Tampere
29 Mar, Friday
8° C

Proakatemian esseepankki

Ymmärrä idiootteja ympärilläsi



Kirjoittanut: Esseepankin arkisto - tiimistä Ei tiimiä.

Esseen tyyppi: / esseepistettä.

KIRJALÄHTEET
KIRJA KIRJAILIJA
Esseen arvioitu lukuaika on 5 minuuttia.

Ihmisten ymmärtäminen tulee aina olemaan tärkeä tekijä yrittäessämme saavuttaa tavoitteitamme elämässä. Thomas Erikson käsittelee kirjassaan “Idiootit ympärilläni – Kuinka ymmärtää muita ja itseään” käyttäytymistämme neljän eri värin kautta (punainen, keltainen, vihreä ja sininen). Voidaksemme toimia tehokkaasti muiden kanssa, tulee meidän  tunnistaa muiden käyttäytyminen ja mukauttaa omaa toimintaamme sen mukaisesti.

 

SAANKO SIIS OLLA OMA ITSENI?

Eriksonin mukaan voimme käyttäytyä kuten huvittaa vain kahdessa tilanteessa: 1.) Kun olet huoneessa yksin ja 2.) Kun kaikki muut huoneessa olijat ovat samanlaisia kuin sinä itse. Kyseenalaistan tämän väitteen. Monesti olen kokenut mukautumisen muiden käyttäytymiseen epämukavana ja haastavana, koska useimmiten minä olen ollut mukautuja. Pahimmillaan olen joutunut toimimaan aivan eri tavalla kuin luontaisesti toimisin. 

Useimmiten vedämme niin sanotusti naamion kasvoillemme eli muokkaamme peruskäyttäytymistämme tilanteeseen sopivaksi. Tässä ei ole mitään väärää, kunhan asian tiedostaa ja ymmärtää, miksi toimii tietyllä tavalla. Ihmiset tekevät tulkintoja tilanteista ja näiden tulkintojen perusteella valitsevat käyttäytymisensä. Olosuhteet saavat tietoisesti tai alitajuisesti toimimaan tietyllä tavalla. 

Ihmiset ymmärtävät samoja asioita eri tavalla erilaisten mielenmalliensa kautta kuten olen tarkemmin kuvannut “Mielenmallit ja tunnelukot” -soluesseessä.  Koska on helppo ymmärtää asioita väärin, suora ja mahdollisimman avoin viestintä on aina parempi ratkaisu kuin viestiä esimerkiksi sähköisten kanavien kautta tai toisen henkilön välityksellä. Monesti olen sanonut tietyt asiat tiimimme BL:n kautta, vaikka yhtä hyvin voisin suullisesti nostaa ne itse esille esimerkiksi tiimimme viikkopalaveritilanteessa. En kuitenkaan useimmiten teen niin, koska olen vihreä tyyppi ja vihaan konfikti- ja riitatilanteita.

 

MINÄ VIHREÄNÄ TYYPPINÄ

Tässä esseessä en esittele kaikkia neljää käyttäytymismallia tarkemmin. Käyn läpi omaa vihreää persoonallisuustyyppiäni käytännön esimerkkien kautta. Lyhyet kuvaukset jokaisesta väristä löytyvät esimerkiksi tästä Aamulehden jutusta, ja Erikson on antanut ruotsin kielellä monia haastatteluja, joita löytyy Youtubesta.

Vihreä käyttäytymismalli on kaikkein yleisin ihmisille ja se on ikäänkuin muiden värien keskiarvo. En ole kuitenkaan kaikessa keskiverto, vaan myös vihreän käyttäytymisen sisällä on yksilöllisiä eroja. Vihreänä tyyppinä olen rauhallinen ja tasapainoinen enkä mielelläni tee itsestäni numeroa julkisesti. Koen olevani tarkka kuuntelija eikä minulla ole tarvetta jakaa paljon omia asioitani muille. Annan muille aina apua kun he sitä tarvitsevat, joskus vähän liikaakin muita miellyttääkseni. Olen enemmän ihmissuhdeihminen kuin asiaihminen ja vahvasti introvertti. 

Eniten samaistuin vihreille tyypilliseen konfiktien välttelyyn. Viimeiseen asti haluan säilyä puolueettomana enkä esiintyä mielipidettäni vahvasti puolustaen. Tämä puoleni joskus ärsyttää minua itseänikin suuresti ja varmasti muutkin asian rekisteröivät. Haluaisin olla suorapuheisempi, mutta yleensä mukaudun ristiriitatilanteessa vahvemman henkilön mielipiteeseen. Vaikka vituttaisi, en monesti sano sitä ääneen, vaan tyydyn tilanteeseen. 

En koe olevani vihreälle tyypillisen muutosvastarintainen, vaikka minulla kestääkin kauan muodostaa mielipiteeni muutokseen. Lähtökohtaisesti olen kuitenkin kehittäjä ja luon mielelläni uusia toimintatapoja. Arastelen silti itse kokeilemista käytännössä. Tarvitsen melko tarkan suunnitelman voidakseni ryhtyä toimeen enkä mielelläni syöksy tuntematonta kohden. Vihreille tyypeille onkin tyypillistä vältellä riskejä, sillä turvallisuudentunne on heille erittäin tärkeä.

Olen edelleen töissä elokuvateatterilla samassa työpaikassa, jossa olen ollut lukioajoista asti. Vaikka työn palkka ei ole hyvä ja osaan työn liiankin hyvin, on sen tekeminen minulle turvallista ja tuttua. Tänä syksynä olen kuitenkin lopettamassa kyseisen työn ja oppimisopimukseeni kirjasinkin haluavani ottaa riskin tänä syksynä. Riskini voisi olla tämän helpon työn lopettaminen, jolloin olisin valmistumisen kynnyksellä epävarmassa tilanteessa ilman työpaikkaa. Uskon kuitenkin, että luopumalla vanhasta, saan voimavaroja kokeilla ja yrittää jotain uutta. Kenties myös paine hakea töitä saa minut toimimaan aktiivisemmin haaveideni eteen.

 

HEIKKOJEN PUOLIENSA KEHITTÄMINEN

Vihreän tyypin heikkouksia on luetteloitu kattavasti kirjassa ja tartun tässä yhteydessä niistä muutamiin. Tiedostan monet heikkouteni ja olen alkanut tekemään töitä niiden eteen.

Yksi heikkouteni on epävarmuuteni sanoa suoraan mielipiteeni ääneen konfliktia välttäessäni. Tätä heikkouttani olen pyrkinyt korjaamaan sanomalla pienissä porukoissa mielipiteeni suoraan. Yhä paremmin uskallan sanoa näkemyksiäni myös koko tiimille, mutta välillä huomaan edelleen pidättäytyväni ja mukautuvani tilanteeseen. Tämä konfliktien välttely on hiljaista vastustusta.

Käännän turhautumiseni sisäänpäin kuten introvertit ja vihreät tyypit tekevät. Puran tilanteen kuitenkin muistikirjani sivuilla tai liiankin herkästi pienemmän porukan keskusteluissa. Tässä minulla on opettelemista, jotta saisin sanottua harmitukseni ääneen koko tiimillemme. Inhoan todellakin riitelyä ja oikeastaan jo lapsuudesta saakka olen pyrkinyt välttämään riitatilannetta viimeiseen asti. Jo lapsena rangaistukset virheistä olivat perheessämme niin suuret että oli parempi valita turvallinen ja varma reitti.

Vihreiden tyyppien heikkoutena on myös juoruilu, jota en haluaisi nähdä itsessäni. Totta se kuitenkin on, että toimintani on välillä juoruilua. Puhun harvoin muista ihmisistä pahaa selän takana, mutta saatan pienemmässä porukassa valittaa asioista, joita en ole sanonut kaikille ääneen. Onneksi olen yhä parempi viemään ajatuksiani eteenpäin käytännön toiminnaksi saakka.

 

RAIVOSTUMISTA OPETTELEMASSA

Ihmisten erilaiset reaktiot tapahtumiin ovat temperamenttia, voidaan myös puhua luonteesta. Tilanne ratkaisee vihan viime kädessä ja eri käyttäytymismallit suuttuvat eri tavoin. Siinä missä punaisen tyypin raivo on kuin snapsilasi heidän räjähtäessään helposti pienistäkin asioista, olen minä vihreänä tyyppinä pidättäytyväinen.

Vihreänä käännän suuttumistilanteessa ensin kokemani tunteet sisäänpäin ja otan loputtomasti vastaan kritikkiä sanomatta vastaan. Myötäilen myös helposti riitatilanteesa vastapuolta, vaikka olisin oikeasti aivan toista mieltä. Hallitsen tunteitani tarkasti, mutta räjähtäessäni sen huomaavat kaikki. Näitä räjähtämisiä ei tule montaa kertaa vuodessa, mutta silloin ne huomataan selvästi.

Koska käännän kaiken sisäänpäin, on minulle suuri riski palaa loppuun ottaessani loputtomasti muiden huolia vastaan. Tämä on ollut minulle jatkuva haaste Proakatemialla, koska en ole osannut riittävästi rajata sitä, mitkä asiat kuuluvat minulle ja mitkä eivät ole minun vastuullani. Keinoni purkaa vihaa on tällä hetkellä pääasiassa kahden keskinen reflektointi toisen tiimiläisen kanssa ja lisäksi puran turhauttavia asioita kirjoittamalla. Minulle on suorastaan luonnotonta riidellä suullisesti ja se on minulle äärettömän kuormittavaa.

Onko kuitenkin lopulta kuormittavampaa kantaa huolia sisällään kuin ottaa ne heti käsittelyyn?

 

SUORA PALAUTTEENANTO

Olemme keskustelleet viime aikoina Motivessa palautteenannosta ja avoimuudesta tiimissämme.  Avoimuus ei ole mielestäni tiimissä riittävällä tasolla tällä hetkellä ja palautteenannossa emme pysty tarpeeksi suoran palautteen antamiseen palautetta kaipaavalle henkilölle. Palautteenannon merkityksestä tiimityölle olen kirjoittanut tarkemmin tässä esseessä.

Eriksonin mukaan palautetta pitää antaa eri käyttäytymistyypin henkilöille eri tavoin. Omalle käyttäytymistyypilleni eli vihreälle palautetta tulisi antaa käyttämällä kokreettisia ilmaisuja ja tunneilmaisuja. Vihreät menevät helposti lukkoon palautteesta ja lamaantuvat. Heille pitää selittää, että palautteella ei moitita ihmistä itseään vaan ainoastaan hänen käytöstään. Tunnistan osan vihreälle tyypille ominaisista tavoista ottaa palautetta vastaan. En luultavasti ole kaikkein helposti lähestyttävin ihminen, mutta palautetta saadessani otan sen aina tosissani. Reflektoin paljon pääni sisäisesti omaa toimintaani ja useimmiten olen pyöritellyt samoja asioita mielessäni kuin mistä saan palautetta.

Haastavin kokemukseni palautteenannosta on kesän Kesäkahvila Lempi -projektista. Projektissa toimin vastuuttomasti projektin loppuvaiheessa. En mennyt paikalle pitämään erästä aktiviteettia ja toisaalta pidensin projektia turhaan pidemmälle kuin oli järkevää. Sain palautetta siitä, että minun pitää sanoa asioita suoraan ja pyytää apua, jos en pysty itse johonkin. Tämä palaute oli itselleni pysähtymisen paikka, koska häpeän avunpyytämistä ja sitä kuitenkin oltaisiin toivottu. Haluni pärjätä itse on niin vahva, että koen heikkoudeksi pyytää apua. Kuitenkin asiaa reflektoituani totesin saamani palautteen olevan täysin oikeassa. Nyt syksyllä olen pienin askelin lisännyt delegointiani muille. Edelleen olen toisinaan liiaksi vahtimassa selän takana, mutta ainakin hitaasti kehitystä on tapahtunut kevääseen nähden.

 

YHTEISTYÖ MUIDEN VÄRIEN KANSSA

Eri värit toimivat eri tavoin yhteen. Eriksonin mukaan kaikkein vaikeinta on kohdata ihmisiä, jotka ovat erilaisia kuin me itse, sillä he käyttäytyvät “väärällä” tavalla. Lähtökohtana tällaisessa ajattelussa on, että olisi itse aina oikeassa ja toinen on siinä tapauksessa automaattisesti väärässä.  Hankaluuksia aiheuttaa myös se, että toiset väreistä ovat asiakeskeisiä ja toiset ihmissuhdekeskeisiä. Jotkut väreistä reagoivat nopeasti, toiset harkitsevat pidempään. 

Luonnollisia yhdistelmiä ovat sininen/vihreä ja keltainen/punainen. Nämä värityypit ajattelevat asioista samantyylisesti ensinmainitun parin ollen harkitumpi ja jälkimmäisen reagoiden nopeasti asioihin.  Täydentävät yhdistelmät ovat sininen/punainen ja vihreä/keltainen. Siniset ja punaiset keskittyvät faktoihin ja omistautuvat työlle. Vihreä ja keltainen suhtautuvat uteliaasti toistensa tekemisiin ja ihmiset ovat heille tärkeitä.  Haastavia yhdistelmiä ovat punainen/vihreä ja keltainen/sininen. Nämäkin värityypit pystyvät tekemään töitä yhdessä, mutta haasteet tulee punnita huolellisesti.

Olen ollut yhteistyössä eri tilanteissa kaikkien värien kanssa ja sen perusteella allekirjoitan Eriksonin väitteet. Vihreä tyyppi tulee luontaisesti parhaiten toimeen toisten vihreiden, sinisten tyyppien tai keltaisten tyyppien kanssa. Parhaiten yhteistyöni on toiminut toisen vihreän kansssa, koska pystyn viemään asioita melko tarmokkaasti eteenpäin enkä jää odottelemaan valmiita vastauksia kuten vihreillä on monesti tapana. Eli toimin hyvin, jos saan ottaa aktiivisen roolin tällaisessa tilanteessa. Keltaisten tyyppien kanssa työskennellessä olen passiivisempi osapuoli ja yleensä keltainen on johtajana. Näissä suhteissa minua välillä ärsyttää keltaisen kyvyttömyys viedä asioita eteenpäin. Parhaimmillaan kuitenkin keltaiset ovat loistavia luomaan ideoita, joihin minä tuon mukaan suunnitelmallisen otteen. Ihailen keltaisten spontaaniutta, jota itsessäni taas ei ole juuri lainkaan.

 

LOPUKSI

En ole kovin vaikuttunut Eriksonin teoriasta ja mielestäni parempiakin tapoja hahmottaa käyttäytymistä on olemassa. Olen tutustunut tarkemmin ainakin Belbinin tiimirooleihin ja Reisin motivaatioprofiileihin. Pidin niistä enemmän, sillä ne vastasivat paremmin oikeata tilannettani. Tässä kirjassa esitetty väriteoria ei ainakaan omalla kohdallani toiminut suoraan, sillä moni vihreän käyttäytymismallin asioista ei päde minuun.

Pohdin myös sitä, että toiminko eri yhteisöissä eri värien kautta. Motivessa olen selkeästi vihreä tyyppi, mutta työpaikallani elokuvateatterilla olen ottanut johtajan roolin ja toimin hyvin samalla tavoin kuin punainen tyyppi. Toisaalta voihan vihreäkin olla johtaja ja vihreän heikkouksia löytyy minusta myös tällaisessa johtamisasemassa.

Odotan mielenkiinnolla Motiven pitämää pajaa aiheesta ja mahdollisuutta keskustella kirjan ajatuksista muiden kanssa.

 

Kommentit
  • Jimi Iikkanen

    Suuri arvostus avoimelle pohdinnalle omasta luonteestasi ja erittäin selkeästi olet jo saanut selville omat heikkoudet ja vahvuudet, mitkä voin sanoa olevan ainakin meillä Kajossa vielä hieman epäselviä.
    Essee oli hyvin jäsennelty ja pidin erityisesti linkeistä, joista pääsi tutustumaan enemmän aiheeseen ja samalla sait kevennettyä kirjoitusta niin, ettei taipuisi suoraan referaattiin. En itse ole lukenut mitään edellä mainituista kirjoista, jonka vuoksi en voi kyseenalaistaa/myötäillä ajatuksiasi kirjan pohjalta.
    Omien kokemuksieni pohjalta olisin kuitenkin kanssasi samaa mieltä siitä, että eri yhteisöissä oma toiminta voi olla täysin erilaista. Toisaalta voisiko sinun eroavat käyttäytymiset nimenomaan johtua “vihreästä” luonnetyypistäsi? Eli silloin, kun yhteisö vaatii enemmän kontrollia niin mukaannut siihen rooliin, minkä näet yhteisön tarvitsevan. En tiedä oliko kyseinen väite jotenkin kumottu kirjassa, mutta tällainen ajatus itsellä heräsi.
    Kaiken kaikkiaan loistava essee! Tällä palautteella kehun sinua sekä työtäsi (menikö palautteenanto nyt oikein?).

    5.10.2017
Kommentoi

Add Comment
Loading...

Cancel
Viewing Highlight
Loading...
Highlight
Close