YRITYSPOMO VAI YRITYSBOHO?

02.05.18 Esseen kirjoittaja: Evianna Sipilä
Kirjapisteet: 2
Kirja: Bohobusiness, ihmiskunnan voitto koneesta
Kirjan kirjoittaja: Cristina Andersson ja Jari Kaivo-oja
Kategoriat: Erikoistuminen toimialalle, Johtaminen, Luovat tuotteet ja liiketoimintamallit

YRITYSPOMO VAI YRITYSBOHO?

 

Meitä ei aina ymmärretä. Puhumme suomea, mutta puhumme eri kieltä. Näyttäydymme ylpeinä, energisinä hypettäjinä, menossa kohti voittoa eikä mikään muu kuin ykkössija tyydytä meitä siinä asiassa, jossa olemme päättäneet olla parhaita. Suurin vahvuutemme on kuitenkin juuri se kipinä, joka toisinaan koetaan ärsyttäväksi, mutta joka parhaimmillaan voi sytyttää tuleen. Ajatuksemme on ladattu arvoilla, jotka ovat tyyppiä ”maailman parantaminen” yhtään liioittelematta.

Joskus työntekomme voi vaikuttaa haahuilulta, mutta prosessia tehdään yhtä lailla näkymättömissä. Emme tingi olemisesta. Sille on annettava sen tarvitsema aika. Kun sitten tulee hetki toimia, syntyy jotain ennennäkemätöntä. Sitä on tehokkuus, joka syntyy läsnäolossa. Sitä on luomisen tuska.

Saatamme käyttää puhuessamme ilmauksia tai sitten jätämme puhumatta, mutta ilmaisemme silti. Sanoma tulee esiin kasvoilla tai esimerkiksi kynänjälkenä paperilla. Näyttäydymme massasta erottuneena. Hyi! Koko sana massa on niin vastenmielinen, etten haluaisi edes käyttää sitä!!! Yksi tapa poiketa säännöistä on, että näytämme mitä tunnemme aidoimmillaan.

Sinä, joka tunnistit tästä itsesi, nimitän sinut yrityksesi boheemiksi muutosagentiksi. Kuvaus on peräisin oman kokemukseni lisäksi lukemastani kirjasta ”Bohobusiness, ihmiskunnan voitto koneesta”. Kirjan on kirjoittanut Cristina Andersson, opettaja, kouluttaja, yritysjohdon konsultti sekä kansainvälisen digiosaamisen edelläkävijä. Toinen kirjoittajista Jari Kaivo-oja, toimii neuvonantajana Crisis Management Initiativessa.

 

TULEVAISUUTEMME

Jokainen voi valita tapansa tarkastella tulevaisuutta. Silti se on aika jossa emme elä, mutta käytämme valtavan määrän siitä ajasta, jossa elämme, sen maalailuun. Ehkä siksi useimmat skenaariot liittyen tulevaan ovat niin mahdottoman hienoa kuin se onkin, mielikuvituksemme tuotosta. Mielenkiintoista, miten tulevaisuuden ajattelu käynnistää ihmisessä niin valtavia luovia prosesseja, että jatkuvasti syntyy sitä käsittelevää kirjallisuutta, elokuvia, lauluja, toisin sanoen taidetta. Hieman kliseinenkin sanonta ”me luomme tulevaisuutta” ei voisi paljon paremmin kiteyttää pohdintaani.

Teknologia nähdään aina siellä, missä puhutaan tulevaisuudesta, koska se näyttäisi määrittävän maailman kehitystä jo enemmän kuin ihminen. Ihmisen tulevaisuuden näkökulmasta tulee ajankohtaiseksi kysyä, että onko teknologia pian muuttamassa maailman tarkoituksen olla enää paikka ihmisen elämälle. Lähes lajitoveriksemme nostamamme robotin olisi syytä herättää laajempaa eettistä tarkastelua yhteiskunnassamme (Bohobusiness, 2012). Joudumme pian punnitsemaan ihmiseen ja ihmisyyteen liittyviä peruskysymyksiä uudelleen. Onko ihmiselämän sijaan tärkeämpää tuotantotalous ja sen rattaissa parhaiten toimivat superälykkäät robotit? Kirjan mukaan vaihtoehtoja erilaisille kehityskuluille on neljä: luonnollinen ihminen (lähtökohta, jossa olemme nyt ihmisinä), humaanimpi ihminen, robotisoitunut ihminen ja kyber ihminen (Bohobusiness, 2012). Kehityssuunta määräytyy niiden arvojen kautta, miten vielä toistaiseksi me haluamme elämän nähdä

 

VIEDÄÄNKÖ MEILTÄ TYÖT?

Robotit ja tekoäly eivät ole välttämättä uhka kuten itsekin olin tottunut ajattelemaan. Entä jos tämä onkin se muutos, jota kohti ihmiskuntaa on pyritty rakentamaan jo pitkään ja se on viimein käsillämme; ihminen on vapaa tekemään sitä, mitä hän ytimessään janoaa, luomaan uutta?

Ihminen voi tulevaisuudessa keskittyä siihen, minkä kokee itselleen ja elämälleen tarkoituksenmukaiseksi. Työltä haetaan merkityksellisyyden tunnetta, jonka pitkään vallalla ollut kapitalistinen ajattelu on osin peitonnut. ”Taloudellinen kasvu ei ole enää itsetarkoitus vaan keino saavuttaa laadullisia ja hyvinvoinnillisia tavoitteita.” (Bohobusiness, 2012). Tätä ajatusta kutsutaan myös hybriditaloudeksi. Tulevaisuuden yritykset eivät ole enää kasvottomia korporaatioita vaan filantropiaan perustuvia pienyrityksiä, joita johtavat autenttiset johtajat. Nämä yhteisöt toimivat samaistuen luomakuntaan ja universaalissa, kansallisuudet ja rodut ylittävässä konsensuksessa. Heitä yhdistää lähimmäisen rakkaus (Wikipedia, filantropia).

Ehkä maailma jo odottaakin ihmistä tarjoamaan ratkaisujaan ja apua luovuudellaan kaiken tämän saasteen ja tuhon jälkeen. Miten huikeaa olisi, että tulevaisuudessa robotit ja keinoäly hoitaisivat kaiken mekaanisen työn, joka on ajanut meidät kautta-aikain vihaamaan maanantaita ja aikaisia heräämisiä! Me saisimme keskittyä nauttimaan siitä, missä olemme parhaimmillamme: laulaminen, maalaaminen, suunnitteleminen, viihdyttäminen, urheileminen… Voisiko tulevaisuus tosiaan olla sitä, että voisimme nauttia elämästä? Hassua, tulevaisuusko sen meille onkin vasta tuomassa.

 

SUPERVOIMAMME

Robotit ja keinoäly voivat saavuttaa kaiken mitä ihmisjärjelle on mahdollista ylivoimaisten analyyttisten ominaisuuksiensa ansiosta. Mitä robotit eivät kuitenkaan voi saavuttaa on inhimillisyys (Bohobusiness 2012). Kyky tehdä ratkaisuja inhimillisyydestä käsin on kykyä oivaltaa asioita järkiperästä riippumatta. Se on kykyä aistia ympäristöstä vastaukset, kykyä toimia moraalisesti oikein, vaikka toiminta olisikin laskennallisesti väärin.

”Olla keinoin älykäs ei ole älykkyyttä lainkaan, sehän vasta on älytöntä! Älykkyyttä on olla älykäs ilman keinoja. Sitä on toisin sanoen inhimillisyys.”

Edellisessä lainasin ihan omaa pohdintaani, eikä tuo kuulosta omasta mielestäni lainkaan huonolta ajatukselta! Ehkä robotti saattaisi todeta, ettei tuossa ole mitään järkeä, mutta en asetu sitä vastaan. Ajatus syntyi täysin ilman analysoitavia keinoja, mutta on se silti mielestäni älykäs.

Usein, kun puhutaan päätöksistä joille ei löydetä järkiperäistä ratkaisuja, me ihmiset tapaamme kehottaa toisiamme ”kuuntelemaan omaa sydäntään”. Onko tämä niin kutsuttu ”sydänääni” se, jota voitaisiin rinnastaa järjen ulkopuolelta tuleviin signaaleihin, miten kuuluisi toimia? Sitä voidaan nimittää myös intuitioksi, eli tunneperäiseksi päättelyksi. (Dokumentti: Inn sæi – intuition voima).

Päättelyn keinona on siis käytetty kykyä aistia tuntoa. Voisiko ihmisen kuudes aisti ollakin intuitio, aisti, joka tulee aistiemme ulkopuolelta? Tämä niin sanottu kuudes aistimme voisi ollakin se, jolla pidämme paikkamme maailmassa. Asemamme säilyttäminen toki vaatii, että me ryhdymme kehittämään ja ylläpitämään näitä ihmisyyden supervoimia. Onhan totta, että jotkut taidot ovat meiltä päässeet vahingoittumaankin. Suunnaksi voitaisiin siis valita askel kohti humaanimpaa ihmistä ja ehkä työnjako robottien kanssa voisi toimia harmoniassa.

 

DEEP POCKETS IS THE NEW BLACK!

Kirja rohkaisi ajattelemaan keinoälyn, ubiikinteknologian ja robotiikan tuomia mahdollisuuksia inhimillisesti ajattelevalle ihmiselle. Yritysten innostuspääoma tulee kasvamaan räjähdysmäisesti, kun merkityksellisyyden tunne tehdään jokaiselle työntekijälle mahdolliseksi. Kaikilla on oikeus etsiä työ, jossa voi toimia ympäristöä tukevana ja kehittävänä tekijänä ”uuden luojana”. Normaalisti yrityksen taloudellista resurssia kuvataan termillä ”deep pocekts”. Bisneksessä, joka leimautuu ”bohobusinekseksi”, käsitettä laajennetaan koskemaan myös henkisiä resursseja: luovuutta, älyä, innovatiivisuutta ja voittavaa asennetta.  (Bohobusiness, 2012). Näitä taskuja on korkea aika alkaa syventämään joka puolella eri yhteisöissä. Ilokseni olen saanut huomata, että tiimioppimismalli tukee hyvin pitkälle tätä ajatusta.

Pidän sanasta ”innostuspääoma”. Täysin abstrakti käsite, joka on kuitenkin liitetty taloudellisen termistön kivijalkaan ”pääoma”. Pääomaa määrittävät tietenkin luvut, joiden takana on hyvin konkreettisesti määritelty varallisuus. Innostus – sitä ei vain laiteta mihinkään Exceliin! Jos yrityksellä ei kuitenkaan ole sitä pääomanaan, se lakkaa olemasta nopeammin kuin silloin, jos rahat loppuvat. Näin ollen innostuksen pitäisi olla se, joka kertoo yrityksen likviditeetistä, koska vain sellaisen yrityksen kehitys voi pysyä luonnollisesti maailman muutoksen vauhdissa.

Kenen vastuulla on innostuspääoman omistajuus? Innostuspääoma on tietenkin yrityksen omaa pääomaa, mutta yrityksen sisällä on niitä, joiden on sijoitettava siihen enemmän henkilökohtaisista varoistaan. Siksi kehotankin kaikkia etsimään oma sisäinen yritysbohonsa. Ehkä joku päivä on trendikästä, jos ei välttämätöntä, olla autenttinen ihminen.

 

LÄHTEET

Bohobusiness – ihmiskunnan voitto koneesta, 2012, Cristina Andersson, Jari Kaivo-oja

Dokumentti: Inn sæi – intuition voima https://areena.yle.fi/1-3257820

https://fi.wikipedia.org/wiki/Filantropia

VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0.0/5 (0 votes cast)
VN:F [1.9.22_1171]
Rating: 0 (from 0 votes)
Tagit: , , ,

Keskustele artikkelista

Kirjoita kommentti

Kirjoita allaoleva koodi viereiseen kenttään roskapostin suodattamiseksi, kiitos!