusia asioita

Tämän ohjenuoran toteuttaminen vaati minulta rohkeutta. Tunnen Evision tiimin ja tiimin jäsenillä on vahvoja mielipiteitä ja näkemyksiä. Ei ole helpoin tiimi tuoda uusia tuulia esille. Saa omistaa aika vahvan kuoren, että pystyy pitämään itsensä kasassa siinä myllerryksessä. Olenkin tyytyväinen omaan suoritukseeni tämän ohjenuoran kohdalla. Verrattuna edelliseen kevääseen ja silloiseen johtamistyyliin, omani poikkesi vahvasti. Tietoisesti halusin puuttua siihen epäkohtaan, minkä koin itselleni merkitykselliseksi ja missä minulla olisi eniten annettavaa enkä vain mennä lukujen perässä. Halusin tuoda tiimimestareista opittuja asioita käytäntöön ja sitä kautta oivalsin myös valmentavan otteen BL:n roolissani.

 

Olen tyytyväinen lopputulokseen ja kokonaisuuteen. Kirkkaimpana tähtenä mielessäni oli tiimi ja tiimin kehittäminen kohti huipputiimiä. Kaikki toiminnot oli rakennettu tukemaan tätä tavoitetta. Pajarakenne oli suunniteltu tiimin jäsenien vahvuuksien tunnistamiseen ja tiimioppimiseen ydinkohtiin. Halusin myös antaa pikkutiimeille vapauden toteuttaa omaa liiketoimintaansa kuten parhaaksi näkivät, mutta tietoisena kuitenkin kokonaiskuvasta. Koin tämän ratkaisevaksi tekijäksi, koska pystyin antamaan heille omaa tilaa enkä ollut määrittelemässä kaikkea oman mieleni mukaisesti.

 

Muuttuville tilanteille ei voi mitään eikä niihin voi vaikuttaa, kuten esimerkiksi koronan leviäminen keskuudessamme. Korona vaikutti paljon syksyn kokonaisuuteen ja ideoiden toteuttamiseen. Paljon ideoita jäi ideoiden tasolle, koska yksinkertaisesti toteutus ei onnistunut rajoitusten takia. Olisin tietenkin voinut pohtia erilaista lähestymistä toteutuksiin, jotta ne ei olisi vain jäänyt pois kokonaisuudesta. Olisin voinut haastaa itseäni enemmän tämän suhteen ja kokeilla viedä uudet ideat totaalisesti epämukavuusalueelle etänä. Tässä kohtaa sallin itselleni kuitenkin luvan jättää toteuttamatta jääneet ideat tulevaisuuteen.

 

Ole läsnä

Tästä olen erityisen ylpeä itsessäni ja nostaisinkin tämän yhdeksi tärkeimmäksi ohjeeksi johtajan saappaissa. Tähän halusin panostaa koko syksyn aikana täysin eri tavalla kuin aikaisemmin ja tietoisesti keskityin olemaan läsnä hetkissä. Onnistuin mielestäni hyvin ja tiimiltä saamani palautteen perusteella tämä toteutui loistavasti. Tiimin jäsenet kokivat minut helposti lähestyttävänä ja lämpimänä. Tämä palaute tuntuu erityisen hyvältä, kun ottaa huomioon, miten paljon tähän panostin. Haluan panostaa jatkossakin tähän, vaikka en toimikaan tulevaisuudessa enää BL:n roolissa.

 

Olen aikaisemminkin esseissäni puhunut läsnäolon ja kuuntelun merkityksestä enkä voi korostaa sitä edelleenkään liikaa. Huomaan myös tämän vastapuolen. Se on toisaalta äärimmäisen kuluttavaa ja energiaa vievää, kun oikeasti keskittyy toiseen 100 %. Minusta on syksyn aikana tuntunut siltä, kuin olisin ”terapeuttina” 18 ihmiselle, mutta ehkä tämä tunne on uusi, koska en ole aikaisemmin johtanut tällä tavalla. Ymmärrän nyt paremmin, kuinka johtajan arki koostuu nimenomaan henkilöiden huolehtimisesta. Muistan kuulleeni joskus, kun työntekijät voivat hyvin, niin yrityskin voi hyvin. Tämä pitää varmasti paikkaansa. Kyse on kuitenkin tasapainosta. Johtaja tarvitsee myös tukea ja kanavan, jossa joku kuuntelee häntä 100 %. En tiedä onko tämä aina mahdollista ja jos joskus tulevaisuudessa haluan johtajana työskennellä, minun pitää varautua yksinolon tunteeseen. Toisaalta se sopii minulle kuin nenä päähän, olenhan tällainen yksinäinen susi muutenkin.

 

Kohtele muita kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan

Tämän ohjeen parissa on jokunen tovi vietetty aikaa. Hammasta on saanut välillä purra ja monta asiaa niellä, koska tilanteet ovat menneet päinvastoin kuin olisin toivonut. Aina pitäisi muistaa, että asiat riitelevät, eivätkä ihmiset varsinkin työmaailmassa, mutta välillä tämä tuottaa pienimuotoisia haasteita. Olen kuitenkin ylpeä itsestäni, kuinka olen oppinut katsomaan tilanteita ulkopuolisin silmin ja pystynyt sitä kautta hillitsemään omia tunneryöppyjäni, mitä olisin aikaisemmin kenties suoltanut ilman suodattimia. Enhän minä halua, että kukaan minullekaan aukoo päätänsä, niin miksi tekisin niin muille. Ratkaisukeskeinen ja päättäväinen asenne on auttanut näissä tilanteissa. Pyrin luomaan ympäristön, jossa jokainen pääsee ääneen ja kaikkia kuunnellaan, jonka perusteella ratkaistaan asiat ja mennään eteenpäin.

 

Tämä on korostunut myös yksilöiden huomioimisessa. Olen halunnut kiinnittää jokaiseen henkilökohtaisesti huomiota ja olla kiinnostunut. Kaikkiin en välttämättä saanut tilaisuutta luoda sellaista kontaktia, mitä olisin itseltäni odottanut. Kuitenkin ajatuksena tämän takana toimi se, kuinka itse toivoisin tällaista kiinnostusta itseäni kohtaan. Olisin erittäin otettu ja arvostaisin, mikäli minua kohdeltaisiin näin. Ehkä se näkyy tulevaisuudessa.

 

Ei suuret puheet, vaan pienet teot

Lause tulee olemaan osa minua nyt ja aina. Uskon edelleen siihen, kuinka teot puhuvat puolestaan. Epävarmuus synnyttää meteliä, kun taas itsevarmuus huokuu hiljaisuudessa. Tällainen ajattelu luultavasti juontaa juurensa omasta lapsuudestani ja sieltä syntyneestä arvomaailmasta. Minulle ei tuota ongelmaa nostaa muiden onnistumisia esille ja tähän olen pyrkinyt koko syksyn aikana tiimissämme. Uskon positiivisuuden nimiin ja liian usein olen työmaailmassa törmännyt jatkuvaan negatiivisuuteen. Kaikesta nostetaan esille negatiivinen puoli. Palautetta ei saa, ellei tee jotain väärin. Tällainen kulttuuri tuskin kannustaa tai motivoi ketään. Positiivisuus synnyttää yhteenkuuluvuutta.

 

Edelleen pohdin, pitäisikö minun tuoda enemmän itseäni esille. Onhan se nähty jo saamassani palautteessa. Kesän lopussa ja joulukuussa teettämäni kyselyt puhuvat puolestaan. Tiimi arvioi johtajuuden 1-5 asteikolla vahvaksi 4 +. Eihän siitä voi olla kuin tyytyväinen, mutta pitäisikö minun nostaa se esille tiimissä erikseen ja kertoa, kuinka hiton hyvä olen, siinä mitä teen?

 

Mielikuvaharjoittelu osana onnistumista

Voin todeta tämän tehokkuuden. Olen hyödyntänyt mielikuvaharjoittelua aina kun tuntuu vähänkin epävarmalta. Jännitin alussa mm. tiimipalavereiden vetämistä todella paljon, mistä ei taida kukaan edes tietää. Löysin kuitenkin harjoittelun avulla tähän varmuutta ja sitä kautta pystyin hyväksymään realiteetit. Etäpalaverissa tiimin osallistuminen saattaa olla haastavaa, joten miksi en hyväksyisi sitä enkä odotakaan muuta. Minun tehtävänäni on viedä palaveria eteenpäin, joten miksi koen jatkuvan äänessä olon ahdistavaksi, kun se kuuluu asiaan. Miksi kyselen niin paljon, kun en saa kuitenkaan vastauksia, joten mitä jos muodostaisin itse ratkaisun jo valmiiksi ja pyytäisin tähän vain tiimiltä vahvistuksen peukkua näyttämällä. Näitä mielenmalleja olen oppinut lukuisia ja kaikki opit ovat tuloksia mielikuvaharjoittelusta. Suosittelen viemään käytäntöön.

 

Pidä tavoite kirkkaana mielessä

Ilman tavoitteita ei synny mitään. Laadin syksylle tavoitteet ja loin niiden ympärille kokonaisuuden tukemaan asettamiani tavoitteita. Uskon vahvasti niiden ohjanneen toimintaani sekä tietoisesti että alitajuisesti. Kirkkaana loistavaan maaliin on huomattavasti helpompaa osua kuin pilkkopimeässä olevaan maaliin tai useampaan maaliin kerralla.

 

Syksyn 2020 tavoitteet:

 

  • Huipputiimi – kunnianhimoinen tavoitteeni saada Evisionista huipputiimikokemus aikaiseksi oli päällimmäisenä mielessä. Vaikka se kuulosti mahdottomalta, niin halusin tämän ottaa kuitenkin tähtäimeeni ja luoda parhaat mahdolliset raamit sen onnistumiseksi. Toimintaani siivitti seuraavat asiat: tiimin yhteinen maali, tasa-arvo, positiivisuus, erilaisuuden arvostaminen, kannustava ilmapiiri, muutoskyky, läsnäolo, reagointi epäkohtiin, palaute ja sitoutuminen.
  • Pajakulttuuri – opeta mua -konseptin lanseeraus, mikä sai inspiraation tiimimestarit matkaltani. Käytännössä sen ideana henkilö oppii tunnistamaan oman vahvuutensa ja opettamalla sen pajassa, koko tiimillä on mahdollisuus oppia tunnistamaan tiimin jäsenien vahvuudet, mikä edesauttaa huipputiimi kokemukseen pääsyä. Opeta mua pajojen lisäksi muiden pajojen aiheet oli tarkoin valittu tukemaan huipputiimin muodostumista mm. luottamus, heittäytyminen, viestintä, hassuttelu, palaute. Rakensin kokonaisuuden ja aikataulutin kaikki pajat kalenteriin ennen kuin syksy alkoi, minkä tarkoituksena oli tehostaa toimintaa, vähentää stressiä, antaa hyvin aikaa pajojen suunnitteluun sekä kirsikkana kakun päällä tukea kokonaisuutta.
  • Esseekulttuuri – halusin panostaa Evisionin esseekulttuuriin, koska se on aina laahannut perässä eikä koskaan olla päästy tavoitteisiin. Tähän loin tiimin ajatuksista ja ideoista pohjautuvan väliaikatavoitemallin. Se piti sisällään sovittuun päivämäärään mennessä 14 ep. kasassa, jonka jälkeen jokainen tiimin jäsen valitsisi omista esseistään ”tähtiesseen”. Tähtiesseiden oli tarkoitus innostaa lukemaan toisten esseitä ja tekemään kommenttiesseitä sekä saada kasaan 6 ep. Lopullinen tavoite sovittiin joulukuun alkuun ja jos jokainen tiimin jäsen siihen pääsisi, niin Evision tarjoaisi eeppiset pikkujoulut. Pieni porkkana toimii aina, tosin käytännön toteutus saattaa aina elää kuten nyt koronan myötä.
  • Opparit – halusin ottaa tämän osaksi syksyä edes jollakin tavalla ja ikään kuin alustaa jo tulevaan. Tätä varten syksyn aikana järjestettiin muutama paja ja ajatustyö käynnistettiin.
  • Läpinäkyvyys – minulle oli alusta alkaen selkeää, että en halua pimittää mitään enkä halua myöskään Evisionin sisällä olevien pikkutiimien pimittävän tietoja. Halusin saada kaikesta läpinäkyvämpää. Tiimipalavereihin otin käyttöön pikkutiimien seurannan, mikä tarkoitti käytännössä sitä, että jokaisella pikkutiimillä oli joka viikko oma vuoronsa kertoa sen hetkinen tilanne, mitä oli tulossa tai muuta nostettavia asioita sekä lukuja esille.

 

Syksyn 2020 muutokset:

 

  • Aikataulutus / informointi – koko syksyn aikataulut kalenteriin heti koulun alussa, mitä aikaisemmin informointi niin sen parempi, omassa toiminnassani kiinnitin tähän erityistä huomiota ja pyrin välttämään viimeiseen asti edellisenä päivänä informoinnit
  • Tiimipalaverit – läpinäkyvyys, tehokkuus / sovitusta ajasta kiinnipitäminen (palaverin kesto oli aina max 2 h)
  • Teemaviikot – kukin pikkutiimi sai luoda vuorollaan oman näköisensä teemaviikon mm. hyvinvointiin, oppimiseen liittyvää
  • Pajakulttuuri – kaikille tiimin jäsenille tasaisesti pajojen suunnittelua ja toteutusta (vähintään 2 pajaa / henkilö syksyn aikana, oma vahvuus ja ennalta määritetty aihe omalla toteutustavalla)
  • Esseekulttuuri – väliaikatavoitteet, lopullinen tavoite, porkkana, seuranta
  • Kyselyt x 2 – työhyvinvointia käsittelevä laaja kysely järjestettiin kesän lopussa ja syksyn lopussa, tuloksien avaaminen ja vieminen käytäntöön, omasta työstäni arvokasta palautetta
  • Huumori – tietoisesti pyrin tätä lisäämään palavereihin yms. Huumori on Evisionin vahvuus, joka saattaa helposti unohtua / tyrehtyä, jos siitä ei pidetä kiinni
  • BL + TP – syksyllä Evisionin johdosta tippui pois Team Leader, joten Business Leader ja Talouspäällikkö toimivat kahdestaan johdossa
  • Evisionin JORY – muodostin BL:stä, TP:stä ja pikkutiimien projektipäälliköistä Evisionin johtoryhmän (yhteensä viisi henkilöä). Tästä yhtälöstä sai voimaa, tukea ja kannustusta. Kehitin tähän myös oman viikkoraportointi -pohjan, mitä kukin täytti viikottain ja mikä toimi pohjana jory-palavereiden keskustelussa
  • Kehityskeskustelut – vain halukkaat saivat ajan BL:n kanssa kahdenkeskiseen kehityskeskusteluun eli osallistuminen oli vapaaehtoista verrattuna edellisiin vuosiin
  • Avoimuus – pyrin viemään Evisionia kohti avoimempaa ja hyväksyvämpää ympäristöä kohti, mikä on näkynyt siinä parhaiten, kuinka osaamme tänä päivänä yhä nopeammin antaa mahdollisuuksia tiimin jäsenille
  • Yksilöt – tavoitteena oli huomioida jokaista yksilöä jollakin tavalla. Tämä ei välttämättä täysin onnistunut, niin kuin olin itse ajatellut tilanteiden muuttuessa ja hektisyydestä johtuen, mutta olen tyytyväinen kokonaisuuteen

 

Kaikella on tarkoitus

Uskon tähän edelleen ja olen tätä sanomaa vienyt myös tiimissäni eteenpäin. Syksyllä olen lukenut itsekritiikistä ja sen myötä opin vielä paremmin antamatta energiaani asioihin, mihin en voi itse vaikuttaa. Osa Evisionista on minulle saattanut avautua kahdenkesken tuntemuksistaan ja näissäkin hetkissä olen pohtinut, voiko kyseinen henkilö asialle mitään vai onko tilanne se, että asian hyväksyminen on ainoa ratkaisu. Valmentajani Mikael on minulle myös valaissut, kuinka joskus kannattaa vain myöntää itselleen, että nyt kävi näin ja sitten mennään eteenpäin. Viisaita sanoja, mitkä ovat jääneet mieleeni.

 

Syksyn tapahtumilla on ollut varmasti tarkoitus. Sillä on ollut jokin tarkoitus, että syksyn aloitus alkoi Evisionissa myllerryksessä ja muutostuulissa. Opimme siitä aikaisemmin mainitsemaani avoimuutta tiimin sisällä. Voi olla, että se on ollut myös lähtölaukaus tai esimerkki meille kaikille, kuinka tässä vaiheessa on oikeasti hyvä aloittaa miettimään, mikä itselle on tärkeää ja mitä tulevaisuudessa haluaa tehdä. Haasteet pikkutiimien sisällä ovat opettaneet meille palautteen sekä viestimisen tärkeän merkityksen. Myyntipäivien toinen sija opetti meille, kuinka suunnittelulla on merkitystä, toisellakin sijalla voi tuplata edellisvuoden myynnit tai miten tiimin jäsenet voivat motivoida toisiaan pelkällä omalla tekemisellään. Voisin luetella loputtoman listan esimerkkejä, mutta uskon teidän ymmärtävän pointtini.

 

Kaikki on mahdollista

Tämä toimii aina ja on toiminut syksyn aikana. Nyt jälkeenpäin katsottuna kulunut puoli vuotta on tulosta tästä ajattelusta. Olen tuonut tätä ajatusta omalta osaltani Evisioniin ja nyt voin todeta, että se näkyy tiimissä. Olemme mielestäni yhtenäisempi tiimi kuin aikaisemmin, olemme kehittyneet etäpajoissa / palavereissa, olemme saaneet kiitosta ulkopuolisilta vierailijoilta pajojemme ilmapiiristä ja dialogista, myyntipäivien toinen sija kertoo meidän kehityksestämme, olemme lähellä Proakatemian kovinta liikevaihtoa, olemme olleet mukana järjestämässä tavalla tai toisella Proakatemian yhteisön tapahtumissa ja mitä vielä, en usko, että minun tarvitsee sanoa enempää. Tässäkin tulokset puhuvat puolestaan ja miettikää, mihin Evision kykenisi, kun jokainen tiimin jäsen saisi iskostettua ”kaikki on mahdollista” -asenteen päähänsä.

 

Kaiken kaikkiaan BL:n matka on ollut antoisa, mielenkiintoinen, haastava, opettavainen ja henkinen kasvu. Olen ylpeä itsestäni, että lähdin tähän mukaan, vaikka se tuntuikin pelottavalta. Johdin Evisionia omalla tavallani ja toteutin suunnitelmani sekä lopputulos hipoo mielessäni lähes täyttä kymppiä. Matkan varrella on ollut tilanteita, missä olisin voinut toimia toisin tai miettiä eri tavalla ja ne kuuluvat asiaan. Iloitsen siitä, miten tiimi on antanut rehellistä palautetta, ja ne osuvat myös omiin tulkintoihini omasta toiminnastani. Jos jatkaisin vielä nykyisessä roolissani, niin kehittäisin palautteiden perusteella talouspuolta (lukuja esille, opetusta taloudesta yms.), innovointeja (tiiminä yhdessä tekemistä, harjoitusta tulevaan vuoden päästä koittavaan 24 H tapahtumaan), pikkutiimit vs. yksilöt (pikkutiimeistä alkaa irtaantua jäseniä, niin miten tämä yhtälö toimii kokonaiskuvassa) sekä työhyvinvointi nousee säännöllisesti pinnalle (työn ja vapaa-ajan tasapaino).

 

 

”INTOHIMO TYÖHÖN TULEE PIKEMMINKIN SIITÄ, ETTÄ TEKEE SITÄ, MISSÄ ON TODELLA HYVÄ KUIN SITÄ, ETTÄ LÖYTÄÄ INTOHIMOJAAN VASTAAVAN TYÖN”

 

 

Ensimmäiseen esseeseeni viitaten yllä mainittu lainaus on porautunut aivolohkooni ja saan siitä voimaa. Olen oppinut, kuinka minun kannattaa ehdottomasti kulkea ennemmin tuo lainaus edellä kuin etsiä neulaa heinäsuovasta ja löytää intohimojani vastaava työ. Sitä paitsi olen pohtinut, onko se enää intohimo, jos sitä tekee työkseen?

 

 

LÄHTEET:

Hydén, H. 2020. 10 käskyä. Luettu 9.12.2020. https://esseepankki.proakatemia.fi/10-kaskya/

Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close